Itävallan hevostalous

06.02.2013 // Heli Kivimäki-Manner

ProAgria Häme ja Etelä-Suomen Laatuheinärengas järjestivät viime keväänä opintomatkan Itävaltaan. Matka suuntautui Tonavan laakson alueelle parinsadan kilometrin säteellä Wienistä. Matkan aikana vierailtiin useissa erilaisissa tallikohteissa sekä Welsin hevosmessuilla.

Itävallan länsi- ja eteläosia hallitsee Alppien vuoristo. Maan itäosat ja pääkaupunki Wien sijaitsevat Tonavan joki­laaksossa. Pääkaupunki Wien on näytellyt tärkeää osaa Euroopan historiassa, mutta parhaiten se tunnetaan varmasti Itävaltaa keskiajalta eteenpäin valtaansa kasvattaneesta Habsburgien hallitsijasuvusta. Habsburgit hallitsivat Itävaltaa 1200-luvulta aina vuoteen 1917, jolloin Itävallasta tuli tasavalta.

Itävallan talouden perustana ovat teollisuus ja maatalous. Matkailu on myös tärkeä tulonlähde itävaltalaisille. Bruttokansantuote asukasta kohden on ollut Itävallassa yksi Euroopan korkeimmista jo 1980-luvun lopulta ­lähtien. Pinta-alaltaan maa on 83 870 km2,­­ tästä 17 prosenttia on maanviljely­käytössä. Maatiloja on noin 130 000, pääosan ollessa perheviljelmiä ja kooltaan suhteellisien pieniä (keskiarvo 23 hehtaaria).  Yli puolet tiloista on alle 10 hehtaarin kokoisia. Maataloustuotanto keskittyy viljanviljelyyn, lihantuotantoon ja maitotuotteisiin. Itävallan luonto on lajeiltaan runsas, esimerkiksi heinää kerätään vuoristoniityiltä jolloin mukana voi olla yrtti­kasveja. Ilmasto on lauhkean keskieurooppalaisen ilmaston vyöhykkeen mukainen ja keskilämpötila on kymmenen astetta. Keskikesällä, kesäkuusta syyskuuhun, on lämpimintä, mutta myös sateisinta.

Itävallan hevosmäärä on lähes sama kuin Suomessa, eli 75 000 yksilöä. Kuitenkin maan asukaslukuun suhteutettuna hevosmäärä on hieman pienempi.  Hevos­määrän vaihtelut ovat noudattaneet samoja suuntauksia kuin Suomessa: Määrä romahti 60-luvun alussa, ja sen jälkeen se on vähitellen kasvanut kilpailu- ja harrastustoiminnan suosion kautta. Viimeisten 15 vuoden aikana kasvuvauhti on ollut 3–5 prosenttia vuosittain.

Itävaltalaisten arvion mukaan kolmesta neljään hevosta työllistää yhden ihmisen. Hevosten taloudellisen vaikutuksen arvioidaan olevan 1,19–1,26 miljardin euron välillä. Talouden lisäarvosta 634–674 miljoonan euron arvioidaan tulevan hevosista. Jokainen hevonen edistää Itävallassa kansantalouden tuotantoa 12 000–14 800 eurolla ja tuo lisäarvoa 6 300–
7 900 euron edestä. Hevosharrastusta pidetään tärkeänä lasten ja nuorten harrastuksena, ja hevosilla on myös suuri vaikutus Itävallan maaseudun elävyyteen.

Alkuperäisiä itävaltalaisia hevosrotuja ovat haflinger ja noriker, muita yleisimmin kasvatettuja rotuja ovat lämminveriset, lipizzanhevoset ja shagya arabit. Väritykseltään ja ulkomuodoltaan omaa suomenhevostamme muistuttavia haflingereja on käytetty perinteisesti vuoristossa kuormien kuljettajana sekä työhevosena niin armeijan kuin maanviljelijöiden apuna. Tänä päivänä haflinger on suosittu yleishevonen, rekisteröityjä haflingereja on tällä hetkellä Itävallassa hieman yli 6 000. Norikerit edustavat vankkoja kylmäverisiä, ja ne levisivät aikanaan Euroopassa Rooman armeijan mukana. Alunperin rotua käytettiin puhtaasti työhevosena, mutta nykyään se on myös suosittu ratsastus- ja ajokäytössä. Norikereja on Itävallassa noin
4 700.

Lipizzanhevonen on yksi vanhimmista eurooppalaisista hevosroduista. Itävallassa lipizzanhevosia käytetään kuuluisassa Wienin espanjalaisessa ratsastuskoulussa (Spanische Hofreitschule), jonka perinteet juontavat juurensa vuoteen 1572. Näin ollen se on maailman vanhin vielä toimiva perinteistä kouluratsastusta opettava ratsastus­koulu.­­ Ratsastuskoulun nimi tulee siitä, että hevoset olivat alkujaan kotoisin Espanjasta ja tänäkin päivänä näytöksissä käytetyt hevoset periytyvät espanjalaisista hevosista. Lipizzanhevoset ovat tunnettuja kyvystään oppia ja halustaan esiintyä sekä erityisen hyvästä luonteestaan. Haute école -perinne syntyi renessanssiajalla, ja sen ajatuksena on seurata hevosen luonnollista liikkumista ja kouluttaa niitä sen mukaisesti. ­Ratsastuskoulu harjoittelee ja esiintyy 1700-luvulla rakennetussa historiallisessa barokkisalissaan Hofburgissa. Maailmankuulut näytökset ovat niin suosittuja, että ­liput näytöksiin on varattava useita kuukausia etukäteen.  

