Hallittu kasvu dynaamiseksi maitotilayritykseksi

Arvolan Karjapiha OY:n isäntäväki Jukka ja Minna Määttä päättivät ryhtyä maidontuottajiksi lähes 25 vuotta sitten, kun pariskunta teki kaupat Minnan kotitilasta Vaalan Veneheitossa. Vanhaan parsinavettaan mahtui vain 18 lehmää, joten nuori pari ryhtyi ensi töikseen suunnittelemaan laajennusta, jossa karjakoko kolminkertaistui.  Seuraava hypähdys karjamäärässä tapahtui vuonna 2004, jolloin valmistui uusi pihatto. Aluksi pihattoon asennettiin yksi lypsyrobotti, muutamaa vuotta myöhemmin laitettiin vielä toinen.

Viime vuoden  keskilehmäluku oli 112,5. Juuri enempää ei nykynavettaan lypsäviä mahdu, joten karjakoon kasvattaminen tarkoittaa rakennusprojektia.  ”Kyllä sitä uutta navettaa on jo ehditty miettiäkin”, myhäilevät Minna ja Jukka. Syynä laajennussuunnitelmille on tilan pojan Jannen aikomus jatkaa maidontuotantoa. Nyt Janne opiskelee Seinäjoella agrologiksi, joten mahdollinen rakennusprojekti päästään käynnistämään vasta Jannen valmistuttua.

Johtaminen ja ajankäytön hallinta

Jukka on tyytyväinen, ettei uuden navetan rakentamista lähdetty suunnittelemaan ennen meijerin järjestämää Lean koulutusta. Sekä Minna että Jukka ovat todenneet, että johtamiskäytäntöihin pitää paneutua aivan eri tavalla tilakoon kasvaessa.  Karjanhoidossa on siirrytty yhden lehmän käsittelemisestä eläinryhmien hoitoon. Oleellista on hallita tilaa kokonaisuutena. Kaikkien osa-alueiden on toimittava. Sekä talous, pellot, karja että oma jaksaminen pitää varmistaa. Ajankäyttö pitää saada hallintaan. Työtä on paljon, oma työpanos on tärkeää osata kohdentaa oikeaan tekemiseen. Pitää miettiä kuka mitäkin tekee ja missä järjestyksessä työt kannattaa tehdä. 

Kurssin aikana tehtiin harjoitustehtävä, jossa  mietittiin konkreettisia oman tilan kehitysideoita. ”Kun asiat kirjoitettiin ylös, alkoivat ne myös toteutua”, kertoo Minna. Esimerkkinä tästä on umpilehmien uudet tilat, poikimisen ajan ruokinta ja hoitokäytännöt, vasikoille remontoitu vanha navetta ja siirtyminen seosrehuruokintaan. Kurssilla pohdittiin myös pidemmän aikavälin toimintaa. ”Kirjasimme tavoitteeksemme, että meillä on kymmenen vuoden päästä dynaaminen ja toimiva maitotilayritys”. 

Työntekijät pitää saada viihtymään työssään

Arvolan Karjapihalle palkattiin ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä kymmenisen vuotta sitten, kun työmäärä alkoi käydä liian suureksi oman väen hoidettavaksi. Leanin myötä myös työntekijöihin on panostettu entistä enemmän. Nuoret ihmiset pitää saada viihtymään työssään. Jukka korostaa tiimityön merkitystä. Työntekijöiden kanssa pidetään yhteisiä kahvihetkiä ja palavereita, joissa kaikki osallistuvat toiminnan kehittämiseen.  Työntekijöitä motivoidaan omatoimisuuteen ja vastuunottamiseen. Asiat pitää myös viestiä siten, että jokainen tietää, mitä pitää tehdä. Tavoitteena on vaihtelun vähentäminen, kun eri ihmiset tekevät töitä. Valkotaulupalaverit ovat oleellinen osa arjen suunnittelua.

