Maataloudesta hiilensitoja?

Viime aikoina keskustelua on käyty erityisesti peltojen ja metsien hiili­tasapainosta ja maanviljelyn hiili­jalanjäljestä. Tässä kirjoituksessa keskitytään kasvinjalostuksen keinoihin auttaa viljelijää.

Maatalous voi kehittyä tärkeäksi hiilensitojaksi. Uudet lajikkeet tukevat ja soveltuvat hyvin hiilineutraaliin tai jopa hiiltä maaperään sitovaan viljelytapaan. Uusien lajikkeiden kanssa viljelijän ei tarvitse ainoastaan lisätä hiiltä maa­perään, vaan myös myytävän hiilen määrä kasvaa sadon myötä.

Lajikkeen valinnalla on suuri merkitys

Kasvinjalostuksella pyritään parantamaan olemassa olevia lajikkeita sekä sadon että sadon laadun ja kasvin terveyden osalta. Sadon määrän nousu nostaa myös ilmakehästä satoon sitoutuneen hiilen määrää, ja juuristo ja kasvin sänki ja olki jättävät hiiltä maaperään. Maan kunnon kannalta tuo lisähiili on tärkeää, ja varmasti jokainen viljelijä tavoittelee maan kasvukunnon ylläpitämistä tai parantamista. Hyvin kasvava kasvi tarvitsee hyväkuntoisen juuriston ja terveen lehtimassan, jolloin yhteyttäminen ja ravinteiden hyväksikäyttö on tehokasta.

Vaikka sato nostaa sitoutuneen hiilen määrää, pelkästään satoisimpia lajikkeita ei aina valita jatkoon, vaan kasvimateriaalista kokonaisominaisuuksiltaan parhaat. Tämä valinta ei ole välttämättä helppo. Tarvitaan useita peräkkäisiä vuosia useilla erilaisilla koepaikoilla, jotta voidaan riittävällä varmuudella uskoa, että lajike on riittävän vahva. Virallisissa lajikekokeissa olevien lajikkeiden kanssa on siis tehty paljon työtä ennen niihin pääsyä, ja kokeissa on esillä lajikkeiden parhaimmisto.

Uusien lajikkeiden halutaan olevan muiden ominaisuksien ohella keskimääräistä terveempiä lehtilaikkutautien osalta. Uusi lajike ei yksinään voi ratkaista muita viljelyn ongelmakohtia: yksipuolinen viljelykierto, kasvukauden olosuhteet ja lohkon aikaisempi viljelyhistoria voivat nostaa tautipaineen suureksi myös uutta lajiketta käytettäessä. Tällöin tautitorjunnalla varmistetaan sadon toteutuminen kokonaisuudessaan. Ilmastonmuutos voi Suomessa jonkin verran lisätä taudinaiheuttajien määrää, jos leudommat talvet tulevat uudeksi normaaliksi.

Ilmastonmuutos luo jalostukselle tulevaisuudessa uusia haasteita, vaikka kahden viime vuoden perusteella voi sanoa, että haasteita riittää jo nyt sekä kuivuuden että märkyyden osalta. Kasvinjalostuksen mahdollisuudet vaikuttaa viljelyn hiilijalanjälkeen sadon lisäyksen lisäksi ovat muun muassa lajikkeen biomassassa. Tämä tarkoittaa kasvin varsistosta ja lehdistä koostuvaa osaa sekä juuristoa, joilla molemmilla on vaikutusta ilmasta maaperään siirtyvään hiilimäärään.

Ruotsissa kevätvehnän jalostuksessa tehdään yhteis­työtä maataloustieteellisen yliopiston kanssa, jotta lajikkeiden sopeutumista ilmastonmuutokseen voitaisiin parantaa.

Ruotsissa on jo saatu tuloksia

Ruotsissa työ ilmastonmuutokseen varautumiseen on jalostuksessa jo käynnissä.

– Olemme erittäin kiinnostuneita saamaan lisää tietoa siitä, mitä tapahtuu maan alapuolella vehnäpelloillamme. Juuriston ominaisuuksia on erittäin haastavaa tutkia, joten toimimme tässä asiassa yhteistyössä Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston kanssa, tutkimuskohteenamme on erityisesti juuriston kehittyminen, kertoo kevätvehnän jalostaja Pernilla Vallenback Lantmännen Lantbrukista.

– Toivomme, että projektista saamiamme tuloksia voidaan soveltaa jalostusohjelmaamme, jotta tulevaisuuden kevätvehnälajikkeet olisivat entistä paremmin sopeutuneita muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin.

Mallasohralla jalostuksella on saatu aikaan lajikkeita, joilla mallastusprosessissa voidaan säästää ­veden- ja energiankulutuksessa. Suomessa vesi­pulasta ei tavallisesti tarvitse huolehtia, mutta energiankäytön kannalta nämä lajikkeet voivat jatkossa olla myös meillä tarpeellisia.

Ravinteet tarkasti käyttöön

Juuristolla ja yhteyttämiseen vaikuttavalla lehti­massalla on vaikutusta ravinteiden hyödyntämiseen. Kasvilajikkeiden ravinteidenoton eroja voidaan testata esimerkiksi lannoituskokeilla, jolloin lannoit­tamattoman koejäsenen avulla nähdään lajikkeen ravinteiden käytön tehokkuus. Lannoitusportaiden avulla taas voidaan arvioida, miten tehokkaasti lajike hyödyntää lisälannoituksen sadonmuodos­tukseen.

Lantmännen Agron Koetila tekee ravinteiden käytön tehokkuutta mittaavia N-Prognos-typpi­mittauskokeita yhteistyössä Yaran kanssa. Kokeita voi seurata ja niistä voi lukea lisää Yara Suomen internetsivuilta. Lajikkeiden välillä on eroja ravinteiden ja myös lisälannoituksen hyödyntämisessä. Karkeasti voidaan ajatella satoisampien lajikkeiden yleensä myös hyödyntävän parhaiten lisälannoituksen.

Uudet lajikkeet ovat satoisia ja aikaisempaa terveempiä. Nykyään jalostuksessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota myös juuristoon ja kasvin tuottamaan biomassaan.