Westerwoldinraiheinä 27 päivää ensimmäisen niiton jälkeen, hyvä niittoväli olisi voinut olla reilu kolme viikkoa kuluneena kuumana kesänä.

Satoa yksivuotisilla nurmikasveilla

28.12.2018 // Teksti ja kuva Milla Välisalo

4/2018
Menneen kesän olosuhteet eivät olleet suosiolliset nurmen perustamiselle, paikoittain kuivuus aiheutti perustamisen epäonnistumisen kokonaan.

Osittain epäonnistuneen perustumisen voi paikkakylvää, esimerkiksi timotei soveltuu paikkakylvöön hyvin. Jos rehua tarvitaan merkittäviä määriä jo kylvövuonna, ovat yksivuotiset nurmet yksi vaihtoehto.

Yksivuotisten nurmikasvien käytännöllisyys on niiden nopeammassa kasvu­kyvyssä, jolloin rehua voidaan korjata kylvövuonna merkittävästi enemmän verrattuna monivuotisiin nurmikasvustoihin, joiden rehuntuotto kylvövuonna on pieni. Sopiva kylvömäärä yksivuotisille nurmille on noin 30 kiloa itävää siementä hehtaaria kohti.

Yksivuotisista nurmikasveista käytetyimpiä ovat italianraiheinä ja westerwoldinraiheinä. Rainataa ja englanninraiheinää voidaan myös käyttää yksivuotisina kasvustoina, vaikka ne myös talvehtivat Suomen olosuhteissa.

Kuiva-ainesadon (vasemmalla) ja ensimmäisen niiton (25.7., oikealla) D-arvon vaihtelut yksivuotisten nurmikasvien kokeessa Hauholla vuonna 2018.

Nurmikokeet kuivilla lohkoilla

Koetilalla on testattu yksivuotisia nurmia useana vuonna. Koevuosi 2018 ei ollut paras mahdollinen. Nurmet orastuivat hitaasti, mutta sadontuottokyky tuli toisaalta testattua ääriolosuhteissa. Hauholla nurmikenttänä oli myös yksi pahiten kuivuudesta kärsivä lohko, joten tätä taustaa vasten yksivuotiset nurmikasvit pärjäsivät yllättävän hyvin.

Yksivuotisillakaan nurmilla ensimmäiseen niittoon ei tarvitse kiirehtiä kylvön jälkeen, ensimmäinen niitto tehtiin heinäkuun 25. päivänä. Westerwoldinraiheinä olisi ollut niittokunnossa jo runsaasti viikkoa italianraiheinää aikaisemmin, joten se kärsi koeasetelmasta, jossa molemmat kasvilajit olivat samassa niittorytmissä.

Kaikkiaan neljänä vuonna testatut yksivuotiset raiheinät näyttivät kokeissa selkeän suunnan, westerwoldinraiheinä on keskimäärin italianraiheinää satoisampi (kuvio Kokonaissato ja D-arvo). Kokeissa joudutaan vertailtavuuden vuoksi käyttämään samaa niittorytmiä, mikä täytyy ottaa huomioon tuloksia tarkasteltaessa. Korjattaessa sato optimaaliseen aikaan westerwoldinraiheinästä voisi olla mahdollista hyvissä olosuhteissa ­niittää jopa neljä satoa sen ­kehitysnopeuden takia (kuvio Sato min ja max vuosina 2002–2005).

Englanninraiheinä häviää selvästi sadossa yksivuotisille raiheinille. Kylvövuonna sen sadossa oli myös suurempi osuus siemenlevintäisiä rikkakasveja ­verrattuna muihin raiheiniin ja rainataan. Rainadan sadontuottokyky ylsi italian­raiheinän tasolle ja sulavuus oli myös hyvä. Rainadan maittavuus voi tosin olla huonompi kuin raiheinillä.

Westerwoldinraiheinä on nopea jälkikasvussa, eli toisen ja kolmannen niiton voi tehdä italianraiheinää nopeammalla tahdilla. Italianraiheinä taas antaa niittojen ajankohdalle laajemman aika­ikkunan, koska sen sulavuus ei laske niin nopeasti hieman hitaamman kehitysrytmin takia. Tämä helpottaa etenkin säiden kannalta hankalana vuonna. Italianraiheinälle voidaan suunnitella kahden tai kolmen niiton niittorytmi, kun westerwoldinraiheinä kannattaa varata kolmen niiton niittorytmiin.

Vuosien välinen vaihtelu yksivuotisilla raiheinillä on suuri, keskimäärin westerwoldinraiheinä on italianraiheinää satoisampi.
4/2018

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita