Matkailu avartaa – tilakäynneillä Puolassa

Tilojen mittakaava ja toimintamallit poikkesivat monin tavoin suomalaisesta maidontuotannosta, mikä teki vierailusta erityisen mielenkiintoisen ja antoisan. Vierailimme sekä valtionomisteisella tuhannen lehmän tilalla että yksityisomistuksessa olevalla 800 lehmän tilalla.

Puolan maidontuotannon kehitys

Maidontuotanto Puolassa on lisääntynyt huomattavasti EU:iin liittymisen jälkeen. Yhteensä se on noussut 60 % ja edelleen nousu on jatkunut tasaisella 2 % vuosivauhdilla, mikä on Euroopan korkein kasvuvauhti. Maidontuottajamaana Puola on Euroopan kolmanneksi suurin ja maailman 12. suurin maa. Suomen tavoin tuotanto on painottunut tietyille alueille, Itä-Puolassa sijaitsevilla Mazowieckien ja Podlanskien alueilla on lähes puolet Puolan 2,19 miljoonaisesta karjasta.

Maan 7600 litran keskituotos on hieman harhaanjohtava. Tosiasiassa tähän lukuun sisältyy kaikki pienimmätkin yksiköt, joiden tuotostaso ja lehmäluku ovat tyypillisesti hyvin matalat. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, on lypsykarjatilojen määrä vähentynyt noin miljoonalla 2000-luvun aikana ja lehmäluku tilaa kohti on yhä kiihtyvässä kasvun vaiheessa.

Tilamäärä Puolassa on pudonnut 1,3 miljoonasta alle 200 000 tilaan 2000-luvun aikana.

Puolassa toimii edelleen parikymmentä valtion omistamaa lypsykarjatilaa

Ensimmäisenä tilakäyntipäivänä saimme mahdollisuuden käydä yhdellä niistä ja kokoluokka oli suomalaisittain katsottuna vaikuttava. Tilan koko oli 5000 hehtaaria ja lehmäluku 1000, sijoitettuna neljään samankokoiseen 250 parsipaikkaiseen navettaan, joissa jokaisessa on oma lypsyasemansa. Keskipäivämaito tilalla oli kolmella lypsyllä 34,8 l. Tilalla työskenteli 60 työntekijää, joista lypsyllä työskenteli 8 henkilöä.

Tilan neljä lypsyasemaa olivat keskenään eri kokoisia. Kuvassa tilan suurin asema, joka sijaitsi toimiston kanssa samassa rakennuksessa.

Energiaa maissisäilörehusta ja tuoresäilötystä maissinjyvästä

Lypsävien ruokinnassa tilalla pääosassa oli maissisäilörehu, myöhään korjattu säilörehu, tuoreleike, mäski, soija, rypsi, tuoreena säilötty maissinjyvä (hienoksi jauhettuna) sekä kivennäiset. Lypsäviä ei ollut jaettu tuotospäivien mukaan eri ruokintaryhmiin vaan kaikilla lypsvillä täysaperuokinnan valkuaistaso oli 16,5 %/ka. 

Ruokinnassa käytetty HMC (High Moisture Corn) toi kustannustehokkaasti energiaa ruokintaan.

Umpilehmien dieetissä oli samaa säilörehua ja maissisäilörehua kuin lypsävienkin appeessa, mutta seoksen energiapitoisuutta oli laskettu ja kuitupitoisuutta nostettu oljella. Pian poikivien seoksessa käytettiin anionisuolapitoista kivennäistä ehkäisemään poikimahalvauksen riskiä. Valkuaistaso tässä oli 14,5 %/ka.

Hyvälaatuinen juomarehu varmistaa juottokauden kasvun

Juottovasikoiden yksilökarsinat sijaitsivat ulkokatoksessa ja niillä oli kokeiltu säästöpaineesta johtuen edullisempaa juomarehua, mikä oli johtanut heikompiin kasvutuloksiin. Tilan vaihdettua takaisin Joseran MAT 50 -juomarehuun olivat kasvutulokset palanneet takaisin ennalleen. Vasikat saivat juomaa 8 litraa päivässä mikä puolalaisittain on korkeahko määrä.

