Vehnän torajyvä

Torajyvä ("Claviceps purpurea") esiintyy lähinnä rukiilla, ruisvehnällä, ja luonnonheinillä, mutta myös syysvehnällä ja ohralla. Torajyvän tuottamat vaaralliset toksiinit voivat estää sadon käytön elintarvikkeena tai rehuna.

Saastuneet kukinnot tuottavat ensin runsaasti mesikastetta, joka houkuttaa hyönteisiä. Hyönteisten mukana taudianaiheuttaja leviää uusiin kasveihin. Myöhemmässä vaiheessa tähkään ilmestyy musta rihmastopahka, joka on vaikea lajitella sadon joukosta. Torajyvien koko vaihtelee muutamasta millimetristä muutamaan senttiin. Pitkään kukkivat hybridiruislajikkeet ovat muita alttiimpia torajyvälle.

Torajyvän torjunta perustuu terveen kylvösiemenen käyttöön ja kasvinvuorotukseen. Lajittelulla on mahdollista kunnostaa torajyväistä satoa, muta riski suurimpien torajyvien rikkoutumiselle ja siemenen saastumiselle itiöistä on suuri. Peltoja ympäröivien tienvarsien ja ojanpientareiden luonnonheinät on syytä niittää ennen viljan kukintaa. Torajyvää esiintyy varsinkin tallatuissa kasvustoissa, joten ruiskutusurien perustaminen kylvön yhteydessä on perusteltua. Torajyvän rihmastopahka säilyy itämiskykyisenä pellon pinnassa talven yli, mutta kyntö hautaa rihmastopahkat maahan, jossa ne tuhoutuvat. Siemenen seassa rihmastopahkat säilyvät elinkelpoisina joitakin vuosia.

Leviämistapa

Ilma