Parhaan säilö­rehun paalaajat

18.03.2015 // Hannu Koivisto

Säilörehun laatukilpailun voittajatilalla tiedetään, että hyvä rehu syntyy vakioiduilla työmenetelmillä, oikein ajoitetulla sadonkorjuulla ja hyvillä säilöntäaineilla.

Pohjanmaata sanotaan aakeeksi ja laakeeksi peltojen aavaksi mereksi. Se pitää osittain paikkaansa, kun lukuisat poikkeukset lasketaan pois. Sellainen on ainakin Kauhajoella Hyypän­jokilaakso.

Poikkeuksellinen, 20 kilometriä pitkä murroslaakso tarjoaa silmälle maisemaherkkua. Jyrkät tiet virnuilevat peltojen välissä. Laakson pohjalla kiemurtelee Hyypänjoki hoidettuine penkereineen. Talkooporukan tekemä lintutorni odottaa pystyyn nostamista.

Maatalous on osa suomalaisuutta ja perinneammatti. Se on usein keskittynyt tavalla tai toisella vesistöjen läheisyyteen. Hyypänjoki on myös vahvaa ja perinteistä maatalousaluetta, vaikka rakennuskanta on vuosien kuluessa modernisoitunutta.

Valtakunnallisen säilörehun laatukilpailun voittaneiden Vesa ja Pirjo Niemisen tila on tyypillisesti Hyypänjokilaakson ylärinteellä, kantatie 44:n kyljessä. Pihapiirissä seisoo perinnetalo ylväänä laaksoa tarkkaillen. Orastavan kevään liukastaman pihan toisella puolella on vuonna 2000 valmistunut lypsykarjapihatto.   

 

Navetassa pehmeämpi tuoksu

Niemisten navetassa on poikkeuksellisen rauhallinen tunnelma. 

– Kiimaiset eläimet täällä rikkovat joskus seesteistä tunnelmaa. Muuten lehmät keskittyvät olennaiseen, rehun nauttimiseen, ­kertoo Vesa Nieminen. 

Lehmät kavahtavat vierasta ja keskeyttävät hetkeksi märehtimisen. Ne eivät osaa märehtiä ja mulkoilla yhtä aikaa.

Vasikat ovat enemmän omissa touhuissaan. Yhdellä on ollut yskää. 

Navetassa on pehmoinen tunnelma.  Niemisen tilan 44 lehmän keskituotos on 10 244 kiloa, mikä vaatii tuorerehun laatuun panostamista.

– Vasikkojen riesaa, yskää ei ole tätä tapausta lukuunottamatta ole ollut vuosiin yhtään, Nieminen kertoo. Kaikesta voi päätellä, että tilan työt tehdään huolella ja loppuun asti hosumatta.

Aisteille ei tarjoudu ristiriitoja. Yksi asia kiinnittää huomiota: Kitkerää AIV:n tuoksua ei tunnu nenään. Maitohappobakteerilla säilötty rehu tuoksuu hyvältä.

– Navetan ilma muuttui pehmeämmäksi heti kun aloitimme ­Josilacin käytön, Pirjo Nieminen kommentoi.

 

10 244 kiloa laatumaitoa per lehmä vuodessa

Niemiset myyvät maidon Valiolle. 11 sentin hinnan alennus vaikuttaa heidän tuloihinsa 40 000 euroa ­miinusta vuodessa. Rauhallinen pariskunta ei dramatisoi asialla. 

Rivien välistä voi lukea, että he pitävät kustannukset kurissa ja tuotokset korkealla.

– Vaikka viime vuonna vaihdoimme rehun halvempaan, tuotoksissa se ei näkynyt, sanoo Pirjo Nieminen.

– Hyvä tuotos, tiivistää Kauhajoen K-maatalouden myyjä, ­Harri Ojala.

Paalit noudetaan talven mittaan pelloilta. Harri Ojala K-Maataloudesta ja isäntä Vesa Nieminen tarkastavat laaturehu-paalien olevan ulkoisesti kunnossa.

 Niemisen tilan 44 lehmän keski­tuotos on 10 244 kiloa.