Kustannustehokkaasti lisätilaa vieroitetuille vasikoille

Juotolta vierottamisen jälkeen vasikat siirtyivät nuorkarjapihatossa oleviin ryhmäkarsinoihin, joissa eläimille oli järjestetty lisätilaa luovasti purkamalla osa seinästä ja laittamalla ryhmäiglut rakennuksen ulkopuolelle, kuten kuvasta näkyy. Tämä voisi olla Suomessakin toteutuskelpoinen ratkaisu mahdolliseen tilanpuutteeseen ja samalla alemapana sijaitseva makuualueen katto pitäisi makuutilan talvikaudellakin lämpimämpänä ja voisi mahdollistaa muuten umpinaiseen rakennukseen myös paremman ilmanvaihdon.

Vasikoiden tilamäärä lisääntyi noin 30 prosentilla rakennuksen ulkopuolelle sijoitettujen iglujen ansiosta.

Suunnitelmissa uusi navettarakennus

Tuhannen lehmän pito neljässä vanhassa eläinhallissa ja lypsy neljällä eri lypsyasemalla ei työntehokkuuden kannalta ole optimaalinen ratkaisu. Lisäksi lehmäkoon kasvu on tälläkin tilalla aiheuttanut sen, että pienemmälle eläinkoolle suunnitellut parret ja muut tilat ovat väistämättä hieman ahtaat. Tilan yhteistyökumppaneina toimivat Bergman Agrin konsultit kertoivatkin meille, että uuden navetan suunnittelu onkin jo aloitettu. 

Yksityisomisteisen tilan tehokkuus teki vaikutuksen

Toisen päivän tilakäyntikohteessa 800 lehmän ja 2500 peltohehtaarin kokoisella tilalla työskenteli 20 henkilöä. Näistä vuoropäivin kaksi henkilöä lypsi ja kolmas henkilö haki lypsylle koko lypsyssä olevien määrän, noin 700 lehmää kolmesti päivässä, mikä 40-paikkaisella lypsyasemalla tarkoitti noin 60 lypsyerää. 

Hyvää tuotostasoa tukeva ruokinta

Tuotostaso tilalla oli kaksi kertaa päivässä jaetulla täysappeella erinomainen, n. 41 kg päivässä ja rasvapitoisuus 3,8 %. Vuosi sitten Joseran Dairy Effect -nimisellä tuotteella tehty kokeilu oli vakuuttanut tilanväen tehollaan. Aluksi vain 100 lehmälle syötettynä, oli näiden tuotos noussut 7 %, eli 41 kiloon ja rasvamäärä 0,3 %-yksikköä, eli 3,5 prosentista 3,8 prosenttiin. 

Muutoin ape on jo pitkään sisältänyt seuraavat komponentit: maissisäilörehu, nurmisäilörehu, sinimailanen, soija, rypsirouhe, vehnä, mäski, HMC (tuoresäilötty maissinjyvä), kivennäinen, sooda, ruokintakalkki ja vesi. Appeen kuiva-ainepitoisuus säädetään veden avulla 40 prosenttiin. Karjan kuiva-ainesyönti oli kiitettävällä tasolla, lypsävien osalta 32 kiloa. Kaikki lypsyssä olevat ruokittiin samalla seoksella, jota annettiin myös juottovasikoille ja vieroitetuille.

Lypsävien ape oli hyvin tasalaatuista ja sopivan kosteaa. Pieni kuitulisä olisi voinut tuoda siihen lisää rakennetta ja ehkä sitä kautta maidon rasvapitoisuuden nousua?

