Peltojen salaojitukseen tehty investointi kannattaa

Peltojen kuivatus on välttämätöntä lähes kaikkialla Suomessa, sillä peltoalueemme ovat pääosin tasaisia ja niiden maaperä tiivistä. Tarvetta tehokkaalle kuivatukselle lisäävät myös kevään sulamisvedet ja syksyn sateet, joiden aikana veden haihdunta on vähäistä. On arvioitu, että vain 15 prosenttia maamme peltopinta-alasta on viljelykelpoista ilman ojitusta.

Tehokas kuivatus on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää hyvän satotuoton varmistamiseksi. Peltojen vesi­talouteen vaikuttavat aiempaa enemmän muun muassa säiden ääri-ilmiöt, kuten myös yhä suuremmat ja raskaammat maatalouskoneet, jotka lisäävät maan tiivistymisriskiä.

– Hyvin suunniteltu ja toteutettu salaojitus on investointi, joka parantaa maan rakennetta, kasvattaa peltopinta-alaa, nostaa maan tuottavuutta ja helpottaa peltotöitä. Samalla myös avo-ojien kunnossapitotyöt poistuvat ja rehevöitymistä aiheuttavien kiintoaineiden ja ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin vähenee, toteaa aluemyyntipäällikkö Mikko Kvist Uponorilta.

Avo-ojitetun pellon salaojittaminen kasvattaa viljeltävää peltopinta-alaa 10–20 prosenttia. Peltolohkojen yhdistäminen helpommin viljeltäväksi kokonaisuudeksi tehostaa myös työkoneiden käyttöä ja säästää aikaa peltotöissä.

Täydennys- ja uusintaojituksille suuri tarve

Suurin osa maamme salaojista on tehty 1960–80-luvuilla, ja osa jo tätäkin aiemmin.

– Täydennys- ja uusintaojituksille on tämän vuoksi nyt suuri tarve. Lisäksi yli puolella miljoonalla pelto­hehtaarilla kuivatus tehdään yhä avo-ojilla, Mikko Kvist huomauttaa.

Vuosikymmeniä sitten tehtyjen salaojitusten kuivatusteho ei välttämättä enää riitä, sillä ojitukset on aikoinaan saatettu suunnitella erilaiselle tuotantomäärälle ja konekannalle kuin nykyisin. Ojituksia on uusittava myös maan painumisen ja tiivistymisen, putkien tukkeutumisen ja tuotantosuuntien muutosten vuoksi.

Kvist sanoo ymmärtävänsä, että pellon parantamiseen ja salaojitukseen tehtävät investoinnit mietityttävät, mikäli tilasta ja viljelystä ollaan luopumassa.

– On kuitenkin muistettava, että hyvin hoidetun pellon myyminen tai vuokraaminen on huomattavasti helpompaa kuin hoitamattoman maan. Pelloista huolehtimalla varmistaa maalleen paremman myynti­arvon ja vuokratulon, hän toteaa.

Vuokramaiden osuus Suomen viljelypinta-alasta on noin kolmannes.

Salaojaputkiston ja siihen liittyvien rakenteiden kunnossapidosta on huolehdittava aktiivisesti.

Tukea on saatavilla hyvin

– Pellon hyvä tuottokyky on aina sekä omistajan että vuokraajan etu, ja he voivat sopia keskenään kustannusten jaosta. Salaojitusta tuetaan Suomessa hyvin, ja omistaja voi hakea myös vuokratun pellon salaojitukseen ELYltä investointitukea, joka on 35 prosenttia kustannuksista, Kvist tähdentää.

Tukea myönnetään sekä salaojituksen perustamista että olemassa olevien salaojien täydennys- ja korjaustoimia varten. Keskimäärin yhden peltohehtaarin salaojittamisen kustannukset ovat noin 3 500–4 500 euroa.

Säätösalaojitukselle maksettava investointituki on nykyisin 40 prosenttia kustannuksista. Happamilla sulfaattimailla ja turvemailla säätösalaojitukselle, salaojakastelulle ja valumavesien kierrätykselle on mahdollista saada ympäristötukea.

Luonnonvarakeskus Luken mukaan salaojitetusta peltopinta-alasta viitisen prosenttia on säätösalaojitettu. Säätösalaojitukseen soveltuvaa peltomaata on arvioitu olevan noin 600 000 hehtaaria eli noin neljännes maan peltopinta-alasta.

– Säätösalaojitus on viime vuosien aikana jonkin verran yleistynyt. Säätösalaojituksella pellon kosteutta ja kuivatusta voidaan säädellä tarkasti. Kuivien, sateettomien kausien aikana sitä voidaan käyttää myös altakastelujärjestelmänä, Kvist muistuttaa.

Onnistunut salaojitus vaatiiammattitaitoiset tekijät

Kvist korostaa, että onnistuneen salaojituksen toteuttaminen vaatii aina ammattitaitoisen, osaavan salaojasuunnittelijan ja -urakoitsijan. Suunnittelussa otetaan huomioon peltokohtainen kuivatustarve, johon vaikuttavat pellon pinnankorkeudet, maalaji, tuotantosuunta sekä käytettävät koneketjut.

– On oleellisen tärkeää, että esimerkiksi ojavälit, putkikoot ja putkien kaltevuudet on mitoitettu oikein.

Paikalliskuivatuksessa käytettiin aiemmin tyypillisesti 50 millimetrin salaojaputkia, nykyisin putket ovat halkaisijaltaan useimmiten 65 millimetriä. Paremman kuivatustehon lisäksi etuna on avarampien putkien helpompi huollettavuus ja huuhdeltavuus.

Jotta salaojitus toimii tehokkaasti, putkiston ja siihen liittyvien rakenteiden kunnossapidosta on huolehdittava aktiivisesti. Huolto ja putkien huuhtelu on tärkeää etenkin rautapitoisilla mailla, joilla ruostesakka voi tukkia putket hyvinkin lyhyessä ajassa.

Putkiston mahdollisten toimintahäiriöiden syy kannattaa aina selvittää ripeästi lisävahinkojen välttä­miseksi.

Sopiva ratkaisu jokaiselle pellolle

Uponor on valmistanut ja kehittänyt salaojajärjestelmiä 1980-luvulta asti.

– Tänä päivänä tuotteiden ja ratkaisujen valikoima on laaja, ja jokaiseen kohteeseen voidaan suunnitella juuri sopivin järjestelmä. Teemme tiiviisti yhteistyötä suunnittelija- ja urakoitsijaverkostomme kanssa, ja myös tuotekehityksessä heiltä ja viljelijöiltä saamamme palaute on avainasemassa. Olemme aktiivisesti mukana myös erilaisissa tapahtumissa, työryh­mis­sä ja tutkimushankkeissa, Kvist summaa.

Jutun lähdeaineistona on käytetty myös Salaojayhdistys ry:n julkaisemaa materiaalia.