Puskuvaunut vakuuttavat ketteryydellään

Perävaunujen lavakokojen kasvaessa puskuvaunujen suosio on ollut nousujohteinen eikä kiinnostukselle näy loppua. Puskuvaunujen toimintaperiaate perustuu liikkuvaan puskuseinä¬-mekanismiin, joka tyhjentää kuorman vaakasuunnassa. Itävaltalainen Brantner on yksi alan tunnetuimmista valmistajista Keski-Euroopassa, ja Lantmannen Agro on tuonut vaunut nyt myös Suomeen.

Lainavaunu yllätti positiivisesti Ollilan maitotilalla

Mikko Kinnunen pyörittää Ollilan maitotilaa Viinijärven kylässä Pohjois-Karjalan Liperissä. Brantnerin TR 34090 kolmiakselinen puskuvaunu tuli tilalle lainaan, kun oma vaunu hajosi kesken kiivaimman rehuntekosesongin. 

Rehunajossa vaunua testannut Tero Karttunen yllättyi ennen kaikkea tyhjennyksen nopeudesta.
- Vaunu oli minuutissa tyhjä ilman mitään ongelmia. Lava pystyttiin tyhjentämään kokonaan, mikä esti lavalle yleensä jäävien rehumyttyröiden putoamisen tielle siirron yhteydessä. Toimintaa seuratessa syntyi vaikutelma, että yksityiskohdat on suunniteltu huolella.

Monipuolinen ja turvallinen puskuvaunu

Karttunen kiittelee puskuvaunua erityisesti turvallisuudesta. Toisin kuin kippivaunulla, puskuvaunulla ei tarvitse pelätä vaunun kaatumista ahtaissa paikoissa tai korkeissa aumoissa, sillä lava ei nouse pystyyn. 
- Kuorman pystyi tyhjentämään ilman huolta kaatumisesta. Puskuvaunu on paljon mukavampi käyttää kuin kipillinen vaunu.

Iso vaunu kulki hänen mukaansa yllättävän ketterästi pakko-ohjattujen akseleiden ja ohjautuvien pyörien ansiosta. Varsinkin aumoihin peruuteltaessa ketteryys on tärkeä ominaisuus. 
- Vaunun suuri koko ei juuri tuntunut vetää perässä. Hyvällä rengastuksella pääsi myös kapeisiin liittymiin. Vaunu on huoleton vetää perässä.

Rakenteen järeä ja laadukas toteutus sai myös kehuja. Karttusen mukaan Brantner olisi täydellinen valinta rehun ajoon, jollei hintaa katsota. Kehityskohteiksi hän mainitsi vaunulle alleajosuojan mataluuden sekä etuakselin noston pienen liikevaran.

Puskuvaunuja pidetään yleisesti rehuntekovaunuina, mutta niiden käyttökohteet ovat todellisuudessa paljon laajemmat. Brantnerin puskuvaunu, soveltuu yhtä lailla myös viljan, hakkeen ja muiden kevyiden materiaalien kuljetuksiin. 

Houkutteleva investointi suurille tiloille

Vaunun monipuolisuus, turvallisuus ja nopeus tekevät siitä houkuttelevan investoinnin tiloille, jotka arvostavat tehokkuutta, kestävyyttä ja suurta kuljetuskapasiteettia. 
- Puskuvaunulla on etunsa, jos tarvitsee siirrellä rehua, viljaa, haketta, kuivalantaa tai muuta kevyttä materiaalia. Vaunu ei ole hintansa puolesta harrastekäyttöön, vaan vaatii ajamista vuoden ympäri. Pitäisi toimia lumenajossakin, sillä puskuvaunussa ei ole samanlaista lavan jäätymisriskiä kuten kippivaunussa, mainitsee Karttunen.

Alajoen tila luottaa puskuvaunuun urakointiketjussaan

Varsinais-Suomen Uudessakartanossa sijaitsevalla Alajoen tilalla Ville-Veikko Kavander hankki Brantnerin kaksakselisen TA 23071 -mallin osaksi kahden tilan yhteistä ajosilppuriketjua. Rehunajoa kertyy vuodessa tuhansia tonneja, joten luotettavalle ja nopealle vaunulle oli tarvetta.
- Vaunu on ollut käytössä kahdet rehut, eli noin 1200 hehtaaria. Sillä on ajettu jo useampi sata kuormaa. Pääkäyttö on säilörehun ajo, mutta yksi hakekuormakin on vedetty, ja miksei toimisi viljallekin.

Kavanderin mukaan ratkaisevat tekijät olivat turvallisuus ja hinta–laatusuhde. 
- Tyhjennys kestää reilut 40 sekuntia, eli nopeus on iso etu. Jousitus ja kääntyvä taka-akseli tekevät siitä ketterän. Silppurikuski kiitti lavan mallia, koska kuorma on helppo tehdä.

Brantnerin rakenteiden viimeistely sekä tehtaan panostus pintakäsittelyyn sai myös kiitosta. Maalipinta ja työnjälki vaikuttivat Kavanderin mukaan laadukkailta. 
Ongelmia ei vaunun kanssa ole tilalla ollut, mutta hän toivoo varaosien saatavuuden olevan kunnossa, kun vaunujen käyttö lisääntyy Suomessa. Kehitysehdotuksena hän mainitsi tyhjällä vaunulla tietyssä nopeudessa ilmenevän pienen pomppimisen, joka todennäköisesti johtuu jousituksesta tai rengaspaineista.
- Kyllä Brantneria voi suositella muillekin viljelijöille, hymyilee Kavander.

Teksti: Otto Kemppainen
Kuvat: Jyrki Mällinen