IgluVital nosti juottovasikoiden kasvun uudelle tasolle

Tilalla panostettiin vahvasti juottokauteen ja kaikki omassa rakennuksessaan yksilökarsinoissa 8-viikkoisiksi asti olevat vasikat juotettiin 3 kertaa päivässä kolme litraa kerrallaan Joseran premium juomarehulla, IgluVitalilla. Aiemmalla juomarehulla päiväkasvut olivat jääneet 800 grammaan päivässä, mutta juomarehun vaihdoksen myötä tilalla oltiin todella tyytyväisiä 1000 gramman päiväkasvuihin ja erittäin terveisiin vasikoihin. Juomarehun vahvuus oli tilalla korkea 180 g jauhetta/litra. Vieroitus toteutettiin 6. viikosta alkaen siirtymällä ensimmäisellä viikolla kahteen juottokertaan ja sen jälkeen viikon ajaksi yhteen. Juottomäärää kertaa kohden ei alennettu.

Jo pitkään palvelleet vasikkatilat, kuten koko tila kokonaisuudessaan, olivat todella siistit.

Päiväkasvut noussevat tulevaisuudessa vielä korkeammaksi, mikäli tila siirtyy käyttämään vasikoille tarkoitettua omaa apetta. Lehmien appeessa väkirehumäärä jää tyypillisesti vasikan kehittymättömän pötsin kannalta liian matalaksi eikä täysin optimaalisesti myöskään tue pötsin kehitystä.

Ongelmaton siirtymäkausi tuotoksen ja kestävyyden rakentajana

Karjan kestävyys oli puolalaisittain katsottuna hyvällä tasolla, keskipoikimakerta noin 3. Tämä mahdollisti hiehojen mittavan vuosittaisen myyntimäärän tuotantoaan laajentavien muiden tilojen tarpeisiin. Viime vuonna myytyjen hiehojen määrä oli 155. Keskeinen karjan tuotosta ja kestävyyttä tukeva tekijä oli erinomaisesti sujuva siirtymäkausi. Huolimatta tilan suuresta koosta, ei tuotantojohtajan mukaan tilalla esiintynyt lainkaan ketooseja tai poikimahalvauksia.

Olkikuivikkeen käytössä ei tilalla säästelty, kuvassa close up-hiehoja

Umpinavetassa eläimet oli ryhmitelty tarkasti. Umpilehmät, pian poikivat lehmät ja pian poikivat hiehot olivat kaikki omissa ryhmissään. Myös appeet oli räätälöity kunkin ryhmän erityistarpeiden mukaan ja close up-ryhmässä kahdesta kolmeen viikkoon ennen poikimista annettu anionisuolapitoinen umpikivennäinen toimi tilalla erinomaisesti poikimahalvauksien ennaltaehkäisyyn. Poikimiset tapahtuivat samassa ryhmässä, mutta parsissa käytetty erityisen runsas olkimäärä teki tilasta lähes kestokuivikepohjaan verrattavan ratkaisun! Heti poikimisen jälkeen emä siirrettiin lypsyryhmään syömään lypsyapetta ja vasikka vasikkalaan. 

Keskellä oleva tilanhoitaja oli työskennellyt tilalla jo vuosikymmenien ajan ja yhteisen kielen puutteesta huolimatta saimme hyvän kokonaiskäsityksen tilan toiminnasta. 

Kuiva-ainesyönniksi oli umpilehmillä mitattu kiitettävä 12-13 kg/ka ja close up -ryhmän kerrottiin syövän jopa 15-16 kg/ka. Pieni väärinkäsityksen mahdollisuus oli tosin olemassa – tulkkaus tapahtui tilakäynnin aikana ensin puolasta saksaan, siitä englantiin ja samalla kaavalla toiseenkin suuntaan.

Kiitokset palkintomatkalle osallistuneille myyjille hyvästä reissuseurasta sekä Joseralle vieraanvaraisuudesta ja unohtumattomista kokemuksista.

Teksti: Kirsi Kause
Kuvat: Eveliina Nummila, Kirsi Kause