– Tuorerehun laatu on tärkeä asia, sanoo emäntä.

– Illalla pitää vielä tarkistaa, että rehua on ruokintakäytävällä eläimillä niin paljon, että se ei ­aamuun mennessä lopu kesken.

Tilalla on nuorkarjaa toinen mokoma lypsettävien lisäksi. Sonnit ja osa lehmävasikoista menevät välitykseen. 

 

Maistuvaa rehua

Niemisille tuli ensimmäinen paalaaja rehuntekoon 1999. Sen jälkeen seuraavana vuonna taloon tuli Josilac, biologinen säilöntäaine. Viimeisellä paalaajalla on nyt ajettu 16 000 paalia. Biologisen ­säilöntäaineen yksi suuri taloudellinen etu on, että se ei ruostuta ­tyyriitä koneita. 

Tärkein ominaisuus on kuitenkin maistuva rehu. 

– Se tuoksuu hyvälle ja sitä voisi itsekin syödä, sanoo Pirjo Nieminen. 

– Joskus on kokeiltu ilman säilöntäainetta, mutta sitä lehmät eivät tahdo syödä, sanoo Vesa Nieminen.

Yksi Josilacin etu tulee ilmi paalatessa. Kun paalaaja pysäytetään verkottamisen ajaksi, hyttiin ei leiju voimakasta, kirpeää ja epäterveellistä säilöntäaineen käryä.

Maitohappobakteerilla on myös työsuojelullinen merkitys, se ei ole iholle joutuessaan syövyttävää. 

Tarkkana isäntänä Vesa Nieminen haluaa satsata eläinten hyvinvointiin.

 

Rehuala 50 hehtaaria

Niemiset voittivat rehun laatu­kilpailussa 40 pussia Josilacia. 

– Se riittää reiluksi vuodeksi eteenpäin, sanoo Vesa Nieminen. 

Heinä kaadetaan porukan niittomurskaimella. Karhotinta ei ole koettu tarpeelliseksi hankkia, koska se lisäisi taas yhden työvaiheen lisää. Nyt rehua paalataan 15–20 hehtaaria päivässä. 

– Riippuen vähän päivän pituudesta, täydentää Pirjo Nieminen ja katsoo miestään. 

– Joskus kun päivä on ollut pitkä ja mies uupunut, on käynyt niinkin, että on tullut ajeltua muutamia kierroksia noukin ylhäällä tai tyhjiä karhoja, kertoo Vesa Nieminen hiljaisella ja humoristisella äänen­painollaan.

– Paalien kerääjä on sitten vilautellut traktorin ­majakkaa.

– Pojilla on joskus tapana paalata läpi yön. ­Paalaaja vilauttaa majakkaa hämärässä, että kerääjä näkee, mistä lehmänmuonan saa noutaa.

Paalit koetetaan kerätä ryhmiin, jotta ne saataisiin suojattua linnuilta mahdollisimman nopeasti. Joskus linnut ehtivät tekemään käärintämuoviin reikiä hyvinkin pikaisesti. Silloin ei tahdo paali säilyä pikaisestakaan teippauksesta huolimatta. Ilmastus ei tee paalille hyvää. Paaliin syntyy tuolloin homepaikkoja helposti. 

Josilac vaatii pari–kolme päivää aikaa, että se ehtii vaikuttaa. 

 

Säilörehun laatukilpailu oli tiukka

Josilacin valtakunnalliseen kilpailuun lähetettiin rehunäytteitä 25 tilalta. Voittaja oli Vesa ja Pirjo Niemisen tila Kauhajoelta. He voittivat Josilac Classicia 40 pussia, arvo noin 1 900 euroa. Toinen palkinto, 30 pussia Josilacia, meni Juha Sianojalle Sastamalaan. Kolmas palkinto, 20 pussia, meni Risto Pellikalle Lapinlahdelle.

Kilpailuun osallistuttiin vuoden 2014 sadolla, joka oli säilötty Josilac Classicilla tai Josilac Combilla. Kolme parasta rehua lähettänyttä tilaa palkittiin. Laatuerot olivat hyvin pienet.

 

 

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita