Voitto Varsinais-Suomeen

Uuden äärellä

Hiippavuoren tilan historia tiedetään 1750-luvulle saakka ja koko tämän ajan se on ollut Hiippavuoren suvun omistuksessa. Marjon isän aikana tilalla aloitettiin porsastuotanto 1980–luvulla, mutta nyt tilalla harkitaan kotieläintuotannosta luopumista. Tähän asti käytettävissä olleet ravinteikkkaat eläinperäiset lannoitteet (sianvirtsa ja -liete sekä kuivalanta) ovat tuoneet peltoon runsaasti myös hivenlannoitusta ja Marjo kertookin olevansa tyytyväinen saavutettuihin hehtaarisatoihin. Jatkossa lannoitusta täytyy miettiä uudelleen, jos eläinperäisiä lannoitteita ei enää ole käytettävissä.

Lehtilannoitteista lisäpanostusta peltoviljelyyn

Toistaiseksi Hiippavuorilla on ollut lehtihivenlannoitteista kokemusta lähinnä mangaanin täydentämisestä, mutta kiinnostusta on myös muiden hivenlannoitteiden käyttöön. Tila olikin valinnut kilpailuun osallistuessaan tuotteekseen monipuolisen Intense Grainin, jonka pää- ja hivenravinteet on optimoitu erityisesti viljojen tarpeisiin. Fosfori tukee kasvua etenkin sen aikaisessa vaiheessa ja kalium puolestaan tukee kasvustoa sääolosuhteiden muutoksissa. Hivenainetäydennyksen osalta Intense Grain sopii kaikkien viljojen hivenpuutosten korjaamiseen ja kasvunvirkistämiseen. Myös sen käytettävyys on erinomaista ja nestemäisen olomuotonsa ansiosta se sekoittuu tankkiseoksissa hyvin mahdollistaen levityksen muun muassa tautiaineiden ja rikkakasvien torjunta-aineiden ruiskutusten yhteydessä. Tarkemmat käyttöohjeet löytyvät tuotekortilta.

Lehtilannoitteiden hyvä liukenevuus ja sekoitettavuus tärkeää

Hiippavuorten pelloilla on aiemmin käytetty lehtilannoitetta suspensiona ja se on levitetty rikkakasvien torjunnan yhteydessä. Marjon isä, Antero Hiippavuori tekee ruiskutukset ja tähän mennessä kasvitautien torjuntaa ei peittausta lukuun ottamatta ole tehty. Marjo puolestaan vastaa kasvinsuojelutoimenpiteiden tarvekartoituksesta ja suunnittelusta sekä torjunta-aineiden hankinnasta. Tavoitteena on löytää aine, joka soveltuisi mahdollisimman hyvin kaikille tilan viljelykasveille. Myös olkien käyttö eläinten kuivikkeena vaikuttaa ainevalintaan, samoin kuin ruiskutusolosuhdevaatimuksetkin. Tyypillisempiä rikkoja tilalla ovat Marjon mukaan olleet jauhosavikka ja punapeippi sekä joillain pelloilla on saunakukkaa ja ohdaketta sekäpieninä pesäkkeinä juolavehnää.

Kasvitautien ruiskuttamattomuus on kasvustoissa näkynyt muun muassa verkkolaikun muodossa ja Marjo olisikin kiinnostunut kokeilemaan mikä vaikutus tautitorjunnalla olisi sadon laatuun ja määrään. Sen mahdollistaminen edellyttäisi kuitenkin jonkin verran muutoksia käytettyihin viljelytekniikoihin. Tämän hetkisiin tuloksiin erityisesti vehnän sadon osalta on tilalla oltu tyytyväisiä, mutta kuten Marjo toteaa: "Aina voi kuitenkin pyrkiä parempaan." Keskisadot eri viljalajeilla ovat normaaleina kasvukausina olleet noin 5000 kg/ha ja myllyvehnän valkuainen on tyypillisesti ollut peräti 16-17%.

Lehtilannoitteen osalta Marjo arvostaa ensisijaisesti sen hyvää sekoittuvuutta ja yhteensopivuutta erilaisiin tankkiseoksiin. Lisäksi ruiskutustyön sujuvuuden kannalta hän korostaa hyvää liukenevuutta. " On tärkeää ettei lehtilannoite tuki suuttimia ja aiheuta mitään häiriöitä", Marjo toteaa.

Maan hivenainetilanne kannattaa kartoittaa

Lehtilannoitteet ovat oiva keino lannoituksen täydentämiseen, mutta parhaan hyödyn saamiseksi ja oikean valmisteen valitsemiseksi on tärkeää tarkistaa pellon ravinnetila. Tyypillisimmin Suomessa on puutetta mangaanista, kuparista ja sinkistä, mutta alueellisia ja maalajikohtaisia eroja esiintyy. Myös maaperän pH vaikuttaa hivenravinteidenkin käytettävyyteen.

Hiippavuorten pelloilta hivenet tutkitaan keskimäärin joka toisella maa-analyysikerralla. Suuria puutteita niissä ei ole havaittu ja savipeltojen pH-arvotkin ovat säännöllisen ylläpitokalkituksen vaikutuksesta hyvällä tasolla, yli 6,9. Marjon mukaan eri peltolohkojen välillä on kuitenkin eroja, erityisesti kauimmaisilla lohkoilla tuloksista näkyy, etteivät ne ole saaneet eläinperäisiä lannoitteita. 

Intense Grainin kanssa Marjo suunnittelee tekevänsä kokeita niin, että johonkin kohtiin jätetään niin sanottu nollaraita. Siten lehtilannoitteen teho on helposti oman tilan kohdalla todennettavissa. Aiemmalla kerralla mangaanilannoitus tuotti näkyviä tuloksia. Ohran ja kauran lehdillä näkyneet värimuutokset korjaantuivat ruiskutuksen jälkeen. Marjo odottaakin ensi kesän tuloksia kiinnostuneena. "Aina siellä pellossa jotain puutetta ravinteista on", hän toteaa.

Kevään piristysruiske

Arvontavoitto yllätti Marjon positiivisesti ja viljelijän välitön  kommentti onnittelusoittoon kuuluikin: "Tämähän tarkoittaa sitä, että kyllä sitä ilmeisesti pitää tänäkin keväänä kylvöille lähteä." Todellisuudessa kylvöjen valmistelut olivat jo alkaneet jo huomattavasti aiemmin. Tuvasta löytyi komeat kauran, ohran ja vehnän oraat, kun Marjo oli halunnut varmistaa viimevuotisten viljojen itävyyden. 

Viimevuotisten viljojen orastuminen oli odotuksiin nähden iloinen yllätys. Kokeet on tehty lajittelemattomalla siemenellä. Vasemmalta lähtien purkeissa on kauraa, ohraa ja vehnää. 

Teksti: Kirsi Kause

Kuvat: Marjo Hiippavuori ja Kirsi Kause