Valjakkourheilu vaatii hyvää kuntoa

Koirahiihdossa koirakko muodostuu koirasta ja hiihtäjästä, valjakkohiihdossa koiran ja hiihtäjän välissä on ahkio. Yhdistetyssä puolet matkasta mennään ahkion kanssa ja lentävän vaihdon jälkeen jatketaan koirahiihdolla.

Valjakkourheilu on lähtöisin talvilajeista eli valjakkoajosta, jossa koiria on vähintään neljä ja perässä tullaan reellä tai hiihtäen. Valjakkohiihdossa on Suomessa kolme kilpailumuotoa: koirahiihto, valjakkohiihto ja näiden yhdistelmä eli yhdistetty.

Sulanmaan lajeja ovat koirapyöräily, koirajuoksu eli canicross, 1–2 koiran kärryajo sekä isommat kärryluokat, joissa koiria on kärryn edessä 4–8. Monien mielestä lajia on helppo tulla kokeilemaan sulan maan lajien kautta sekä ennen kaikkea koirajuoksun ja 1–2 koiran luokkien kautta.

Koirien treenit ovat myös omia treenejä

Valjakkourheilua lähes 20 vuotta harrastanut torniolainen Marika Tiiperi kuuluu Artic Sled Dog Teamiin. Ensimmäistä kisakoiraansa, Piispanmäen Oliveria, hän alkoi treenata vuonna 1991 ja hiihti ensimmäiset kilpailut vuonna 2001.

Tiiperillä on kilpaurheilijan tausta hiihdosta sekä yleisurheilusta. Hän kilpailee edelleen hiihdon pitkillä matkoilla ja juoksee pitempiä maantiekisoja. Koirien peruskunto rakennetaan kesällä ja alkusyksystä juoksuttamalla niitä irti metsäautoteillä, metsässä ja soilla.

– Koirat juoksevat mahdollisimman paljon mukana omilla juoksu-, pyörä- ja sauvakävelylenkeillä. Syksyllä mukaan tulevat vetotreenit juoksemalla tai potkupyörällä. Jonkin verran teen myös rinnetreeniä koirien kanssa.

Syksyllä ohjelmassa on myös sulan maan kisoja, joissa Marika kilpailee koirajuoksussa ja yhden koiran kärryajossa potkupyörällä.

– Kisat vievät koiran kuntoa eteenpäin, mutta edelleen ohjelmaan kuuluvat myös irtolenkit. Talvella pääpaino on suksilla tehtävissä vetotreeneissä, mutta väliin mahtuu yhä irtojuoksutusta. Keväällä luminen sulettua on koirien hengähdystauko.

Suosituimman koirarodun kintereillä x-rodut

Lyhytkarvainen saksanseisoja on ollut suosituin rotu valjakko­urheiluun. Se on nopea, kestävä ja sen kroppa sopii juoksemiseen. Parin viime vuoden aikana rinnalle on kuitenkin noussut yhä enemmän x-rotuisia koiria. Puhdas seisoja alkaa olla harvinainen näky varsinkin kansainvälisissä kisoissa.

Hyvältä valjakkokoiralta vaaditaan hyvää terveyttä ja juoksemiseen sopivaa rakennetta: jalkavaa ja kevyehköä kroppaa. Lisäksi koiralla on oltava ”hyvä pää”, mikä tarkoittaa taistelutahtoa ja intoa tehdä töitä.

– Koiran pitää olla sen verran itsevarma, ettei se kisoissa välitä muista koirista. Aggressiivisuus on ehdottoman kielletty, Tiiperi summaa.

Koiran valinnassa hän katsoo koiran sukua, sekä rakennetta, luonnetta ja tietenkin terveyttä. Hänen omassa laumassaan on tällä hetkellä kuusi koiraa.

– Neljä on puhtaita lyhytkarvaisia saksanseisojia ja kaksi on sekarotuisia. Toinen niistä on Alaskan husky- ja toinen greystermix. Koiria on ihan liikaa, mutta niiden ikähaitari on 11,5-vuotiaasta 8 kuukauden ikäiseen, Tiiperi kertoo.

Valjakkourheilukoirien ruokinta

Paljon liikkuvien koirien ruokinta on tietysti todella tärkeää. Niiden täytyy saada runsaasti energiaa sekä treeni- että kisakaudella. Koiran palautumiseen on kiinnitettävä huomiota varsinkin useamman päivän kestävissä kisoissa. Nesteytys on tärkeää.

Marika Tiiperin koirien ruokavalio koostuu Jeppe Aktiivi Plus -kuivaruoasta sekä lihasta. Lisäksi koirat saavat lisävitamiineja, Milka B- ja E-vitamiiniliuosta sekä Obersten Omega -öljyä.

Keväällä ja alkukesästä liikunnan ollessa vähäisempää ruoka voi olla kevyempää Jeppe Aktiivia, mutta syksyä kohden ruuassa pitää olla enemmän energiaa. Rasvaa tarvitaan enemmän.

Treeneissä ja kisoissa käytetään koirien energian saannin ja palautumisen apuna Fitdogin energia- ja palautumisjauheita sekä Nutri Plus -energiageeliä.