Homemyrkyt tuotosongelmien aiheuttajina

Mykotoksiineja voi olla sekä viljassa että virhekäyneessä säilörehussa. Ensisijainen toimenpide tulisi olla rehujen laadun tarkistaminen ja tarvittaessa käytön välttäminen. Haittavaikutuksia voidaan kuitenkin ehkäistä käyttämällä homemyrkkyjä sitovaa lisäainetta sisältävää täydennysrehua, kuten Myco-Melliä.   

Heikentynyt syönti alentaa tuotosta 

Selvästi homehtuneen rehun tunnistaa helposti eikä se maita hyvin eläimillekään. Homemyrkkyjä kuitenkin voi muodostua, vaikka rehu ulkoisilta ominaisuuksiltaan vaikuttaisi olevan kunnossa, mikä tekee niiden tunnistamisen haasteelliseksi. Homemyrkyt itsessään ovat myös hajuttomia ja mauttomia.

Fusarium- eli punahomeiden tuottamiin hometoksiineihin kuuluvat Suomessa viljoissa esiintyvät trikotekeenit (deoksinivalenoni, nivalenoni ja T-2-toksiini). Nämä vähentävät rehunsyöntiä, sillä ne lisäävät kolekystokiniinin eli kylläisyyteen vaikuttavan hormonin tuotantoa. Heikentynyt rehunsyönti vähentää kaikkien ravintoaineiden saantia. Heikko syönti näkyy nopeasti eläimen energiatasapainossa, tuotoksessa ja hedelmällisyydessä.

Maksan vajaatoiminta johtaa energia-aineenvaihdunnan häiriöihin 

Mykotoksiinit ovat haitallisia erityisesti elimistön nopeasti jakautuville soluille, joita löytyy mm. maksasta. Lypsylehmällä maksa on energia-aineenvaihdunnan keskus ja maksaa tarvitaan tuottamaan glukoosia sinne kulkeutuvista kudoksista purkautuvista rasvoista. Trikotekeenien ja lähinnä maissista löytyvä fumonisiinin on todettu nostavan maksavaurioita kuvaavien entsyymien määrää verenkierrossa. Maksavauriot lisäävät maksan rasvoittumisen riskiä ja altistavat lehmän ketoosille. 

Mykotoksiinit tuhoavat mikrobistoa

Mykotoksiinit vaikuttavat pötsissä olevien mikrobien suhteisiin ja määrään. Trikotekeenit ovat voimakkaasti haitallisia erityisesti kuitua hajottaville bakteereille. Lisäksi monet heikkolaatuisesta nurmisäilörehusta löytyvät mykotoksiiniit (mm. mykofenolihappo ja roquefortine C) ovat antimikrobisia. Pötsimikrobien ja erityisesti kuitua hajottavien mikrobien väheneminen heikentää karkearehun hyväksikäyttöä ja pienentää lehmän energiana käyttämien haihtuvien rasvahappojen tuotantoa. 

Deoksinivalenoni ja lähinnä maissisäilörehusta löytyvä zearalenoni vähentävät maitohappoa kuluttavien mikrobien määrää pötsissä. Maitohappoa kuluttavilla mikrobeilla on oma tärkeä osuutensa säädeltäessä pötsin pH-arvoa, sillä maitohapolla on voimakkaasti pötsin pH-arvoa laskeva vaikutus. Kasvanut maitohapon osuus lisää pötsin happamuutta ja piilevän hapanpötsin esiintymistä karjassa. Matala pötsin pH puolestaan heikentää kuitua hajottamien mikrobien toimintaa edelleen. 

Pötsimikrobit pystyvät normaalitilanteissa hajottamaan osan rehussa olevista mykotoksiineista (trikotekeenit). Tämä hajotustoiminta kuitenkin heikkenee selvästi pötsin pH-tason laskiessa mahdollistaen entistä suuremman mykotoksiinimäärän imeytymisen elimistöön.  Kun rehussa epäillään mykotoksiineja, korostuu pötsin pH-tasapainosta huolehtimisen merkitys, jotta pötsimikrobisto pystyisi toimimaan tehokkaasti.

