Lantmännen on maatalousosuuskunta ja johtava toimija maatalous-, kone-, bioenergia- sekä elintarvikealalla Pohjois-Euroopassa.
Terve lehmä märehtii optimiolosuhteissa noin kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Märehtimisajan nousu tai lasku on yleensä merkki häiriötilasta. Syynä voi olla ruokinnan muutos, stressi, sairaus tai esimerkiksi eläimen kiima.
Keskimäärin lypsylehmä märehtii 450-550 minuuttia vuorokaudessa. Mittausmenetelmien välillä on jonkin verran tasoeroja, joten kannattaa seurata mahdollista muutosta normaaliin.
Märehtimisen seurannalla voidaan arvioida ruokinnan toimivuutta, olosuhteita sekä lehmän terveyttä. Jos märehtimisaika nousee yli 10 tunnin, saattaa rehuannoksessa olla liikaa kuitua, joka rajoittaa tuotosta. Mikäli märehtiminen jää 6 tuntiin, voi se olla merkkinä sairaudesta, stressistä, kiimasta tai liian niukasta kuidun saannista ja hapanpötsiongelmista.
Juoksutusmahan siirtymä voidaan havaita märehtimisen vähentymisenä jopa kolme vuorokautta ennen kliinisiä oireita. Ketoosi, utaretulehdus ja kohtutulehdus voidaan ennustaa noin 1-1,5 vuorokautta ennen taudin puhkeamista. Poikiessa märehtimisaika vähenee helposti puoleen normaalista, utaretulehduksessa 10-25 %, hellestressissä yli 20 % ja kiimassa 15 %.
Märehtiminen kertoo hyvinvoinnista
Lehmät pystyvät kontrolloimaan märehtimistään ja lopettavat sen, jos niitä häiritään tai niillä on kipua ja huonot oltavat. Märehtiminen on herkkä indikaattori lehmän hyvinvoinnista. Stressitilanteessa märehtiminen vähenee, jolloin rehujen sulatus huonontuu ja tuotos kärsii. Esimerkkinä ensikot, jotka ovat vanhempien lehmien kanssa samassa ryhmässä.
Eräässä kokeessa ensikoiden märehtimisaika oli vain 363 minuuttia/vrk, kun ne olivat lehmien kanssa samassa ryhmässä. Kun ne siirretiin omaan ryhmäänsä, niiden märehtimisaika lisääntyi tunnilla eli 428 minuuttiin.
Lehmä märehtii mieluiten makuulla. Kun olosuhteisiin panostetaan ja ylitäyttöä vältetään saadaan makuuaikaa ja märehtimisaikaa lisättyä. Kokeessa märehtimisaika lisääntyi jopa 7 %, kun makuuaika kasvoi 2 %.
Kuitupitoinen säilörehu lisää märehtimisaikaa
Lehmä tuottaa märehtiessään sylkeä. Sylki on tärkeä pötsin pH:ta tasapainottava aine, sillä siinä on runsaasti bikarbonaatteja. Tuotos ja maidon valkuaispitoisuus voivat kärsiä, jos märehtimisaika nousee yli 10 tunnin, sillä todennäköisesti ruokinnassa on liikaa kuitua ja niukasti energiaa. Kuidun puute puolestaan vähentää märehtimiseen käytettyä aikaa ja syljen eritystä, jolloin pötsi happamoituu. Tanskalaisissa kokeissa nähtiin, että maidon rasvapitoisuus nousee, kun märehtimisaika lisääntyy. Tuotoksen ja valkuaispitoisuuden lisääntyessä märehtiminen väheni.
Nurmisäilörehun korjuuaste vaikuttaa märehtimiseen. Ligniinipitoisuuden noustessa, rehun sulavuus alenee, mutta märehtiminen lisääntyy. Hyvin sulavaa säilörehua saadessaan lehmä märehtii lyhyemmän ajan. Jos nuorena korjatussa säilörehussa on vielä korkea sokeripitoisuus, pötsin happokuorma nousee. Maidon rasvapitoisuus voi yllättäen laskea alle valkuaisen, uloste on löysää ja ruokahalu saattaa häiriintyä, ellei täydennysruokintaa täsmätä säilörehun mukaan.
Taannoisissa kotimaisissa kokeissa mitattiin märehtimiseen käytetty aika, kun säilörehu oli korjattu eri kasvuasteilla (Kaustell). Kokeessa oli mukana neljä eri kasvuastetta, ääripäiden D-arvot olivat 740 ja 640. Vanhempana korjattu rehu lisäsi märehtimistä yli 1,5 h /vrk.
Tasapainoinen ruokinta aktivoi lehmiä ja nostaa tuotosta
Tärkkelyksen ja sokerin oikea suhde märehtimistä stimuloivaan kuituun tuottaa pötsiin olosuhteet, joilla ruokintaan saadaan paras hyötysuhde. MaituriMenu-ruokinnansuunnitteluohjelman avulla on helppoa täydentää erilaisia säilörehuja ja tasapainottaa NDF:n, iNDF:n, tärkkelyksen ja sokerin suhteet. Tavoitteena on, että pötsi toimii myös niissä tilanteissa, jolloin märehtimistä stimuloivaa kuitua ei ole riittävästi.
Tämän kesän ensimmäinen säilörehusato oli hyvä sekä määrän, että laadun osalta. Toinen sato on jäämässä kuivuuden vuoksi paikoin niukaksi. Kolmas sato on usein lehtevää ja niukasti kuitua sisältävää. Ruokintaa kannattaa täydentää Pötsi-Melli puskurilla, jos tärkkelyksen ja sokerin saanti nousee suhteessa karkearehun NDF:ään, mikä näkyy märehtimisajan lyhentymisenä.
Pötsi-Mellin sooda puskuroi pötsiä ja elävä hiiva vähentää maitohapon kertymistä pötsiin. Pötsin optimaalisen toiminnan ansiosta syönti, maitotuotos ja pitoisuudet kasvavat. Robottikarjoissa vaikutus voidaan nähdä myös aktiivisuuden lisääntymisenä.
Teksti: Merja Holma