Riskitön Mestarin Vahva

Sieviläinen Minna Pajukoski on yhdessä poikansa Markuksen ja tämän Stina-vaimon kanssa yltäneet huikeisiin tuotantotuloksiin – menestyksen taustalla on tarkkuus, sinnikkyys, toimivat kumppanuudet ja vuodesta toiseen onnistunut hyvälaatuinen säilörehu.

Vaikeuksien kautta voittoon

Lypsykarjatilalta itsekin kotoisin olevasta Minnasta ei pitänyt tulla karjatilan emäntää eikä hän alun perin ollut lainkaan innostunut lehmistä, mutta elämässä kaikki ei aina mene suunnitellusti. Rakkaus sai nuoruuden ajatukset kääntymään uusille urille. Yhdessä miehensä Erkin kanssa he ovat pitäneet tämän vanhempien kotitilaa jo vuoden 1988 lähtien ja paljon ehti pariskunta tilan tuotantoa viemään yhdessä eteenpäin – aina Erkin vakavaan sairastumiseen asti.

Vuonna 2018 oli tuotantoa juuri laajennettu aiemmin valmistuneessa pihatossa 2-robotin yksikköön, kun Minna täysin yllättäen jäi yksin vetovastuuseen kaikesta. Tätä seurasi uskomaton selviytymistarina, jonka aikana piti nopeassa aikataulussa organisoida karjanhoito, tuleva kasvukausi, tilan talousasiat ja tuolloin vielä alaikäisten lasten hoidon lisäksi myös vakavasti sairastuneen elämänkumppanin ja työparin omaishoidon velvoitteet. Silti kaikesta selvittiin.
– Jouduin yhtäkkiä vastaamaan kaikesta siitäkin mistä Erkki oli huolehtinut aiemmin. Ensimmäiset kolme vuotta sinniteltiin navetalla lomittajien kanssa. Peltopuolella oli iso onni, että Markus oli jo pidempään ollut siinä vahvasti mukana ja pystyi ottamaan siitä nopeasti päävastuun, Minna muistelee.

Alkujärkytyksestä päästyään Minna alkoi nopeassa tahdissa ottaa tilan eri prosessit haltuun ja navetassa perustyöt saatiin hoidetuksi, vaikkakin kolme ensimmäistä vuotta jouduttiin selviytymään lomittajien varassa. Nykyään tilan peltotöistä vastaava agrologiksi opiskeleva Markus ja agrologiksi opiskeleva Stina, ovat auttaneet enemmän myös navettatöissä. Heidän apunsa on ollut Minnalle korvaamatonta, samoin kuin läheisten ja yhteistyökumppaneiden tuki.

– Ei tästä yksin olisi selvitty, Minna kiteyttää.

Kuudessa vuodessa tilan johtaminen on muuttunut rutiiniksi ja erilaiset pulmatilanteet ratkeavat puhelimessa vaivattoman oloisesti. Tällä kertaa ratkottiin hetkellistä häiriötä yhdessä tilan kolmesta lypsyrobotista.

Pajukosken tila palkittiin viime marraskuussa Lelyn juhlagaalassa vuoden 2022 suurimmasta robottikohtaisesta maitotuotoksesta, 950 000 kg maitoa molemmilta tilalla tuolloin lypsäneeltä robotilta. Sittemmin tilalle tuli kolmas robotti, joka lisäsi merkittävästi vapaata kapasiteettia, helpotti työtä ja nosti maitotuotoksia edelleen. Uunituore tuotosseurannan raportti kertookin tilan EKM-tuotoksen kivunneen huikeaan 14 000-sarjaan!

Verraton-nurmiseos lisää rehunteon ajoituksen ennakoitavuutta

Pajukosket panostavat hyvälaatuiseen säilörehuun aina nurmisiemenseoksesta asti. Tasaista ja hyvää laatua vuodesta toiseen tuottava Rakel-timoteita ja Tored-nurminataa sisältävä Verraton-nurmiseos on satoisa ja rehunteon ajankohta on kohtalaisen helposti ennakoitavissa. Tästä on erityistä hyötyä, kun rehunkorjuussa käytetään urakoitsijaa.
– Arvioin rehunkorjuun oikeaa hetkeä kasvustojen kehityksen perusteella ja ajosilppuriurakoitsija täytyy osata varata noin viikon verran etukäteen. Se olisi käytännössä mahdotonta, jos nurmiseoksessa olisi kauheasti eri lajeja ja lajikkeita mukana, Markus kertoo.

Tilalla säilörehu otetaan kätevyyden takia siilosta rehuleikkurin sijaan rehupihdeillä, jolloin rintamusjälki ei ole niin tasainen. Siitä huolimatta siilon rintamuskin on kauttaaltaan hyvälaatuista, kuten näkyy. Appeet tilalla tekee Markus ja tilan työntekijä Mikko.

Onnistuneella ajoituksella lypsättävää rehua

Rehunteon ajoituksessa onkin onnistuttu keskimäärin kiitettävästi, kuten alla olevista rehuanalyyseistä voidaan huomata. Sääolosuhteet voivat kuitenkin vaihtua välillä arvaamattomasti ja joskus rehua on jouduttu korjaamaan sadesäälläkin. Siitä huolimatta rehu on huolellisen rehunkorjuun ja tiivistämisen sekä Mestarin Vahvan säilöntätehon ansiosta säilynyt aina erinomaisesti.