Solu- ja sorkkaongelmia

Mykotoksiinien antimikrobisen vaikutuksen ja pötsin matalan pH:n seurauksena erityisesti kuituhajottavia pötsimikrobeja kuolee. Pötsimikrobien kuollessa vapautuu pötsinesteeseen mikrobien soluseinämän sisältämiä elimistölle haitallisia aineita, joita kutsutaan endotoksiineiksi. Liiallinen happamuus heikentää pötsin ja myös paksusuolen soluseinämän tiiviyttä mahdollistaen endotoksiinien pääsyn verenkiertoon. 

Endotoksiinien määrän lisääntyminen lehmän verenkierrossa nostaa koko elimistön tulehdusreaktioita. Tulehdusreaktiot näkyvät myös maidon solupitoisuuden nousuna. Mykotoksiinit heikentävät immuunipuolustusjärjestelmästä huolehtivien nopeasti jakautuvien valkosolujen toimintaa. 

Sorkkakuumeen riski lisääntyy, kun endotoksiineja pääsee verenkiertoon. Ontuminen ja kinnernivelten turvotukset saattavat kertoa mykotoksiinien aiheuttamista ongelmista. Ergotalkaloideihin luokitellut torajyväsienen toksiinit lisäksi heikentävät eläimen ääreisverenkiertoa, minkä vaikutus näkyy erityisesti korvissa, hännässä ja sorkissa.

Hedelmällisyyshäiriöitä

Mykotoksiineista erityisesti zearalenoni tunnetaan vaikutuksestaan hedelmällisyyteen, sillä zearalenoni pystyy sitoutumaan estrogeenireseptoreihin vaikuttamalla näin suoraan eläimen hormonitoimintaan. 

Hedelmällisyyteen vaikuttavat myös muut mykotoksiinit, kuten DON ja ergotalkaloidit. Vaikutus hedelmällisyyteen kohdistuu paitsi syönnin heikentymisen ja energiatasapainon kautta, myös heikentämällä hedelmällisyydelle tärkeiden kudossolujen uusiutumista ja jakautumista.

Myco-Melli auttaa

Harvemmin kyse on yksittäisen mykotoksiinin aiheuttamasta ongelmasta, vaan usein elimistöä rasittaa useampien toksiinien yhdistelmä. Tästä huolimatta mahdollisia ongelmia voidaan estää/lieventää ruokinnan keinoin. Paras tapa on tunnistaa ja analysoida rehut jos epäilee niiden laatua ja välttää huonolaatuisten vilja- ja säilörehuerien syöttö lehmille. 

Ongelmia voidaan ehkäistä myös täydennysrehulla. Laaja-alainen mykotoksiininsitoja Myco-Melli vähentää toksiinien elimistölle aiheuttamaa rasitusta sitomalla mykotoksiineja (aflatoksiini, ergotalkaloidit ja nurmisäilörehun mykotoksiinit) estämällä niiden imeytymisen ja muokkaamalla niitä (deoksinivalenoni ja zearalenoni) elimistölle myrkyttömään muotoon. 

Usein mykotoksiinisitojan lisääminen lehmien ruokintaan näkyy ongelmien vähentymisenä melko nopeasti. Tilatasolla on nähty tuloksia jo muutaman viikon jälkeen. Ota yhteyttä omaan yhteyshenkilöösi Lantmännen Agrossa ja kysy lisää Myco-Mellistä.  

Afla: aflatoksiini
DON: deoksinivalenoni 
NIV: nivalenoni
T-2: T-2-toksiini
HT-2: HT-2-toksiini
FUM: fumonisiinit
ZEN: Zearalenoni

Teksti: Satu Yrjänen