Mistä syntyy maitotilan kannattavuus?

19.03.2014 // Maria Munck

Suomalaisten maitotilojen välillä on suuria kannattavuuseroja, paljastaa ProAgrian Tilakuntotuloste. Tuotantokustannukset ja tilan johtaminen nousevat merkittävään rooliin kannattavuuden tarkastelussa.

Maitotilan menestyminen riippuu sen johtamis­tavasta, sanoo ProAgrian palveluryhmäpäällikkö Sanna Nokka.

Maitotilojen tulosten välillä on suurta hajontaa. Nokan mukaan yhdistävä tekijä menestyvillä maito­tiloilla on, että niiden isännät ja emännät ovat tehneet kovasti ajatustyötä. Mitään ei tehdä mutu-tuntumalla, vaan kaikki päätökset pohjataan faktoihin. He ovat usein myös sisäistäneet sen, ettei kaikkea tarvitse osata itse.  

Parhaimmilla tiloilla toimintaprosessit ovat suoraviivaisia, ja arjen johtaminen varmistaa tuotteen laadun. Toiminnot on suunniteltu niin, että tulos on aina hyvä, riippumatta tekijästä. Arjen johtamiseen on tarjolla myös työkaluja, joista esimerkiksi ProAgrian SOP-työohjeet ovat saaneet kiinnostuneen vastaanoton. Helppolukuiset tilakohtaiset työohjeet varmistavat, että työ navetassa tehdään aina samalla lailla, viestintä pelaa ja oppiminen on nopeaa. SOP-työohjeen (Standard Operating Procedure) tekeminen kannattaa etenkin, jos tilalla on useita työntekijöitä.
 

Tuotantokustannuksilla merkittävä rooli

Kun maitotilaa lähdetään kehittämään, tulee parannusten tavoitteiden olla selvillä.

– Halutaanko enemmän vapaa-aikaa, huippumaitotuotos tai kenties jotain muuta? Kaikkea ei voi parantaa kerralla, hyvä periaate on keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, Nokka kertoo.

Tilan johtamisessa tärkeää on tulojen ja menojen budjetointi, sekä tehdyn budjetin ja maksu­valmiuden seuraaminen. Budjetista käy ilmi, kuinka paljon rahaa pakolliset menot vievät. Sen jälkeen on ajankohtaista miettiä, miten tuotannosta saadaan tarvittava rahamäärä.

Mitään ei voi tilan taloudessa parantaa ilman, että tilan tuotanto­kustannukset ovat selvillä. Tulos­analyysi paljastaa tilan taloudellisen tuloksen ja maidontuotantokustannuksen, mikä auttaa kehittämään  tulosta.

– Laskelmien kautta saadaan esille yllätyksellisiäkin menoja, ja kun kustannusten eri osa-alueita vertaa muiden tilojen vastaaviin, näkee helposti, missä tila on hyvä ja missä pitäisi menoja saada nipistettyä.

Neuvonnan piiriin kuuluvien tilojen tiedot ovat koottuna ProAgrian tietojärjestelmiin, jolloin tilan tunnuslukuja voi verrata muiden tilojen vastaaviin.

– Keskiarvo ei välttämättä kerro kaikkea. Tietoja voi rajata niin että ottaa mukaan vertailuun mahdollisimman samanlaisia kohteita, esimerkiksi samankokoiset tilat, joilla on omaa vastaava lypsy- ja ruokinta­järjestelmä.
 

Säilörehu kuntoon

Säilörehun sadolla ja laadulla on suuri vaikutus maidon tuotantokustannukseen ja maitotuotokseen.

Perusasioilla, eli hyvin perustetulla nurmella, oikeilla lajike­valinnoilla, kasvinsuojelusta huolehtimalla, korjuun ajoittamisella omalle tilalle optimaaliseksi ja onnistuneella säilönnällä pääsee hyvään tulokseen. Osalla tiloista tässä onnistutaan vuodesta toiseen ja säästä riippumatta. Järkevällä pellonkäytöllä saadaan myös säästettyä rahaa. Joskus on kannattavampaa ostaa rehuvilja muualta ja viljellä säilörehua kaikilla pelloilla.

– On hyvä tietää, mitä kotoisen rehun tuottaminen maksaa ja tässä tavoitteenamme on aktivoida maito­yrittäjiä käyttämään laskelmapalveluja tehokkaammin hyväksi. ProAgrian maitoasiakkaista 70 prosentille tehdään ruokintasuunnitelma, Nokka sanoo.

Palveluryhmäpäällikkö painottaa myös, että rehuanalyysi ja ruokinta­suunnitelma on syytä teettää aina, kun rehuerä vaihtuu.
 

