Kokojyvämittari vai murskaava

Alkuperäinen viljankosteusmittari mittasi viljan kosteuden laittamalla muutaman jyvän suuhun ja arvioimalla pureskelutuntuman perusteella, kuinka hyvin jyvä hajoaa. Alkuperäisen viljankosteusmittarin tehdaspalvelut olivat missä lie, kalibrointi vaikeaa ja mittaustarkkuus tarkimmillaankin huono. Tämän vuoksi kehitettiin viljanäytteen sähkönjohtokykyyn perustuva viljankosteusmittari. Alkuperäinen viljankosteusmittari siirtyi viljankosteusmittarin käyttäjäksi.

Viljankosteusmittarit jaetaan kahteen ryhmään toimintaperiaatteensa mukaan. Osa viljankosteusmittareista mittaa kosteuden kokonaisista jyvistä (kokojyvämittari tai ei-murskaava mittari) ja osa taas murskatuista tai jauhetuista jyvistä (ns. murskaava mittari). Tekniikassa nämä mittarit eroavat toisistaan. Kokojyvämittarin toiminta pohjautuu kapasitanssiin eli näytteen käyttäytymiseen mittakammion sähkökentässä. Murskaavien mittareiden toiminta perustuu viljanäytteen sähkönjohtavuuden määrittämiseen. Kosteus lisää kapasitanssia ja vähentää resistanssia.

Viljankosteusmittareiden käyttäjät jaetaan kahteen ryhmään: murskaavien ja ei-murskaavien kannattajiin.

Tosimiehen valinta on murskaava viljankosteusmittari, sillä jyvien murskaaminen tai jauhaminen vaatii paljon voimaa. Murskaava mittari tulee puhdistaa huolellisesti jokaisen mittauksen jälkeen, mikä jää monelta tekemättä. Tarvittava näytekoko on yllättävän pieni, joten murskaavalla mittarilla on helppo määrittää viljan kosteus myös ennen puintia.

Toisaalta kokojyvämittarin isompi näytekoko mahdollistaa kattavamman otoksen viljasta. Kokojyvämittari on helppokäyttöinen (ei vaadi voimaa) ja esimerkiksi Wile 200 mittaa samalla hehtolitrapainon, jolloin erillistä vaakaa ei tarvita. Kokojyvämittarit ovat kooltaan murskaavia suurempia, joten kantolaukulle tulee käyttöä. Onpa tiedossa niitäkin tiloja, joilta löytyy murskaavat mittarit traktorista ja puimurista sekä kokojyvämittari kuivurilta.

Artikkelin kirjoittaja: Nora Mäntysaari