Itävallan Ypäjä on Stadl Paura

Itävallan hevoskeskukseksi voidaan kutsua Stadl Pauraa, joka on osittain verrattavissa Suomessa Ypäjän Hevosopistoon. Ensimmäiset hevoset tulivat Pauraan 200 vuotta sitten, ja suuri osa käytössä olevista rakennuksista on peräisin siltä ajalta. Omistajina ovat tänä päivänä muun muassa Itävallan ratsastajainliitto ja itävaltalaiset rotuyhdistykset. Paurassa voi opiskella ratsuttajaksi, ratsastuksen ohjaajaksi, opettajaksi tai tallityöntekijäksi, ja opiskelu kestää linjasta riippuen neljästä kuuteen vuotta. Opiskelijoiden käytössä on noin 30 hevosta, ja koulutettavia hevosia on kuutisenkymmentä.

Hevoskeskuksen kohtuullisen pienelle alueelle (16 hehtaaria) on saatu mahdutettua hyvällä suunnittelulla hienot valmentautumis- ja kilpailuolosuhteet. Alueella on useita maneeseja, ulkokenttiä ja maastorata niin ratsastajille kuin valjakkoajajillekin. Alueella järjestetään runsaasti kilpailuja aina islanninhevosten MM-kilpailuista kansainvälisiin kouluratsastuskilpailuihin. Puitteet ovat suunniteltu monipuolisiksi mahdollistaen niin kenttäkilpailut maastoesteineen kuin valjakkoajon tarkkuuskokeetkin. Suurien kansainvälisten kilpailujen lisäksi Paurassa järjestetään vuosittain yli sata pienempää tapahtumaa kuten seminaareja, kursseja, valmennuksia ja rotunäyttelyitä.

Raviurheilua keskellä Wieniä

Wienin läheisyydessä on kolme ravirataa, jotka ovat luokitettu A-kategoriaan. Yksi niistä, Krieaun ravirata on sata vuotta vanha, alueen tallirakennukset ovat peräisin myös tuolta ajalta, ja rata sijaitsee aivan keskustan läheisyydessä. Rata-alueella toimii vakituisesti kymmenen valmentajaa ja heillä on yhteensä noin 120 valmennettavaa hevosta. Krieaun rata on pituudeltaan 1 000 metriä, ja kilpailuja järjestetään kerran viikossa. Lähtöjä ajetaan yleensä 12 kappaletta ja ­lisäksi voi olla muutama harjoituslähtö. ­Ykköspalkintotaso on noin ­1 500–2 000 euroa. Syyskuussa 2007 ajettua rataennätystä (1:13,0/2180 m) pitää hallussaan ori Opal Viking ohjastajanaan Rudolf Haller. Rataa on tarkoitus kehittää jatkossa muun muassa kunnostamalla kaarteita tekemällä niihin kallistukset.

Itävallassa kohdataan hevosalalla samanlaisia haasteita kuin Suomessakin. Esimerkkeinä voi mainita ympäristöasiat ja taloudellisen kannattavuuden. Suomessa kovasti keskustelua aiheuttava lannan jatkokäsittely on myös Itävallassa paikoin ongelmallista, vaikkakin lannan poltto on mahdollista.

Leimallista Itävallan hevosalalle on hevosten monipuolisempi käyttö ja ehkä jollain tapaa arkipäiväisempi suhtautuminen niihin. Hevosia käytetään paljon myös turistien viihdyttäjinä; vaunu- ja valjakkohevosina, vaelluskäytössä, näytöksissä ja huvipuistoissa.

 

Itävallassa harrastetaan suomalaisille hieman tuntemattomampaa lajia,
vauhdikasta hevoskoripalloa.

Stadl Pauran kilpailumaneesi, jonka katsomo on 1 000 henkilölle.

Krieaun raviradalla bongattiin suomalaisia brändejä. Muun muassa
raviohjastaja Johann Lichtenwörth luottaa Veljekset Wahlstenin tuotteisiin.

Sunnuntairavit Krieaussa.

Stadl Paurassa oli kuivikkeena käytössä sekä kutteripurua että olkea.
Karsinat siivottiin isoihin työnnettäviin kärryihin, jotka edelleen
tyhjennettiin koneellisesti Weidemann kuormaajan avulla lantalaan.

 

Itävallan raviurheilun avainlukuja 2011:

  • Rahapalkinnot 1 607 075 €
  • Vedonlyönti  3 682 065 €
  • Kilpailujen määrä  751 kpl
  • Kilpailevien hevosten määrä  922 kpl
  • Raviratojen (A–C) määrä 22 kpl

Itävallan tasavalta

  • Pääkaupunki Wien
  • Itsenäistyi 1955
  • EU-jäseneksi 1995
  • 8,4 miljoonaa asukasta

 

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita