Helppohoitoista vasikanjuottoa

Erilaisia ratkaisuja kokeiltuaan Mikko ja Sanna Takala päätyivät robottilypsynavetassaan siihen, että vasikat pidetään juottokauden ajan poikimakarsinassa, jossa ne syntymänsä jälkeen viettävät ensimmäisen vuorokauden oman emänsä kanssa, ja jatkossa niiden oma emä tai muu ominaisuuksiltaan imettäjälehmäksi paremmin soveltuva lehmä käy poikimakarsinassa imettämässä vasikat aamuin illoin.

Helppohoitoinen ja toimiva systeemi

Sanna ja Mikko ovat nyt kahden vuoden ajan hyödyntäneet imettäjälehmiä vasikoiden juotossa eivätkä enää edes harkitse vaihtavansa systeemiä. Alku ei tosin sujunut aivan muitta mutkitta. Yrittäjäpariskunta lähti aiheesta kertoneen lehtiartikkelin luettuaan rohkeasti kokeilemaan vasikoiden pitoa vapaana lehmäpihatossa, mutta se ei sujunut aivan odotetulla tavalla.

– Ollessaan vapaana lehmien keskellä vasikat villiintyivät, sotkivat ja aiheuttivat aika tavalla ylimääräistä työtä ja haittaa robottilypsyssäkin, Sanna ja Mikko muistelevat.

Hetken tilannetta pohdittuaan isännät päätyivät siihen, että navetan keskellä sijaitsevia poikimakarsinoita voisi hyödyntää vierihoidossa, ja jatkossa niihin mahtuisi helposti kolme vasikkaa ja juoton ajaksi imettäjälehmä. Siitä lähtien lehmät ovat saaneet hoitaa vasikoiden juoton koko kahden kuukauden juottokauden ajan, mikä on vähentänyt vasikoiden hoitoon kuluvaa aikaa merkittävästi. Samaan aikaan myös vasikoiden terveys on parantunut, vaikka ne ovatkin juottokauden samassa ilmatilassa lehmien kanssa.

Imettäjälehmien käyttö edellyttää hyvää tarkkailua

Sanna ja Mikko ovat olleet todella tyytyväisiä uuteen vasikoiden juottokauden ratkaisuun, mutta korostavat seurannan ja tarkkailun merkitystä. Vastasyntyneelle riittävä ternimaitoannos on ratkaisevan tärkeää ja ellei vasikka juo itse, varmistetaan ternimaidon saanti letkuttamalla. Ensimmäisen vuorokauden vierihoitojakson jälkeen emän luonne ja hoivavietti ratkaisevat sen, jatkuuko sen imettäjälehmäura vai siirtyykö se kokonaan robotin lypsettäväksi.

– Lehmän luonteella on iso merkitys; hoivavietin pitää olla vahva ja tilanteen semmoinen, että niin vasikka kuin lehmäkin nauttivat imetyksestä, summaa Sanna imettäjälehmän edellytyksistä.

Vasikoiden juontia seurataan tarkkaan. Samassa karsinassa olevien vasikoiden tulisi olla mahdollisimman samankokoisia ja niiden imemisen alkua on seurattava. Käytännössä Takalat ovat havainneet kolmen vasikan olevan maksimimäärä per lehmä ja riittävä maidonsaanti varmistetaan sillä, että vasikat saavat itse lopettaa juomisen. Myös imettäjälehmän utarelohkojen tyhjentymistä on tarkkailtava ja tarvittaessa ohjata niitä imetyksen jälkeen robotille, jossa lypsyn onnistumisen valvominen on myös tärkeää.

Sosiaaliset vasikat ja helppo vieroitus

Juottovasikoiden käytössä keskellä navettaa on neljä aitaelementeillä muodostettua karsinaa, joista kahdessa on yleensä nuorempia vasikoita ja toiset kaksi karsinaa on varattu asteittaiseen vierottamiseen. Vasikoiden imetystä jatketaan kahden kuukauden ikään asti, mutta juottoväliä harvennetaan asteittain. Näin vasikat alkavat syömään isompaa määrää tarjolla olevaa säilörehua ja väkirehua, jolloin kahden kuukauden ikään mennessä ne ovat jo valmiita vieroitettavaksi. Tämän jälkeen vasikat pyritään siirtämään pareittain tai kolmisin vasikkaosastoon.

Yksi imettäjälehmä pystyy huolehtimaan kolmesta vasikasta hyvin.

Mikon ja Sannan mukaan vieroitukset ovat menneet hyvin, vasikat ovat olleet todella terveitä eikä niillä ole ollut imettäjälehmäsysteemiin siirtymisen jälkeen yhtään ripuleita. Vasikat myös sosiaalistuvat hyvin, kun ne saavat olla lehmien kanssa kontaktissa. Usein myös vasikan oma emä käy jälkikasvuaan katsomassa ja asettuu läheiseen parteen makuulle. 

Takaloiden tyytyväiset lehmät syövät Herkku 22 E -rehua ja sen on koettu korkeaenergisenä ja runsaasti valkuaista ja fraktioitua rasvaa sisältävänä soveltuvan erinomaisen hyvin tilan muuhun ruokintaan. Tilan lehmillä on käytössään myös jaloittelutarha, joka onkin aina kelien salliessa ahkerassa käytössä.

Teksti: Kirsi Kause ja Liisa Komulainen
Kuvat: Sanna Takala ja Liisa Komulainen