Lantmännen on maatalousosuuskunta ja johtava toimija maatalous-, kone-, bioenergia- sekä elintarvikealalla Pohjois-Euroopassa.
Ohjeita seosrehun lämpenemistilanteisiin
Erityisesti lämpimässä kosteat rehut voivat lähteä pilaantumaan nopeasti. Haittojen minimoimiseksi seosrehuun voidaan lisätä orgaanisia happoja hidastamaan pilaantumista.
AIV-tuotteista löytyy seosrehun stabilointiin useita hyviä vaihtoehtoja. Tässä käytännön vinkkejä toteutukseen.
Seuraa syöntiä ja rehujen laatua
Seuraa rehujen laatua ja eläinten syöntikäyttäytymistä päivittäin, jotta ongelmat havaitaan mahdollisimman hyvissä ajoin ennen kuin rehu tuntuu käteen lämpimältä.
Rehun lämpenemisen ensimmäiset mahdolliset merkit:
• Rehu on tunkkaista
• Tähteiden määrä ja lajittelukäyttäytyminen lisääntyvät
• Syönti ei vastaa odotuksia tai vaihtelee päivien välillä
Jos aiempien vuosien perusteella tiedetään, että lämpenemisongelmaa on odotettavissa, voit halutessasi aloittaa hapon lisäämisen seosrehuun ennakoivasti kelien lämmetessä ennen kuin ongelmaa ehtii syntyä.
Jos säilörehussa on lämpenemisongelmaa, kannattaa seosrehuun lisätä säilöntäainetta joka tapauksessa. Jos seosrehuun tarvitaan vesilisä lajittumisen estämiseksi, tarvitaan säilöntäainetta lähes poikkeuksetta, sillä pelkkä vesilisä nopeuttaa pilaajamikrobien kasvua.
Paistimittari on kätevä työkalu rehun lämpötilan seuraamiseen. Yksittäisen mittauksen sijasta kannattaa seurata lämpötilan kehitystä esimerkiksi seosrehukasan sisällä. Jos lämpötila kasassa nousee ilman ulkopuolista selittävää tekijää, rehussa on pilaantumisprosessi meneillään.
Säilöntäaineen annostelu helpoksi
Säilöntäaineen annostelu seosrehuun kannattaa suunnitella siten, että työvaihe on helppo ja turvallinen. Säilöntäaine kannattaa annostella ja sekoittaa suoraan siihen rehukomponenttiin, joka lämpenemisongelman aiheuttaa. Usein se on säilörehu, muttei aina.
Säilöntäaineen laimentaminen voi mahdollistaa tasaisemman sekoittumisen, kunhan huomioidaan, että tehoaineen annostelu toteutuu oikeassa suhteessa. Kivennäiset ja mahdollinen sooda lisätään viimeisenä, jotta niiden neutraloiva vaikutus jää mahdollisimman vähäiseksi.
Kaksi esimerkkiä säilöntäaineen lisäämisestä seosrehuun:
Esimerkki A
1. Laita paalit/säilörehua vaunuun.
2. Ota säilörehua (tai murskeviljaa) kauhaan, lisää säilöntäaine tähän. Anna sekoittua.
3. Lisää muut komponentit.
4. Lisää kivennäiset (ja sooda) viimeisenä. Sekoita tasaiseksi.
Esimerkki B
1. Sekoita muut komponentit paitsi vesilisä.
2. Annostele vesilisä, johon on lisätty säilöntäaine. Anna sekoittua.
3. Lisää kivennäiset (ja sooda) viimeisenä. Sekoita tasaiseksi.
Valitse monipuolinen tuote seosrehun stabilointiin
Käytännön syistä seosrehun stabilointiin käytetään mielellään tuotetta, jolle tilalla on muutakin käyttöä. Suosittelemme seosrehulle ensisijaisesti tuotteita, joista löytyy monipuolisesti tehoa sekä hiivoja, bakteereita että homeita vastaan. Seosrehussa on hyvin monenlaisia pilaajamikrobeja, joiden määrät vaihtelevat rajusti. Siksi monipuolinen aine toimii varmimmin eri tilanteissa.
Säädä käyttömäärä sopivaksi
Seosrehun lämpenemishaaste vaihtelee, siksi myös annosteluohjeistus nojaa tilallisen omiin kokemuksiin. Säilöntäaineen aloituskäyttömäärä on 3 l/t seosrehua (tuorepaino), jonka jälkeen vaikutusta seurataan. Tämän jälkeen annostelua voidaan joko nostaa tai laskea tarpeen mukaan.
Jos lähtötilanteessa lämpenemisongelma on erityisen paha, voi annostelu olla aluksi jopa 5 l/t, jotta pilaajamikrobien määrä vaunussa ja ruokintapöydällä saadaan laskemaan. 5 l/t annostelua ei ole syytä ylittää, vaan ruokintahygieniaa pitää parantaa lisäksi muilla keinoin, kuten esimerkiksi erottelemalla huolellisemmin lämmennyt rehu pois ruokintaan menevästä rehusta, mikäli 5 l/t annos ei riitä.
Teksti: Arja Seppälä, Eastman