Urea tehostaa pötsimikrobien toimintaa

Urean avulla saadaan kohotettua lehmien ruokinnan raakavalkuaispitoisuutta, kun perusruokinnassa säästetään rypsiä. Urea käytetään tehokkaimmin hyväksi, jos se tulee pötsiin tasaisesti ja hallitusti väkirehuseoksen tai tiivisteen mukana.

Aikaisemmin on arvioitu, ettei lehmille kannata antaa rehun mukana ureaa, jos säilörehussa on vähintään 140 grammaa valkuaista. Vuoden 2018 lopulla julkaistussa tutkimuksessa Huhtanen ja Ahvenjärvi osoittivat, että mikrobien toiminta tehostuu, jos niille annetaan hieman ureaa rehuseoksessa. Aiemmin on arvioitu, että pötsin ammoniakkitasoksi riittää 5 mg/dl tehokkaaseen mikrobisynteesiin. Uudet havainnot osoittavat, että mikrobisynteesi tehostuu vielä, kun pötsin ammoniakkitaso nousee 12,5 mg/dl tasolle, jos ruokinnassa on mukana helppoliukoista hiilihydraattia.  

Huhtasen ja Ahvenjärven kokeessa lehmille annettiin neljää eri ureatasoa perusruokinnan ohella. Perusappeen kuiva-aineesta 51 % tuli säilörehusta, jonka raakavalkuainen oli 141 grammaa kuiva-aineessa. Väkirehu koostui vehnästä, kaurasta, leikkeestä, rypsistä ja kivennäisistä. Ape oli suunniteltu siten, että pötsissä hajoava valkuainen olisi rajallinen.

Kokeen mukaisella ruokinnalla 49 gramman urealisä kohotti maitotuotosta 2,6 kiloa ja valkuaistuotosta 100 grammaa verrattua ureattomaan perusruokintaan, jossa rypsin määrä oli  vain puolisen kiloa. Koe osoittaa, että urean avulla voidaan säästää rypsiä, jopa normaalin säilörehun kanssa.

Kun rehuannoksen raakavalkuainen jää maltilliseksi, on ureapitoisesta rehusta hyötyä. Urea toimii mikrobeiden typen lähteenä, jolloin varmistetaan, ettei typen puute rajoita mikrobeiden proteiinisynteesiä.

Urea hallitusti ruokintaan

Urean ruokinnassa on syytä noudattaa varovaisuutta. Virheruokinnan mahdollisuus on suurempi, jos sitä lisätään sellaisenaan appeeseen. Tehokkaasti ja turvallisesti se on hyödynnettävissä rehuseoksen kautta. Normaalin säilörehun ohella ei kannata nostaa urean määrää yli 50 grammaan päivässä. Kun säilörehussa on matala valkuainen voidaan ureamäärä kohottaa 50-100 gramman tasolle. Nautojen suurin päiväannos ei uudempien suositusten mukaan saisi ylittää 150 grammaa. Aikaisemmin rajana pidettiin 200 grammaa. Ureapitoisten rehujen käyttö voidaan aloittaa vasta sen jälkeen, kun pötsi toimii täydellisesti eli naudan tulisi olla vähintään puolen vuoden ikäinen.

Ureassa ei ole lainkaan OIV:tä

Rehujen raakavalkuainen lasketaan typpipitoisuuden perusteella eli 6,25 x typpiprosentti. Kaikki rehujen typpi ei tule valkuaisesta vaan osa nurmirehujenkin typestä on esimerkiksi amideissa, nitraateissa tai nukleiinihapoissa.  Urea sisältää typpeä noin 46 %. Laskemalla 6.25 kertoimen avulla raakavalkuaiseksi saadaan 288 %. Tämä on kokonaan PVT-valkuaista. Ureassa ei siis ole OIV:tä, mutta urean typpi voidaan käyttää pötsin mikrobisynteesissä typen lähteenä, jolloin eläin tuottaa siitä itse arvokasta mikrobivalkuaista.

Runsas typpilannoitus kohottaa nurmen raakavalkuaista sekä yksinkertaisten typpiyhdisteiden osuutta. Tämä näkyy rehuanalyysin korkeana PVT-pitoisuutena. Ureaa ei kannata antaa rehun mukana, jos säilörehussa on runsaasti typpiyhdisteitä.

Rehuseoksiin lisätyllä urealla parempi hyötysuhde

Opti 20, 30 ja 40 -rehut sopivat yli 6 kuukauden ikäisten märehtijöiden ruokintaan erityisesti, kun säilörehun raakavalkuainen on alle 15 %. Urean avulla voidaan saada valkuaisruokinnasta hieman edullisempaa, vaikka rypsi on näissäkin tuotteissa edelleen pääasiallinen valkuaisen lähde. Opti 20 -täysrehussa ureapitoisuus on 0,5 %. Opti 30 -valkuaisrehussa ureaa on 1 % ja Opti 40 -tiivisteessä 2 %. Tyypillisillä kyseisten rehujen käytöllä urean päiväsaanti pysyy hallitulla tasolla 50-100 gramman välissä.

Rehuseosten sulfaatit ja muun muassa rypsin metioniini tuovat mikrobisynteesiin rikkiä, joka tehostaa eläimen valkuaisen tuottoa. Urean hyväksikäyttö on näin parempi kuin paljaaltaan syötettäessä. Väkirehun vilja ja muut hiilihydraatit tuovat mikrobeille runsaasti energiaa, mikä on myös oleellista valkuaissynteesin tehokkuuden kannalta.

Teksti: Merja Holma