Hukkakaura

Hukkakaura ("Avena fatua") on viljojen sukuun kuuluva erittäin haitallinen rikkakasvi. Se leviää tehokkaasti viljanviljelyssä ja estää mm. kylvösiemen tuotannon saastuneella lohkolla.

Kemialliseen torjuntaan on useita vaihtoehtoja, mutta niiden lisäksi tarvitaan tarkkailua, kitkentää, viljelyteknisiä menetelmiä ja viljelykiertoa. Pellon puhdistus pysyvästi hukkakaurasta on usean vuoden projekti ja tarkkailua tulee jatkaa ainakin kymmenen vuotta. Hukkakaura on yleistynyt viime vuosina tilakoon kasvun myötä, koko maan keksiarvo on 17% saastuneita lohkoja kokonaisviljelypinta-alasta, mutta Etelä-Suomessa voi paikoin olla jopa kolmannes kokonaispinta-alasta hukkakauran vaivaamaa. Hukkakauran löytymisestä pellolta on lakisääteinen ilmoitusvelvollisuus viranomaiselle, sekä velvoite viljelijälle monivuotisen torjuntasuunnitelman laatimiseen ja sen toteuttamiseen. Hukkakauran torjunnan laiminlyönti voi johtaa maataloustuen leikkaamiseen.

Hukkakauran erottaa viljellystä kaurasta yleensä pidemmän korren, kookkaan ja väljän röyhyn sekä erityisesti jyvässä olevan polvellisen, tumman vihneen perusteella. Hukkakauraa ei pidä sekoittaa osalla viljellyistä kauralajikkeista esiintyviin fatuoideihin, jotka ovat tavallista kookkaampia väljäröyhyisiä yksilöitä. Fatuoidit ovat usein vihneettömiä. Hukkakauran haitallisuus perustuu runsaaseen siementuotantoon (useita satoja per yksilö) sekä siihen että hukkakauran siementä on vaikea tai mahdoton lajitella viljan joukosta. Hukkakauran siemen säilyttää itämiskykynsä vaihtelevissa oloissa, mm. naudan ruoansulatuksen läpi kulkeneet hukkakauran siemenet ovat edelleen itämiskykyisiä. Myös säilörehussa hukkakaura säilyy itämiskykyisenä muutamia kuukausia. Vain jauhatus erittäin hienoksi tai litistäminen tuhoaa siemenen itävyyden heti. Hukkakaura leviää saastuneen kylvösiemenen, lintujen ja villieläimien, lannan, rehun sekä työkoneiden, erityisesti leikkuupuimurin ja peräkärryjen, mutta myös maanmuokkaustyökoneiden mukana.

Hukkakauran saastuttamalla peltolohkolla tulee välttää kyntöä ja käyttää matalaa muokkausta tai suorakylvöä. Tällöin pellon pintaan jääneet hukkakauran siemenet tuhoutuvat tai itävät nopeammin. Syvälle maahan muokattu hukkakauransiemen voi itää vielä vuosien kuluttuakin. Hukkakauransiementen sijoittuminen eri maakerroksiin myös johtaa eriaikaiseen itämiseen kasvukauden aikana, mikä hankaloittaa kemiallista torjuntaa. Viljoista ohra on suositeltavin valinta hukkakauran saastuttamalle peltolohkolle hyvän kilpailukykynsä ja tehokkaan kemiallisen torjunnan mahdollisuuden takia. Kauran viljely saastuneilla lohkoilla ei ole järkevää. Nurmiviljely on tehokas hukkakauran torjuja, sillä hukkakaura ei kestä niittoa.

Kemiallista torjuntaa on mahdollista suorittaa ohrasta, vehnästä ja rukiista valikoivilla valmisteilla, esim. Puma Extra. Myös määrätyt pienannosaineet kuten Broadway tuovat hyvää tehoa hukkakauraan, vaikka eivät varsinaisia hukkakauran torjunta-aineita olevatkaan. Leveälehtisillä viljelykasveilla on useita vaihtoehtoja heinämäisten rikkakasvien valikoivaan torjuntaan, esim. Fusilade Max. Clearfield-järjestelmän öljykasveilla käytettävät rikkakasvientorjunta-aineet torjuvat niin ikään tehokkaasti hukkakauraa. Kemiallisen torjunnan onnistuminen tulee varmistaa tarkkailemalla. Oikea ajankohta hukkakauran tarkkailulle on heinäkuun puolivälissä, kun hukkakauran röyhyt ylettyvät muuta viljakasvustoa korkeammalle. Tarkkailua on syytä tehdä useampi kerta, sillä hukkakauraa taimettuu epätasaisesti touko-kesäkuun aikana. Hukkakauran kitkentä tulee tehdä varoen, sillä hukkakauran siemen varisee herkemmin kuin viljeltyjen viljojen. Hukkakaurat tuleekin kerätä tiiviiseen muovisäkkiin ja hävittää polttamalla. Vain muutama torjumatta jäänyt hukkakaura hehtaarilla jatkaa torjuntatarvetta useina tulevina vuosina suuren siementuotannon takia.