Punainen traktori – brittiviljelijän salainen ase

18.12.2012 // Päivi Auramo

Vilja-alan yhteistyöryhmä (VYR) teki huhtikuussa opintomatkan Englantiin tutustumaan Home-Grown Cereals Authorityn (HGCA:n) toimintaan. Pääosin alan toimijoiden rahoittama HGCA tuottaa muun muassa koko viljaketjua tukevaa tutkimusta, palveluita, markkinatietoa ja koulutusta. Sen tavoitteena on alan kehittäminen ja lisäarvon tuottaminen koko ketjuun tilalta teollisuuteen.

Brittiviljelijät ovat vuosien saatossa kohdanneet vakavia elintarvikkeiden turvallisuutta horjuttaneita vitsauksia. Monet varmaan muistavat edelleen BSE:n eli hullun lehmän taudin, joka johti nautojen laajoihin joukkoteurastuksiin Iso-Britanniassa vuonna 1996. Vuonna 2000 lanseerattiin Iso-Britanniassa Red Tractor Assurance -ohjelma, jonka tavoitteena on todentaa tuotetun ruuan alkuperän ja tuotantomenetelmän – mukaan lukien eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönäkökohtien – jäljitettävyys ja turvallisuus tilalta valmiiseen tuotteeseen saakka läpi koko elintarvikeketjun.

Käytännössä ohjelmaa hallinnoi voittoa tuottamaton pieni ­keskusorganisaatio, ja hallituksessa on edustettuna koko elintarvikeketju tuottajista kuluttajiin. Tänä päivänä Red Tractor -ketjussa on mukana yli
78 000 maatila- ja elintarvikealan yritystä – yli 90 prosenttia brittiläisistä maatiloista.

Red Tractor järjestelmässä on omat tuotantosuuntakohtaiset ohjelmansa niin naudoille, lampaille, maidontuotannolle, sianlihalle, broiler- ja kalkkunatiloille, viljoille, öljy- ja valkuaiskasveille kuin vihanneksillekin.

Mitä Red Tractor edellyttää viljatilalta?

Monet ohjelman vaatimuksista ovat normaalia arkipäivää myös suomalaisella viljatilalla. Suurin ero on siinä, että tehdyistä toimista on pidettävä kirjaa, jotta ne ovat myös ulkopuolisen tarkastajan todennettavissa. Muutamia ohjelman vaatimuksia: Iso-Britanniassa kaikkea viljaa ei kuivata puinnin jälkeen. Viljan kosteutta ja lämpötilaa on seurattava ja mahdolliseen lämpötilan nousuun on reagoitava. Ohjeissa otetaan kantaa myös viljavarastojen materiaaleihin ja erityisesti lamppujen ynnä muun suojaukseen, sen varmistamiseksi, ettei lasia  joudu viljan joukkoon.

Jäljitettävyysvaatimus edellyttää, että kirjanpidosta selviää, minkä lohkon tai lohkojen sato on varastoituna mihinkin siiloon. Näin voidaan aidosti jäljittää tietyn myyntierän tiedot viljelytoimiin asti. Selvittää voidaan muun muassa, mitä kasvinsuojeluaineita ja käyttömääriä viljelyssä on käytetty. Jokaisesta siilosta on otettava täytön yhteydessä edustavat näytteet. Viljavarastojen tuho­eläinten (linnut, jyrsijät, hyönteiset ja lemmikkieläimet) torjunnasta on huolehdittava.

Lisäksi ohjelma asettaa vaatimuksia muun muassa lannoitteiden ja kasvin­suojeluaineiden varastoinnille, työntekijöiden ammattitaidolle sekä tilan omien kuljetusvälineiden puhdistukselle.

Vuosittainen auditointi

Jotta järjestelmä olisi kansallisesti ja kansainvälisesti uskottava, se ­perustuu vuosittaiseen auditointi- eli tarkastusjärjestelmään.

Käytännössä auditointeja tekee 450 ulkopuolista, hyväksyttyä tarkastajaa, jotka kiertävät tarkistamassa  Red Tractor -ohjelmaan liittyvien vaatimusten noudattamisen ja tilan asiakirjat tiloilla. Hyväksytystä tarkastuksesta saa leiman, jolla viljelijä todistaa läpäisseensä vuositarkastuksen.

Viljapassi

Jokaisen toimitettavan viljakuorman mukana seuraa Iso-Britanniassa viljapassi. Passin tietojen ­perusteella pystytään jäljittämään, miltä tilalta ja siilosta vilja on lastattu, millä autolla erä on kuljetettu, mitkä ovat olleet edeltävät kolme ajoneuvolla kuljetettua lastia ja miten kuljetusväline on kunkin lastin jälkeen puhdistettu.