Lehmästä näkee miten tilalla menee

Lehmien keskipoikimakerta on Suomessa keskimäärin alle 2,5. Luku on matala, kun ottaa huomioon,­ että lehmä tuottaa rahaa vasta puolessavälissä toista maidontuotantokauttaan, poikii se sitten kaksi tai kymmenen kertaa.

Tiloilla kannattaakin miettiä, mitkä syyt vaikuttavat siihen, että eläimet joudutaan poistamaan niin aikaisin. Elinikää saa pidennettyä esimerkiksi siementämällä lypsyrotuisilla vain parhaimpia, laittamalla pois huonoja tai siementämällä enemmän liharotuisilla. Tutkimusten mukaan kaksivuotiaana­ poikivat kestivät paremmin ja olivat hedelmällisempiä kuin myöhemmin poikivat.

– Tärkeää on tarkastella myös lehmää eikä vain laitteita ja numeroita. Lehmästä näkee hyvin, miten tilalla menee.

Lehmien kestävyys on kiinni myös tilan johtamistavoista. Esimerkiksi jalostus tulisi suunnitella tukemaan kestävyyttä: onko tilalla päätetty esimerkiksi myydä osa hiehoista, vai siemennetäänkö kaikki, jolloin vanhoja lehmiä poistetaan.

Tavallisin vanhempien lehmien poistosyy on utareterveys. Sitä voi kehittää parantamalla navetan olosuhteita ja toimimalla utareterveyden eteen systemaattisesti.

Myös hedelmällisyyteen voidaan helposti vaikuttaa tarkentamalla ruokintaa. Loppulypsykauden aikana lihoneiden lehmien hedelmällisyys usein alenee. Lisäksi kannattaa hyödyntää hedelmällisyysseminologeja ja hedelmällisyysasioihin erikoistuneita maidontuotannon asiantuntijoita.

– Jos tiloilla on alhainen keski­poikimakerta, pitää tarkastella myös, onko navetta sellainen, että lehmä kestää siellä. Jos päivästä toiseen elää ahtaasti ja lyö itsensä rautaputkeen, kun menee makuulle, loppuu lehmän työura nopeasti. Tulokset eivät muutu jos tekeminen ei muutu.
 

Investoinneissa suunnittelun tärkeys korostuu

Kun eläinmäärä kolmin- tai nelin­kertaistuu, mukana tuleva työmäärä voi tulla yllätyksenä. Siksi suunnittelu ja tutustuminen muun muassa laitteisiin ennen päätösten tekoa on hyödyllistä.

Sanna Nokka ehdottaakin, että uutta navettaa tai konetta hankkiessa­ kannattaa mennä tutustumaan sellaisille tiloille, missä kyseiseen laitteeseen on investoitu. Eikä vaan käymään, vaan töihin pariksi päiväksi, jolloin saa paljon paremman käsityksen siitä haluaako sellaiseen varmasti satsata. Esimerkiksi ProAgrialle on juuri tulossa oppimisnavetta-palvelu, jossa tarjotaan tutustumista ja työskentelymahdollisuuksia investoineilla tiloilla.

– Kehottaisin myös maidontuottajia investoimaan ilman pelkoa – apua investoinnin suunnitteluun ja käyttöön ottoon on saatavissa monilta tahoilta ja sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää ja selvittää ne faktat, joiden pohjalta päätökset tehdään, Nokka kannustaa.

Kun tilat harvenevat ja suurenevat, ei naapurista välttämättä löydy enää muita tiloja ja vertaistuki häviää. ProAgrian järjestämät bench­marking-pienryhmät ovatkin viimeaikoina kasvattaneet suosiotaan. Ryhmät kokoontuvat 6–8 kertaa 1,5–2 vuoden aikana. Tapaamisissa tilalliset keskustelevat ja vertailevat oman tilan tuloksia Muiden toimintatavoista voi löytää parannusta omiin toimintoihin.

 

 

Kustannuksilla merkittävä rooli tilojen välisissä kannattavuuseroissa

ProAgrian Tilakuntotulosteen parhaimman ja huonoimman ryhmän maitotilojen erot ovat huimat. Mukana on 124 maitotilaa, joille tehtiin tulosanalyysilaskelmat vuonna 2012, ja ne on luokiteltu kannattavuuskertoimen mukaan. Maatalouden kannattavuuskerroin kuvaa, kuinka hyvin maataloustulo, eli korvaus yrittäjäperheen omalle työlle ja pääomalle, riittää kattamaan yrittäjäperheen palkka- ja korkovaatimuksen.

Parhaiten kannattavilla tiloilla on päästy keskimääräistä parempiin tuotoksiin ja muutenkin tuotanto on keskimääräistä paremmassa kunnossa. Hyvä tuotanto selittää merkittävän osan kannattavuuseroista, mutta kannattavuutta selittävinä tekijöinä kustannuseroilla on vielä suurempi merkitys.

