Pötsi-Melli DCAD Plus lypsykauteen

Suomalaistilat ovat tottuneet umpiruokinnan osalta termiin anioni-kationitase (DCAD), jossa ruokinta pyritään saamaan anionivoittoiseksi poikimahalvauksen estämiseksi. Umpi-Melli Hypo TMR ja Tunnu-Melli Hypo ovat tuttuja kivennäisiä tähän tarkoitukseen. Lypsäville lehmille tarvitaan päinvastainen ruokinta eli taseen pitää olla plussalla siis kationivoittoinen. Tähän auttaa Pötsi-Melli, joka sisältää soodan lisäksi elävää hiivaa.

Ruokinnan anioni - kationi tase (DCAD) lasketaan vähentämällä natriumin ja kaliumin summasta kloorin ja rikin summa [(Na + K) – (Cl + S)]. Yksikkönä on milliekvivalentti eli Meq/kg ka. Ruokinnan anioni-kationitase vaikuttaa eläimen happo - emäs tasapainoon ja kalsiumtaseeseen poikimisen aikaan. Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet nimenomaan lopputiineyteen, jolloin pyritään nollan tuntumassa tai mielellään jonkin verran miinuksella olevaan Meq-arvoon.

Karkearehun kaliumpitoisuudella on iso vaikutus Meq-arvoon. Siksi umpilehmien säilörehun kaliumpitoisuuden tulisi olla alle 20 g/kg ka. Ylimääräistä natriumia pyritään myös vähentämään. Kloridi- ja sulfaatti- anioneja lisäämällä päästään haluttuun suuntaan. Esimerkkinä magnesiumsulfaatti, jota Hypo-kivennäiset sisältävät.

Lypsäville plussaa

 Lypsävien ruokinnassa anioni - kationitaseen pitää olla plussalla. Sopiva DCAD on +200-400 Meq/kg ka. Lehmät syövät tällöin enemmän ja lypsävät paremmin. Kannattaa huomata, ettei suolan muodossa annettu natrium nosta kationitasetta, koska mukana tulee aina kloridi, joka alentaa tasetta. Siksi kannattaa pitää Pötsi-Melli mukana kaikkien lypsävien ruokinnassa. Pötsi-Mellin etuna on myös, että se tasapainottaa pötsin happamuutta ja sen sisältämä elävä hiiva estää maitohapon kertymistä pötsiin. Säilörehujen vaihtuessa pötsi toimii paremmin, kun mukana on tasapainottava tekijä.

Lypsykaudella kationien lisääminen auttaa lehmää neutralisoimaan suuren määrän happoja, joita pötsikäymisessä muodostuu. Jos perusrehuna on matalakalinen maissisäilörehu, voidaan ruokintaan lisätä sekä natriumbikarbonaattia että kaliumkarbonaattia. Meidän nurmisäilörehuissa on riittävän korkea kaliumpitoisuus, joten ruokintaan kannattaa lisätä ainoastaan soodaa sisältävää Pötsi-Melliä.

Säilörehun kalium vaikuttaa myös lypsykaudella

Lypsykaudella säilörehun kaliumpitoisuus voi olla korkeampi kuin umpikaudella, koska se nostaa ruokinnan Meq arvoa. Sopiva säilörehun kaliumpitoisuus on lypsäville 25-30 g/kgka.

Suomessa käytetään valkuaislähteenä lähinnä rypsirouhetta, jonka Meq-arvo on miinusmerkkinen. Maailmalla soijarouhe on edelleen yleisin valkuaislähde. Se nostaa ruokinnan kationitasoa, koska sen Meq arvo on varsin korkea (taulukko). Rypsin kanssa Pötsi-Mellistä on siis vielä suurempi hyöty.

Jos säilörehun kaliumpitoisuus on alle 25 g/kg ka, Pötsi-Melliä on hyvä antaa 150 g/pv. Jos säilörehussa kalium on yli 30 g/kg ka, riittää yleensä 100 gramman määrä Pötsi-Melliä. Kesän helteillä lämpöstressin aikaan kationitase saa olla mielellään yli +300. Silloin kannattaa nostaa Pötsi-Mellin annos jopa 150-200 grammaan päivässä.

Elävä hiiva ”muuntaa” maitohapon propionihapoksi

 100-150 g Pötsi-Melliä sisältää 3,75-5,6 g elävää hiivaa, joka on juuri optimaalinen annos stimuloimaan Selenomonas ja Megasphaera pötsibakteerien määrää. Kyseiset bakteerit ”syövät” maitohappoa ja muuttavat sen propionihapoksi, joka ei ole yhtä voimakas happo, joten pötsin pH nousee. Propionihappo on glukoosin merkittävin esiaste, joten se helpottaa myös poikimisen ajan energiavajetta. Lisäksi propionihappo sitoo vetyä, joka muuten voitaisiin käyttää metaaniin.

Teksti ja taulukot: Merja Holma