Passiin merkitään myös mahdolliset sadonkorjuun jälkeiset ­torjunta-ainekäsittelyt, tehtyjen hometoksiinimääritysten tulokset sekä se, täyttääkö erä EU:n uusiutuvien energia­lähteiden ­RED-direktiivin viljely­vaatimukset. Viljapassin tulee aina olla sekä viljelijän että kuljettajan allekirjoittama.

Mitä me voisimme oppia?

Suomessa pääosa viljatiloista noudattaa ympäristötuen vaatimuksia. Viljan tuotantomenetelmät ja ­ympäristönäkökohdat ovat tältä osin hyvinkin samalla tasolla kuin Iso-Britanniassa. Näiden ­periaatteiden noudattaminen on myös varsin hyvin todennettavissa ­viljelykirjanpidoista.

Alkutuottajilta eli maatiloilta­ ­pitäisi elintarvikelain (23/2006) mukaan löytyä myös omavalvonta­kuvaus ja siihen liittyvä kirjanpito muun muassa tilojen ja laitteiden puhtaanapidosta, otetuista näytteistä, tuhoeläintorjunnasta, jätteiden käsittelystä sekä jäljitettävyydestä. Tässä tosin saattaa käytännön toteutuksessa olla joitakin puutteita.

Uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisessä EU:ssa on olemassa selkeät tavoiteaikataulut, ja biopolttoainekäyttöön joko kotimaassa tai viennissä ohjautuvan viljan ja öljykasvien osuus tullee lähi­vuosina kasvamaan – markkina- ja hintatilanteesta riippuen. Tällä hetkellä viljakaupan toimijoilla on erilaisia tapoja selvittää, täyttääkö vilja- tai öljykasvierä RED-direktiivin vaatimukset, eli että lohko ollut viljelykäytössä ennen vuotta 2008 ja tilalla noudatetaan tilatuen täydentäviä ehtoja. Jatkossa tämänkin tiedon olisi hyvä olla olemassa kaiken ostetun viljan osalta.

Suomen viljastrategia ei voi perustua edullisen bulkkiviljan tuottamiseen korkeiden tuotanto­kustannusten ja EU-mittakaavassa suhteellisen alhaisten hehtaari­satojemme takia. Siksi meidän ­pitäisi pystyä toimittamaan viljaa erikoiskäyttöön. Näissä on usein korkeampia laatuvaatimuksia niin viljan teknisen laadun kuin muun muassa hygieniankin suhteen esimerkiksi hometoksiineja sekä ­torjunta- ja raskasmetallijäämiä koskien. ­Ostajalle ei kuitenkaan riitä myyjän sana, vaan hankintaketju ja laatu pitää olla osoitettavissa. Siksi meidän tulisikin miettiä ­keinoja, joilla jo käytössä olevat hyvät tuotanto­tavat saataisiin hyödynnettyä myös markkinoinnin tarpeisiin ja sitä kautta tuotettua lisä­arvoa suomalaiseen vilja­ketjuun ja lisä­ttyä suomalaisen viljan ­arvostusta vientimarkkinoilla.

Sopimusviljely on Suomessa varsin laajaa, ja sopimusviljan osalta ostajilla on melko hyvä käsitys ostettavan viljan viljelymenetelmistä. Sopimusviljelyn ja sen yhteydessä kerättävän tiedon avulla lieneekin helpointa edetä matkalla kohti ”taatusti suomalaista laatuviljaa”.

 

Esimerkkinä säännösten laajuudesta voi mainita, että savikiekkojen ammunta erityisesti öljykasvilohkojen päälle on Red Tractor -sääntöjen mukaan kielletty 31.3. jälkeen tai kukinnan alettua. Myös ilma-aseilla ammunta viljavarastoissa ja niiden välittömässä läheisyydessä on kielletty lyijyjäämien ehkäisemiseksi.

 

RED -tuotteet myynnissä.

 

 

Brittiläinen versio joutsenmerkistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Hometoksiiniriskin arviointi

Iso-Britanniassa hometoksiinit ovat erityisesti vehnän ongelma. Syksyisin ostajat tutkivat alkuun hometoksiinit kaikista vastaanottamistaan eristä. Sen jälkeen suoritetaan riskiarviointi, jonka perusteella päätetään, minkälainen riski maan eri osissa on. Viljan myyjän on tehtävä tilakohtainen riskiarviolaskelma, joka perustuu tilan sijaintiin, esikasviin, muokkausmenetelmään, lajikkeeseen, tautitorjuntaan sekä kukinta-ajan ja sadonkorjuuta edeltävän jakson sademääriin. Mikäli lohkokohtainen riski ylittää tietyn tason, tulee hometoksiinipitoisuus tutkituttaa ennen sadon toimittamista.

 

Yhdistynyt kuningaskunta

  • Pääkaupunki Lontoo
  • Perustettu 1707
  • EU-jäseneksi 1973, silloin tosin EY
  • 63 miljoonaa asukasta

     

    Uusin lehti

    Lue verkkolehti

    Luetuimmat artikkelit

    Lisää luetuimpia artikkeleita