Peltoon pitää panostaa

Peltoa on riittävästi, joten vilja viljellään itse. Omaa peltoa on nyt 203 hehtaaria, siitä osa on raivattu, osa ostettu naapureilta. Vuokralla on myös 40 hehtaaria. Viime kesän kuivuudesta huolimatta ohran keskisato oli 4850 kiloa hehtaarilta. Kun viljelytoimenpiteet tehdään kunnolla, saadaan täälläkin satoa. Tautien torjunta, kalkitus ja lannoitus pitää tehdä huolella. Nyt saadaan omasta takaa olkea kuivikkeeksi ja umpilehmille kokoviljasäilörehua. Urakoitsija hoitaa kylvöt ja puinnit, muut työt tehdään itse. Jukka on laskenut, että normaalina vuonna rehuviljan viljelyssä ei kovin paljon voitolle pääse, mutta tänä talvena oman viljan käyttö on kannattanut.

Kakkossatoa ei koskaan syötetä yksistään

Säilörehusta tehdään kaksi satoa, joskus korjataan kolmaskin, mutta siihen ei panoksia laiteta.  Naapuri niittää rehut, ajosilppuri on itsellä. Jukka varmistaa tasaisen maitotuotoksen sekoittamalla aina kakkossadon sekaan kevätrehua. Kevätrehu lypsättää enemmän, joten sitä voidaan antaa yksistäänkin. Kun rehusato korjataan siiloon, otetaan jokaisesta kuormasta osanäyte, jotka sekoitetaan ja laitetaan kivennäisanalyysiin. Tämän perusteella suunnitellaan koko siilollisen kivennäistäydennys.  

Aperuokinnassa eri siilojen rehut on helppo sekoittaa keskenään. Ape pyritään tekemään aina samalla tavalla, jotta lehmillä olisi tasainen ruokinta. Aperuokintaa aloiteltaessa rahtimylläri jauhoi vilja-rypsi-kivennäisseoksen pystysiiloon, jossa eri komponentit pääsivät lajittumaan. Tuotos sahasi ja putosi jopa 5 kg, lehmät olivat löysällä ja niiden mahat oli sekaisin. Tilanne korjaantui, kun komponentit laitettiin eri siiloihin ja sekoitettiin vasta apevaunussa.

Edullinen pressuhalli umpilehmille

Umpilehmille rakennettiin oma pressuhalli vuonna 2014, näin pihattoon saatiin lisää lypsävien tiloja.  Kun vasikoille ja hiehoille remontoitiin tilat vanhaan navettaan saatiin pihattoon tilat myös ”tunnutusryhmälle”. Eli poikimista odottaville lehmille tehtiin oma kuuden makuuparren osasto, jossa on otettu huomioon lopputiineiden lehmien suuri koko.

Pressuhallista on vapaa pääsy tarhaan ja katetun ruokintapöydän ääreen. Pöydän etuaita vähentää häirintää ja estää appeen vetämistä jalkoihin. Talven pakkanen ei haittaa ulkoilua, mutta kovalla tuulella ja ateella lehmät viihtyvät sisällä.  

Poikimisen aika sujuu entistä paremmin

Minna ja Jukka ovat tyytyväisiä umpilehmien tiloihin ja ruokintaan. Poikimiset ovat sujuneet hyvin. Halvauksia ei juurikaan ole todettu, piilevät ketoositkin ovat vähentyneet. Kaikille lehmille tehdään umpeutuksen yhteydessä sorkkahoito ja tarvittaessa niille laitetaan umpituubit ja vedintulpat. Sen jälkeen ne siirretään pressuhalliin ja umpiappeelle, joka perustuu kokoviljasäilörehuun, nurmisäilörehuun, rypsiin ja Umpi-Melli-Hypo TMR kivennäiseen.

Lanmännen Agron asiakkuusvastaava Mari Klemetti on tyytyväinen umpiappeen koostumukseen. Mari on nähnyt useilla asiakastiloillaan piilevien poikimahalvausten vähentyneen Umpi-Melli Hypo TMR:n käytön myötä.

