Voiko ruokinnassa olla liikaa seleeniä?

Seleeniä lisätään rehuihin ja lannoitteisiin, mikä on kasvattanut eläinten seleenin saantia. Seleenillä on suuri vaikutus eläinten terveyteen, tuotokseen ja vastustuskykyyn. Tämä on kannustanut lisäämään seleeniä jopa yli tarpeen. Mikäli ruokinta on tasapainossa ja kivennäisrehuja käytetään ohjeiden mukaan, ei erikseen annettua seleenilisää yleensä tarvita. Kotieläintuotteiden seleenipitoisuus on kohonnut seleeniruokinnan kasvamisen myötä kymmeniä prosentteja, mikä näkyy väestön seleenin saannissa.

Väestön seleenin saanti hyvällä tasolla

Suomi oli edelläkävijämaa aloittaessaan seleenilisäyksen lannoitteisiin vuonna 1984. Lannoiteseleeni näkyy viljan, nurmen ja elintarvikkeiden seleenipitoisuuksissa ja sitä kautta myös eläinten ja väestön seleenin saannissa. Seleenityöryhmän tuoreessa raportissa 2022 todetaan, että väestön seleenin saanti on nyt hyvällä tasolla.

Raportista nähdään, että säilörehun seleenipitoisuus on vaihdellut 0.2-0.3 mg/kg välillä. Viljan pitoisuus on ollut noin 0.1 mg/kg. Maidossa, juustossa ja munissa seleenipitoisuus on noussut jopa 30 %. Myös nautojen maksan seleenipitoisuus on kohonnut, mikä saattaa viitata jo turhan korkeaan seleeninsaantiin.

Epäorgaaninen seleeni ei riitä

Seleeni toimii elimistössä proteiinien välityksellä useissa eri entsyymeissä. Elimistön seleeni vaikuttaa siis orgaanisessa muodossa. Orgaaninen seleeni imeytyy aktiivisesti, se varastoituu kudoksiin ja sitä voidaan käyttää myös myöhemmin. Orgaaninen seleeni siirtyy erittäin tehokkaasti maitoon verrattuna seleniittiin.  Lannoitteiden kautta kasveihin kertyvä seleeni on osin orgaanisessa muodossa. Kaikissa Maitureissa sekä useimmissa Melleissä on myös mukana orgaanista seleeniä.

Epäorgaaninen seleeni vaikuttaa aineenvaihdunnassa eri tavoin, sillä ei ole vastaavaa antioksidanttivaikutusta kuten orgaanisessa muodossa, se ei myöskään kerry samalla tavalla kotieläintuotteisiin. Natriumseleniitin seleeni imeytyy passiivisesti, liika annostelu on myrkyllistä.   

Luomuvilja ja säilörehu sisältävät niukasti seleeniä, joten luomueläimillä ilmenee herkästi seleeninpuutosoireita, ellei kivennäisrehut sisällä orgaanista seleeniä. Luomukotieläintuotteiden seleenitaso on myös niukka ilman orgaanista seleenilisää.

Rehujen seleeniä tarvitaan

Oleellista on, että lehmille turvataan riittävä seleenin saanti, koska niukka seleenin saanti lisää hedelmällisyysongelmia, nostaa maidon solulukua ja tulehdusten riskiä. Virallisten rehutaulukoiden suositusten mukaan naudoille riittää 0,1 mg/kgka. Tämä on todettu käytännössä liian pieneksi määräksi, joten rehuannoksen kuiva-ainekilossa tavoitellaan noin 0,3 mg pitoisuutta.

Vuonna 2021 päivitetyssä USA:n NRC ruokintasuosituksessa seleenisuositus on myös 0,3 mg lisättyä seleeniä kuiva-aineessa. Tunnutettavilla lehmillä käytännön suositus on hieman korkeampi, tyypillisesti noin 0,5 mg/kgka, joskus jopa hieman yli, sillä kasvava vasikka imee istukan kautta emän seleenivaroja.

Seleenin korkein sallittu määrä ruokinnassa on 0,5 mg kuiva-ainekilossa. Lypsävien ruokinnassa ei ole syytä ylittää tätä rajaa. Tasapainoinen ruokinta ei normaalisti vaadi erillistä seleenivalmistetta, joka helposti nostaa seleenin saannin yli sallitun rajan, koska kivennäisrehut ja täysrehut sisältävät lisättyä seleeniä.

Tyypillinen robottitilan ruokinta voi koostua osittaisappeesta (esim. säilörehu, vilja, rypsi, Seleeni-E-Melli TMR-kivennäisrehu) ja robottitäysrehusta kuten Maituri 14 000. Jos viljelyssä ei käytetä seleenilannoitusta, saadaan kyseisellä ruokinnalla seleenitasoksi 0,3-0,4 mg/kgka, mikä on riittävä määrä. Seleenilannoitetun säilörehun kanssa ruokinnan seleenitaso kasvaa jo 0,4-0,5 mg tasolle, mutta ei ylitä sallittua rajaa.

Umpilehmien seleeninsaanti on yleensä kivennäisrehun varassa. Siksi on oleellista varmistaa, että lehmät saavat kivennäistä. Umpi-Melli Hypo TMR on sisältää runsaasti seleeniä. Sen ohelle ei tarvita erikseen muuta seleenivalmistetta, mikäli käyttömäärä on noin 150 g/pv.

Käytetäänkö seleeniä varmuuden vuoksi?

Toisinaan seleenilisän uskotaan ratkaisevan terveysongelmia, jotka tarkemmin tarkasteltuna johtuvat energian/ muun ravintoaineen puutteesta tai esimerkiksi karkearehujen saatavuudesta/mahdollisista laatuongelmista. Tämä on johtanut joskus siihen, että riittävän seleeniruokinnan lisäksi annostellaan varmuuden vuoksi erillisiä vahvoja seleenivalmisteita, jotka johtavat toisinaan seleenin yliruokintaan.

Kannattaa laskea kokonaisruokinnan seleenitaso ennen ylimääräisiä seleenivalmisteita. On myös hyvä pohtia, riittäisikö osaan kivennäisrehuja ja täydennysrehuja pienempikin seleenilisäys, mikäli käytössä on seleenilannoitteet. Maitotuotteiden seleenipitoisuuden merkittävä kohoaminen viime vuosina osoittanee, että ylimääräisen seleenin käyttö ruokinnassa on kasvanut.

Teksti: Merja Holma