Jukka Tolonen ajaa mieluummin siten, että karho jää traktorin alle. Silloin karholle on parempi näkyvyys.

Lyhyttä silppua ilman metallia – lehmät kiittävät

14.12.2018 // Teksti ja Kuvat Tuomas Rytky

4/2018
Tämä on meille sopiva korjuuketju. Rehuntekoaika ei veny liian pitkäksi, oma traktorikalusto riittää ja pärjäämme yhdellä lisämiehellä. Ketju on hyvin hallinnassa, eikä mihinkään kohtaan synny liikaa kiirettä, sanoo Jukka Tolonen.

Jukka Tolonen, vaimonsa Kaija ja poikansa Ville isännöivät vuodessa 3–3,5 miljoonaa maitokiloa tuottavaa Maitopisara Oy:tä. Omistajien lisäksi yhtiössä on ympärivuotisesti töissä viisi ihmistä.

Tolosen mainitsema sopiva korjuuketju tarkoittaa Kongskilde JF -silppurin ja Elhon niittomurskainten ympärille rakentuvaa kokonaisuutta. Tarkkuussilppuri on malliston järein hinattava malli FCT 1460, jossa on myös metallinilmaisin. Murskainkokonaisuudessa on traktorin perässä iso perhoskone Arrow NM 10500 karhojen yhdistäjillä ja edessä on Arrow NM 3700 F.

Rehu ajetaan kolmella perävaunulla laakasiiloihin. Levittämiseen käytetään kaivinkonetta ja tiivistämiseen lisäksi traktoria.

Metallinilmaisin maksanut itsensä

FCT 1460 on siis JF:n hinattavien tarkkuussilppureiden lippulaivamalli. Siinä on 3,1 metriä leveä noukin karhonpaininrullalla. Noukkimelta nurmi ohjautuu 90 senttimetriä leveän syöttöaukon kautta neljäkymmentä terää sisältävälle roottorille. Silppu singotaan perävaunuun hieman yli neljään metriin yltävällä puhallustorvella. Torven kuljetusasentoon taittaminen toimii hydraulisesti.

FCT 1460 painaa noin 3 750 kiloa. Massa lepää 500/50-17-renkaiden päällä.

Tarkkuussilppurin mielenkiintoisin ominaisuus on metallinilmaisin. Käytännössä ilmaisin pysäyttää silppuamisen ja syötön erittäin nopeasti, mikäli syöttöteloille nousee magnetisoivaa metallia.

– Pysäytys tapahtuu oikeasti niin nopeasti, että metalli ei ehdi terille saakka. Jokaisen rehunteon yhteydessä näyttää tulevan pari pysäytystä, Jukka Tolonen kertoo.

Aikaisemmin tilalla on kuollut useampia lehmiä siihen, että rehun seassa on ollut muutaman senttimetrin mittainen metallilangan pätkä. Tolonen laskeskeleekin, että pari kesää käytössä olleen silppurin metallinilmaisin on maksanut itsensä säästyneiden lehmien kautta.

Kuten jutun alussa olevasta Maitopisaran rehuntekoketjun kuvauksesta käy ilmi, tilalla ei käytetä lainkaan karhotinta. Silppuriin ei siis käytännössä voi kulkeutua karhottimen piikkejä.

– Ihmeesti sitä metallilangan pätkää tuntuu silti aina vain löytyvän. Kai se on vanhaa paimenpojan lankaa, jota kulkeutuu karhin piikeissä pellolta toiselle, Tolonen kertoo.

Ville ja Jukka Tolonen korjaavat nurmisatoa 50 ha päivässä.

Torvi on tarpeeksi korkea

Maitopisaran pellot ovat kahdessa isossa kokonaisuudessa. Kauimmaisesta pellon nurkasta on kahdeksan kilometriä tilalle. Suunnilleen puolet pelloista on turvepohjaisia, toinen puolet kivennäismaata, lähinnä karkeaa hietaa.

Keväällä rehuala oli 300, syksyllä 400 hehtaaria. Käytetyssä nurmiseoksessa on timoteitä, nurminataa, englannin raiheinää ja jonkin verran apilaa.

– Korjuun keskiarvo on varmaan viitisenkymmentä hehtaaria päivässä. Neljänkymmenen kuution kuormina se tarkoittaa 50–80 kuormaa päivässä, Jukka Tolonen kertoo.

Maitopisaralla Ville Tolonen vastaa niitosta, Jukka puolestaan silppurista.

– Konehan menisi sivullakin, mutta tykkään ajaa niin, että karho jää traktorin alle. Silloin karholle on parempi näkyvyys. Niinpä teemme melko suppeaa karhoa, vaikka heinää olisi paljonkin. Silppuri kyllä vetää karhon ja toimii muutenkin moitteetta, vaikka tavaraa on reilustikin.

