Sänkitorjunnan onnistumisen avaimet

Hyvän torjuntatuloksen saavuttaminen edellyttää ymmärrystä siitä, mitä onnistuminen käytännössä vaatii. Yksivuotisten heinämäisten rikkakasvien hallintaan on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: rikkasiemenet voidaan haudata kyntämällä niin syvälle, etteivät ne idä, tai ne voidaan jättää muokkauskerrokseen itämään ja torjua myöhemmin glyfosaatilla.

Kyntö voi olla toimiva ratkaisu silloin, kun yksivuotiset heinämäiset rikkakasvit muodostavat merkittävän ongelman. Tällöin työn laadun on kuitenkin oltava erinomainen, jotta siemenet hautautuvat tasaisesti ja riittävän syvälle. Lisäksi kyntöä tulisi välttää seuraavien 4–5 vuoden ajan, jotta siemeniä ei nostettaisi takaisin pintakerrokseen. Myös syvä kultivointi sekoittaa maakerroksia ja voi tuoda rikkasiemeniä uudelleen itämisvyöhykkeelle. Siksi varmin torjuntakeino on usein odottaa rikkakasvien itämistä ja käsitellä ne glyfosaatilla.

Paras lopputulos saavutetaan yleensä muokkaamalla pelto hyvin kevyesti heti puinnin jälkeen sekä jyräämällä maa, jotta siemenet saavat hyvän maakosketuksen. Poikkeuksena ovat öljykasvikasvustot, joiden sänkeen ei tulisi koskea ennen glyfosaattikäsittelyä. Öljykasvien siementen hautautuminen maahan voi nimittäin johtaa itämislepoon ja lisätä myöhempää jääntirypsi- tai jääntirapsiongelmaa. Myöskään silloin, kun merkittävin rikkakasviongelma on juolavehnä, peltoa ei kannata muokata sadonkorjuun jälkeen, jotta kasvusto ehtii muodostaa riittävästi lehtipinta-alaa optimaalisen glyfosaattitehon saavuttamiseksi.

Muokkaustavasta riippumatta tavoitteena tulisi olla vähintään yksi onnistunut glyfosaattiruiskutus joko ennen syysviljojen kylvöä tai sängelle ennen talven tuloa. Erityisesti juolavehnä ja muut monivuotiset rikkakasvit kannattaa torjua syksyllä, sillä keväällä tehtyjen käsittelyjen teho jää niihin selvästi heikommaksi.

Syksyllä käytettävissä oleva aika on usein rajallinen, mutta torjunnan onnistuminen on kriittisen tärkeää. Siksi puolittaisesti toteutettuun glyfosaattikäsittelyyn ei ole varaa. Huonosti tehty torjunta ei ole ainoastaan ajan ja rahan haaskausta, vaan se myös lisää riskiä rikkakasvien resistenssin kehittymiselle. Suomessa glyfosaattiresistenssiä ei toistaiseksi ole kuitenkaan havaittu.

Sadonkorjuun ja syyskylvöjen välinen lyhyt aikaikkuna edellyttää tarkkaa ruiskutusolosuhteiden seurantaa ja kykyä hyödyntää suotuisat käsittelykelit niiden osuessa kohdalle. Torjuntatehoa heikentävät erityisesti kuiva ja kuuma sää sekä sateet, jotka alkavat muutaman tunnin kuluessa ruiskutuksesta.

Roundup Powermaxin teho on osoitettu hyväksi myös haastavissa olosuhteissa, kuten kuumalla ja kuivalla sekä viileällä ja märällä säällä. Valmisteen luotettavuuden kannalta keskeinen ominaisuus on lyhyt sateenkestoaika. Lisäksi Roundup Powermax tarjoaa joustavuutta muokkausajankohtiin: yksivuotisia rikkakasveja vastaan käsitelty pelto voidaan muokata jo kuuden tunnin kuluttua ruiskutuksesta, juolavehnän tapauksessa yleensä kahden päivän kuluttua ja myöhään syksyllä noin viiden päivän kuluttua käsittelystä.

Oikeaoppinen ruiskutus on sänkikäsittelyn onnistumisen avaintekijä. Viljelijän on kiinnitettävä huomiota oikeaan ajonopeuteen, puomin korkeuteen ja ruiskutuspaineeseen. Myös suuttimien valinta sekä käytettävä vesimäärä vaikuttavat merkittävästi lopputulokseen.

Kun ruiskutettavaa pinta-alaa on paljon ja aikaa vähän, voi olla houkuttelevaa nostaa ajonopeus 14–16 kilometriin tunnissa ja pitää puomi mahdollisimman korkealla maakosketusten välttämiseksi. Samoin suuret pisarakoot tai ilma-avusteiset suuttimet voivat vaikuttaa houkuttelevilta tuulikulkeuman vähentämiseksi. Nämä ratkaisut voivat kuitenkin tapauskohtaisesti heikentää glyfosaatin tehoa.

Koska glyfosaatti liikkuu tehokkaasti kasvissa imeytymisensä jälkeen, keskikokoisten tai suurten pisaroiden käyttö on lähtökohtaisesti perusteltua. Ongelmaksi ne voivat kuitenkin muodostua torjuttaessa pieniä, juuri itäneitä rikkakasveja. Erittäin suuria pisaroita tuottavia suuttimia käytettäessä on mahdollista, ettei ruiskuteneste osu riittävän kattavasti kaikkiin taimettuneisiin heinämäisiin rikkakasveihin.

Paras torjuntateho pieniin heinämäisiin rikkakasveihin saavutetaan pitämällä puomi noin 50 senttimetrin korkeudella maan pinnasta ja ajonopeus enintään 12 km/h:ssa. Vaikka glyfosaattikäsittelyissä suositaan usein pieniä vesimääriä, vastaitäneet rikkakasvit muodostavat tästä poikkeuksen. Niiden torjunnassa vesimäärän kannattaa olla noin 150–200 l/ha, jotta ruiskuteneste peittää mahdollisimman tehokkaasti kaikki itäneet rikkakasvit.

Lopulta tärkein onnistuneen torjunnan edellytys on viljelijän kärsivällisyys. Vaikka glyfosaatin käyttöaika päättyy viimeistään silloin, kun pitkäkestoinen ja voimakas pakkanen tappaa sekä kuivattaa rikkakasvien maanpäälliset osat, ensimmäiset yöpakkaset eivät vielä heikennä valmisteen tehoa. Edellytyksenä on, että kasvusto on ruiskutushetkellä edelleen vihreä, sula ja kuiva.