Muutama viikko ennen poikimista lehmät viedään navettaan ”tunnutusosastoon”, jossa niiden appeeseen lisätään hieman väkirehua. Poikimisen yhteydessä lehmille annettaan kalsiumbolus ja nesteytys, jossa on elektrolyyttejä sekä Aseto-Melli energialiuosta, jota myös roboteilla annostellaan. Poikineita lehmiä seurataan tarkasti ensimmäiset päivät. Jos ne puhdistuivat jälkeisistä, syövät hyvällä ruokahalulla eikä niillä ole kuumetta, saavat ne vihreän liitumerkinnän. Ihannetilanne olisi, jos vastapoikineille olisi oma fresh cow osasto. Ehkä sitten seuraavassa navetassa.

Vanha navetta vasikoille ja hiehoille

Vasikoille ja hiehoille rakennettiin vanhaan navettaan toimivat tilat. Ensimmäiset viikot vasikat pidetään yksilökarsinoissa, jossa niille annetaan täysmaitoa. Sen jälkeen ne siirretään olkipohjaiseen ryhmäkarsinaan, jossa on hapanjuotto. Lypsävien apetta annetaan 6 kk ikään asti, sen jälkeen siirrytään hiehojen appeeseen.  Siemennyskokoon hiehot saadaan 13 kk iässä. Hiehojen poikimaikä on jo alle 24 kuukautta.

Keskituotos lähes 13 000 kiloa energiakorjattua maitoa

Kahden robotin karjan EKM keskituotos jäi viime vuonna karvan verran alle 13 000 kilon, koko vuoden karjassa olleet lehmät pääsivät jo 13 000 kilon paremmalle puolelle. Systemaattinen toiminnan kehittäminen näkyy myös tuotosluvuissa. Kahdessa vuodessa EKM-tuotos on kohonnut noin 2000 kiloa.

Parhaat lehmät heruvat yli 70 kiloon. Useimmiten lehmät ”puhkeavat kukkaan” vasta kolmannella poikimisella, siksi on tärkeää saada lehmät pysymään karjassa pitkään, korostaa Jukka. Karjan keskipoikimakerta on 2,9, poistetuilla lehmillä luku on 3,2.  

Tärkeätä on saada lehmät syömään joka päivä 26-27 kuiva-ainekiloa, painottaa Jukka. Olosuhteet ja ruokinta pitää suunnitella siten, että syönnin esteet poistetaan. Rehujen laatuun on panostettava koko ketjun osalta pellolta ruokintapöydälle asti. Muuten on vaikea päästä hyvään tehokkuuteen, jossa syötyä kuiva-ainekiloa kohden saadaan 1,6 kiloa energiakorjattua maitoa.

Lypsykauden alun lehmien piilevät ketoosit näyttäisivät vähentyneen, kun robotille otettiin Aseto-Melli energialiuos. Toki samaan aikaan on tehty panostuksia umpilehmiin, joka myös osaltaan vähentää ketoosin riskiä. Robottirehuksi vaihdettiin toukokuussa Robo-Maituri 14000, joka oli silloin vasta koerehuna. Syynä valintaan oli notkahtanut maidon rasva, jota haluttiin kohottaa. Toukokuusta vuoden loppuun Arvolan Karjapihalle on tehty 18 tuotostutkaraporttia, joissa keskimääräinen EKM-tuotos on ollut 43 kiloa. Jopa kesän helteillä tuotos pysyi yli 40 kilossa. Alla on tuotosluvut vuoden viimeisestä raportista.

Minnan ja Jukan vinkkejä

”Kannattaa pitää mieli avoimena uusille vaikutteille ja etsiä uusia käytäntöjä. Muutoksia ei saa pelätä. Pitää pystyä katsomaan kriittisesti omaa navettaa ja omia toimintoja, jotta parannettavat kohteet löytyisivät. Pyritään parantamaan niitä asioita, joihin voidaan vaikuttaa. Hyväksytään sekin, että kaikkea ei pystytä parantamaan.”

Teksti ja kuvat: Merja Holma