– Torvesta voi viimeinkin sanoa, että se alkaa olla tarpeeksi korkea. Oikeastaan ainoa ongelma käytössä ilmenee oikein huonolla heinikolla. Jos karhossa on hyvin vähän tavaraa, se ei tahdo nousta kunnolla syöttörullalle. Varsinainen käyttäminen on helppoa, sillä kaikki normaalikäytön toiminnot onnistuvat yhdestä ohjausyksikön joystickistä, Jukka Tolonen kertoo kokemuksistaan.

Maitopisaran rehuntekopäivät alkavat aina kaluston rasvauksella. Silppurista käydään joka aamu läpi kaikki rasvanipat. Koneen tuntevalta työhön kuluu puolisen tuntia.

Elholla nurmea nurin 10 ha tunnissa

Myös niittotyössä aamun ensimmäinen rutiini on niittokoneiden rasvaus. Siihen kuluu kokeneelta noin tunti. Ville Tolonen pitää aikaa pitkähkönä:

– Suurin osa ajasta menee akselien nippoihin. Ne on suunniteltu niin, että kaikki nipat ovat näkyvissä yhtä aikaa. Varsinkin kulmavaihteelta alaspäin teräpalkille lähtevä akseli on kuitenkin ahdas ja rasvaukseen menee aikaa. Toisaalta akselisto on kyllä käytössä mukava ja vakaalta tuntuva, Ville Tolonen miettii.

Maitopisaran Elho-kokonaisuudella on niitetty seitsemänsataa hehtaaria. Tyypillinen työsaavutus on ollut pääosin sarkaojissa olevilla pelloilla kymmenisen hehtaaria tunnissa.

– Säädämme niittoleveyttä sarkojen ja vähän heinikonkin mukaan. Yleiskommenttina sanoisin, että kone on helppo ja vakaa ajettava. Niittojälki ja karho ovat sitä parempia, mitä parempi heinikko on, Ville Tolonen jatkaa.

Kaikki normaalikäytön toiminnot onnistuvat yhdestä ohjausyksikön joystickistä.

Lyhyt silppu maistuu lehmille

Maitopisaran kolmisensataa lypsävää ja nuori karja syövät apetta, jonka pääraaka-aineina ovat tilan oma hapolla säilöttävä säilörehu, ostettava kuiva ohra ja täysrehu.

– Säilörehussa tavoittelemme kolmenkymmenen prosentin kosteutta. Ape tahtoo lajittua pöydällä, jos rehu on kuivempaa. D-arvon pitäisi olla mielellään lähellä seitsemääsataa. Lisäksi kuidun määrä on aperuokinnassa meillä melkeinpä tärkein asia. Kuitua on oltava reilusti yli 500 grammaa kilossa. Kuidun puute näkyy huonona lypsynä ja oikeastaan kaikessa muussakin, Jukka Tolonen avaa tilan rehunteon tavoitteita.

Tolonen hoksauttaa, että esimerkiksi valkuaista pystyy lisäämään appeeseen kohtuullisen helposti. Tolosen kokemusten mukaan kuidun lisääminen on kuitenkin hankalaa, siksi sitä pitää olla rehussa jo nurmea aumaan ajettaessa.

– Lisäksi pyrimme mahdollisimman lyhyeen silppuun. Silppuri on säädetty tekemään niin lyhyttä kuin mahdollista. Käytännössä rehussa on paljon alle senttimetrin pätkiä. Lyhyt tiivistyy hyvin ja säilyy siten paremmin. Meidän mielestämme lyhyt myös maistuu hyvin lehmille, Jukka Tolonen lisää.

Lukujen valossa ape tosiaan on karjalle maistunut, sillä Maitopisaran keskituotos on 12 200 kiloa vuodessa.

Eikö kuitenkin ajosilppuri?

– Urakointi ei kiinnosta pätkääkään, ja mikäli pinta-alat eivät merkittävästi kasva tästä, ei ajosilppurilla saavutettaisi mitään lisää. Jotta siitä saisi hyötyä, rehuntekoajan pitäisi lyhentyä merkittävästi. Jos kuormia alkaisi tulla siilolle vaikkapa puolet nopeammin, niin siellä tulisi sitten liian kiire, Tolonen vastaa toimittajan uteluun ajosilppurista verrattuna 1460:een.

– Tällä silppurilla ja ketjulla rehunteko on hyvin hallinnassa. Sanoisin jopa, että rehunteko on melko kevyt homma, Tolonen jatkaa.

4/2018

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita