Vältä hapanpötsi ruokinnan avulla

Piilevä hapanpötsi (SARA eli subacute rumen acidosis) on yleinen korkeatuottoisten lypsylehmien ruokintaperäinen ongelma. Käytännössä pötsin pH-tasoa mitataan yleensä boluksilla, jotka asettuvat verkkomahaan. Verkkomahassa pH on noin 0,2 yksikköä pötsin pH-tasoa korkeampi. 

Bolukset osoittavat, että pH lypsylehmän pötsissä vaihtelee huomattavasti (graafi). Näihin pH:n vaihteluihin vaikuttaa mm. syödyn rehun koostumus ja sen vaikutus märehtimiseen, rehun syömiskerrat ja veden juominen. 

Pötsin pH-tason vaihtelu kolmen vuorokauden aikana. Rehunjakokerrat merkitty nuolilla.

Piilevässä hapanpötsissä pH on yhteensä yli kolme tuntia vuorokaudessa alle tason 5,5 – 5,8. Matalat pH-piikit, vaikkakin lyhytaikaiset, heikentävät erityisesti kuitua hajottavien mikrobien toimintaa ja vähentävät niiden määrää. 

Kuitua hajottavien mikrobien päätehtävä on muokata säilörehusta energiaa lehmälle eli pötsin happamuus heikentää erityisesti karkearehun hyväksikäyttöä.

Hapanpötsi altistaa myös monille muille ongelmille kuten ketoosille, juoksutusmahansiirtymälle ja sorkkakuumeelle. Hapanpötsi lisää myös endotoksiinien vapautumista verenkiertoon ja elimistön yleistä tulehdusreaktiota. 

Ruokinnan uudet keinot pötsin happamuuden torjumiseen

pH-Melli on uutuustuote, joka perustuu kalkkipitoiseen Lithothamnium-merilevään. Lithothamnium on merenpohjaan ajan saatossa kerääntynyttä jo kuollutta levää. Se kerätään kestävän kehityksen mukaisesti tarkan viranomaisvalvonnan alla, jotta merenpohjan luontainen tasapaino ei häiriinny. 

pH-Mellin vaikutusta pötsikäymisessä muodostuviin haihtuviin rasvahappoihin ja niiden määrään on tutkittu Suomessa Alimetricsin toimesta vuonna 2022. Lithothamnium reagoi suoraan pötsin happojen kanssa tasapainottaen pötsin pH-arvoa. 

Pötsin pH:ta voimakkaasti laskevan maitohapon pitoisuudet tutkitusti pysyivät Alimetricisin tutkimuksessa selkeästi vertailuryhmää matalampana. Kun pötsin pH pysyy tasapainossa ja mikrobisto toimii tehokkaasti, muodostuu enemmän propioni- ja etikkahappoa energianlähteeksi lehmälle. 

Alimetricsin tutkimuksissa havaittiin myös pH-Mellin positiivinen vaikutus pötsin pintarakenteen papillien kasvulle tärkeän voihapon määrään. pH-Mellin vaikutusta pötsipapillien kuntoon on tarkkailtu myös käytännön ruokintakokeissa lihanaudoilla. Teurastuksen jälkeisessä tarkastelussa pötsin papillipinnassa oli selkeä ero kontrolliruokintaan verrattuna.

Tehokkaaseen rehunhyväksikäyttökykyyn tarvitaan toimiva pötsimikrobisto ja hyvinvoiva pötsiseinämän papillipinta. Karkearehun hyväksikäytön tehostuminen on näkynyt myös käytännössä tilatasolla tutkittaessa lannan erikokoisia kuitufraktioita. 

Näyte 1: 100 g soodaa

Näyte 2: 100 g pH-Melliä 1 kk kuluttua

Näyte 3: 100 g pH-Melliä 2 kk:n kuluttua

Piilevän hapanpötsin torjuntaan kustannustehokkaan pH-Mellin annokseksi riittää vain puolet soodasta eli seokseen on mahdollista lisätä enemmän energiapitoisia komponentteja. pH-Melli säästää tehonsa pötsiin, eikä reagoi kosteuden kanssa jo seosrehussa. Tämä on tärkeää, jotta seoksen pH-taso ei ala nousta jo ruokintapöydällä ja edesauta näin seoksen lämpenemistä.

Lue lisää pH-Mellistä ja tilaa nyt tutustumishintaan

Katse ruokinnan managementiin

Lehmien ruokinnan managementilla voidaan vaikuttaa pötsin pH-tasoon. Isot väkirehun kerta-annokset lisäävät pötsin happamuutta. Seosrehuruokinta ja osittainen seosrehuruokinta ovat yleisesti vähentäneet akuutin pötsiasidoosin esiintymistä. Piilevää hapanpötsiä aiheuttavat matalat pH-piikit ovat kuitenkin yleinen ongelma.  

Seosrehu tulee valmistaa ja suunnitella huolella, jotta voidaan välttää seoksen lajittuminen. Lajittuminen mahdollistaa sen, että osa lehmistä valikoi itselleen väkirehua huomattavasti suunniteltua enemmän ja ruokintapaikalle myöhemmin saapuvat saavat jäljelle jääneen karkearehupitoisen seoksen. 

Lajittumiseen vaikuttaa erityisesti karkearehun partikkelikoko ja seoksen kosteuspitoisuus. Kuivaa ja pitkää silppua on lehmän helppo heitellä ruokintapöydällä sivuun. Pötsin toiminnan ja tuotoksen kannalta myös riittävä tarjolla oleva rehumäärä erityisesti heti lypsyn jälkeen on tärkeää, etteivät lehmät lypsyn jälkeen käy makuulle tyhjin pötsein. 

Hyvin hapan ja märkä säilörehu kuten myös vähän kuitua sisältävä hyvin korkean D-arvon omaava säilörehu lisäävät hapanpötsin riskiä. Viime kesän säilörehuissa on monilla alueilla löytynytkin näitä hyvin korkeita D-arvoja yhdistettynä erittäin matalaan iNDF-pitoisuuteen. Lisäksi syksyn kosteiden säiden seurauksena erityisesti syyssadot ovat olleet yleisesti ottaen kosteita. Kun säilörehu asettaa lisähaasteita pötsille, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota hapanpötsin ehkäisyyn.

Teksti: Satu Yrjänen

Lähde: 
New Developments in Understanding Ruminal Acidosis in Dairy Cows
Beauchemin & Penner 2009. Tri-State Dairy Nutrition Conference.