Säilörehun D-arvon, valkuaispitoisuuden ja hyvän säilönnällisen laadun lisäksi riittävä kuitu on korkeatuottoisen karjan ruokinnassa keskeistä. Aperuokinta mahdollistaa erillisen kuidun lisäämisen ruokintaan (esim. olki tai heinä), mutta ruokinnallisesti paras tilanne on, jos säilörehussa itsessään on kuitua riittävästi.
– On meillä olkeakin, mutta lähtökohta on, että säilörehun kuidun pitää riittää. Olkilisä alentaisi samalla sekä ruokinnan valkuais- että energiapitoisuutta, Markus selittää.

Rehuanalyysit 1-sadoista vuosilta 2022 ja 2023. Ennätysmaitomäärävuonna ykkössato jouduttiin korjaamaan poikkeuksellisen märkänä. Siitä huolimatta rehunsäilönnällinen laatu oli huippuhyvää. Lähes olematon haihtuvien rasvahappojen määrä kertoo, ettei maittavuutta ja ruokinnallista laatua madaltavaa virhekäymistä ollut.

Sadonkorjuu tehdään ajosilppuriurakoitsijan kanssa yhteistyössä – nopeasti ja tehokkaasti. Peltotöistä vastaava Markus niittää rehua iltapainotteisesti ja urakoitsija tulee korjaamaan satoa seuraavasta aamusta alkaen. Lyhyt esikuivausaika vähentää niiton jälkeistä rehun laadun heikkenemistä, mutta samanaikaisesti siiloon varastoitava tavara on usein kohtalaisen kosteaa. Siksi tila onkin valinnut säilöntäaineeksi Mestarin Vahvan, joka markkinoiden vahvimpana happoratkaisuna laskee märänkin rehun pH:n todella tehokkaasti ja nopeasti, millä varmistetaan hyvä käymislaatu myös haastavammissa olosuhteissa.

Osa Pajukoskien rehuista tehdään paaliin. Uusimpana hankintana tilalle on tulossa edistynyttä muovisidontaa käyttävä KUHN FBP 3135 yhdistelmäpaalain. Suurimmaksi osaksi paalirehut syötetään hiehoille ja umpilehmille.

Mestarin Vahva toimii – satoi tai paistoi

Kesällä 2022 ykkössadon rehunteon yhteydessä tuli kova sade ja rehu jouduttiin korjaamaan tavanomaistakin märempänä. Sitä seurannut helle kiihdytti rehun käymisreaktion huippuunsa ja tämän vaikutuksesta 52-metrisen rehusiilon peittävä aumamuovi alkoi pullistua pahaenteisesti. Pian koko siilo alkoi näyttää enemmänkin pomppulinnalta kuin rehusiilolta.
– Seurasin tilannetta hyvin huolestuneena ja soitin lopulta Eastmanin myyntipäällikölle Risto Välimaalle ja kysyin, että mitä tehdään, Minna muistelee.

Jälkikäteen Minna oli erittäin tyytyväinen, että soitti eikä lähtenyt tekemään ilman poistumista varten reikää aumamuoviin, kuten ensimmäisenä ajatuksena oli ollut.
– Laitettiin lopulta työntekijöiden kanssa vähän rehua lisäpainoksi siilon päälle ja rehu oli avattaessa säilynyt käsittämättömän hyvin. Vain pieni kerros pinnassa ei ollut niin hyvää kuin yleensä, kertoo Minna.

2022 ykkössadon siilo näytti aivan pomppulinnalta. Kuvassa aumamuovin nousua on pyritty hillitsemään laittamalla siilon päälle rehua painoksi.

Runsaasta kaasunmuodostuksesta huolimatta rehu säilyi kuitenkin erinomaisesti, kuten vuoden 2022 rehuanalyysistäkin näkyy. Kyseistä rehua syötettäessä lypsettiin itse asiassa tilan saavuttama Suomen Lelytilojen huipputulos.

- Voi vain miettiä, mitä niissäkin rehunkorjuuoloissa olisi voinut jollain muulla säilöntäaineella käydä, Minna arvuuttelee ja jatkaa – nyt selvittiin Mestarin Vahvalla tosi pienillä rehutappioilla ja tuotosvaikutuskin oli hyvä.

Hyvään keskittyminen palkitsee

Läheisen sairastuminen on aina kova paikka ja maitoyrittäjällä yrittäjäpuolison yhtäkkinen työkyvyn menetys ison investoinnin yhteydessä on suoranainen katastrofi. Surkuttelun sijaan Minna on kuitenkin sinnikkäästi pyrkinyt ratkomaan erilaiset haasteet ja samalla viemään vielä tuotantoa menestyksekkäästi eteenkin päin.  

Suurena ilona ja voimavarana ovat olleet kaikki Minnan ja Erkin kuusi lasta ja vanhimman pojan lapsenlapset. Tähänkin vuoteen mahtuu työuurastuksen lisäksi myös juhlia. Ensin vietettiin Stinan ja Markuksen pian syntyvän esikoislapsen vauvajuhlia ja vanhimman lapsen perheeseen odotetaan täydennystä kesäkuussa. Nuorimman tyttären kevään ylioppilasjuhliin mennessä myös useaan kertaan lykkääntynyt, mutta odotettu kodin pintaremonttikin, on hyvää vauhtia valmistumassa. Elämä jatkuu.

Teksti ja kuvat: Kirsi Kause