Pujo

Pujo ("Artemisia vulgaris") on monivuotinen, Suomessa hyvin yleinen, kookas rikkakasvi. Pujo lisääntyy ja leviää erittäin agressiivisesti, kookas yksilö voi tuottaa useita kymmeniä tuhansia, jopa satojatuhansia siemeniä.

Tärkeä leviämistapa on myös juurenpätkät, joten maanmuokkauksen avulla pujoa on vaikea torjua. Vain 6 mm pitkä juurenpätkä voi suotuisissa oloissa tuottaa elinkelpoisen pujoyksilön ja 2 cm juurenpätkät tuottavat 70 – 80% todennäköisyydellä elävän yksilön olosuhteista riippumatta. Pujon erittämät kemialliset yhdisteet heikentävät muiden kasvilajien kasvua, jolloin runsas pujoesiintymä tukahduttaa täysin muun kasvillisuuden ja leviää tehokkaasti. Pujo viihtyy kaikilla maalajeilla, niin viljellyillä alueilla kuin joutomaallakin ja hyötyy runsaasta typestä. Pujon vankka, punaruskea varsi on hyvin kuituinen ja sitkeä. Lehtien alapinnat ovat väriltään harmahtavat. Loppukesällä kukkiva pujo on pahimpia allergian aiheuttajia maassamme.

Ongelmalliseksi pujon tekee se, että se sietää niittoa ja vain muutamat torjunta-aineet tehoavat siihen. Maavaikutteisista torjunta-aineista yksikään ei tehoa kunnolla pujoon. Torjunta-aineiden tehoaineista aminopyralidilla tiedetään olevan hyvä teho syväjuuriseen pujoon. Glyfosaatilla on mahdollista torjua valikoimattomasti pujoa, mutta käsittelyjä tarvitaan useita.