Suurimmat kannattavuuserot johtuvat vuotuisten rahamenojen määrästä, työmäärästä, poistojen määrästä ja vieraan pääoman koroista. Osalla hiljattain investointeja tehneistä tiloista on tuotannon ­laajentamisvaihe vielä osittain kesken ja sen takia liikevaihto suhteessa sitoutuneen pääoman määrään ei ole vielä tavoitteen mukaisella tasolla.

Vuotuiset rahamenot suhteessa liikevaihtoon ovat heikoimmalla neljänneksellä 71 prosenttia kun parhaimmalla neljänneksellä se on 59 prosenttia. Heikoimman neljänneksen tiloilla on käytetty ostopanoksia, kuten ostolannoitteita, urakointipalveluja ja palkkatyötä enemmän kuin muilla tiloilla.

Huonoimmassa neljänneksessä on tiloja, joilla itse tuotantoprosessi on pyörinyt heikosti tai tuotannossa on ollut erityisiä ongelmia. Tilalla on esimerkiksi omat pelto­viljelykoneet, mutta silti urakointipalveluita on jouduttu käyttämään, kun omin voimin ei ole pystytty tekemään kaikkia peltotöitä. Tämä tarkoittaa tuplakustannusta koneista.
 

Maidon tuotantokustannus

Olennaista on, millä hinnalla maitoa pystytään tuottamaan, eli kuinka tehokasta se on kustannusten kannalta. Maitotilan kannattavuus heijastuu suoraan maidon tuotanto­kustannukseen. Tulo­sanalyysipalvelussa laskettava maidon nettokustannus kertoo, mikä maidon litrahinnan pitäisi olla, jotta kaikki maataloudesta syntyvät kustannukset saadaan katettua tuotoilla. Maidon nettotuotantokustannusta laskettaessa maidontuotannon sivutuottoina ovat vähennetty ne maatalouden tuotot, jotka on saatu muusta kuin maidon myynnistä.

Tulosanalyysilaskelmien mukaan maidon nettokustannus oli heikoimmin kannattavimmilla maitotiloilla 57 senttiä litraa kohden, mikä johti 11 senttiä tappiolle. Parhaimmin kannattavimmilla tiloilla päästiin 34 senttiin, mikä  tuotti voittoa 12 senttiä litraa kohden.

Kaikissa ryhmissä oli kuitenkin sama keskimääräinen myyntitulo, 46 senttiä per litra.

Tuloksia tarkasteltaessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että heikoimmallakin neljänneksellä yrittäjätulo ylsi yli 30 tuhannen, eli jonkinlaista korvausta yrittäjäperheen omalle työlle ja pääomalle saatiin kaikissa tilanteissa. Kannattavuuskerroin oli 0,34, joka kertoo kolmasosan tavoitteista olevan saavutettu. Toisaalta tämän kokoisessa yrityksessä tulon pitäisi olla jotain aivan muuta, kun työ on kahden ihmisen tekemää, kuten yrittäjäperheen työmäärä –riviltä ilmenee. Työtuntiansio jää lopulta 1,96 euroa miinuksen puolelle, eli yrittäjätulo ei aivan riitä kattamaan 5 prosentin mukaan laskettua oman pääoman korko­vaatimusta.

Tuloksissa tarkasteltiin myös liikevaihtoa suhteessa sitoutuneen pääoman määrään. Parhaimmalla neljänneksellä se on 55 prosenttia, mikä tarkoittaa, että menee kaksi vuotta siihen, että saadaan liikevaihtoa saman verran kuin on taseen loppusumma. Heikoimmalla neljänneksellä, joilla se on 35 prosenttia, siihen menee kolme vuotta. Tämän asian tulkinnassa täytyy muistaa, että taseen loppusumma nousee investointien yhteydessä.
 

Investointeja ei voi välttää

Jossain vaiheessa tilan pitää kuitenkin tehdä investointeja, jotta toimintaa pystytään jatkamaan. Kannattavuus riippuu paljon siitä, kuinka hyvin investoinnissa onnistutaan.
50–100 lehmän tiloilla ero investoinnin lopullisissa kustannuksissa voi olla jopa satoja tuhansia euroja, vaikka tilat ovat tehneet samankokoisen investoinnin.

Sukupolvenvaihdoksen lähtötilanteella on suuri vaikutus yrittäjäperheelle. Tilanne on erityisen haastava, jos edellisellä sukupolvella on ollut paljon velkaa ja tilan kauppa­hinta on ollut sen takia erityisen korkea suhteessa tilan tuotantovälineiden kuntoon. Menestyminen on aika pitkälle kiinni näistä lähtökohtaedellytyksistä, mutta kuitenkin vielä tärkeämpää on yrittäjäperheen oma osaaminen.

ProAgrian Tilakuntotulostetta analysoi ProAgrian talousneuvonnan kehityspäällikkö Ari Enroth

 

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita