Ravintoarvo – Mikä on paras mahdollinen aika niitolle ja paalaukselle?

”Varmista ensinnäkin, että heinä ei ala valmistumaan ja kukkimaan. Varren osuus heinästä on silloin liian suuri, mikä vaikuttaa maidontuotannon nettoenergiaan (MJ NEL) ja valkuaisprosenttiin,” sanoo Gerard Abbink konsulttitoimistosta Groeikracht BV . ”Jos halutaan paalata parasta laatua olevaa heinää, niitto on tehtävä ennen kuin heinäkasvit alkavat valmistua ja tuottaa kukkavarsia.” Kun päivät pitenevät, heinät valmistuvat nopeammin. Toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin päivän pituus on n. 14 tuntia. Se on riittävän pitkä aika monivuotisen raiheinän valmistumiseen. Ennen sitä, usein ensimmäisessä niitossa tai syysniittojen aikaan, heinä säilyttää suuren osan lehtikasvustaan. Tämä luonnollisesti lisää sulavuutta ja tarkoittaa sitä, että näiden niittojen heinällä on suurempi ravintoarvo.

Lämpötilalla on vaikutuksensa korjuuaikaan

Lämpötila voi usein lykätä ensimmäisen niiton tuonnemmaksi. Jos heinää ei ole tarpeeksi, niittoa voi hyvin siirtää viikolla. ”Niittoa ei kuitenkaan pidä lykätä enää päivän alettua pidentyä", Abbink sanoo. ”Heinän määrästä riippumatta ensimmäisen niiton jälkeen suosittelen niittämistä neljän viikon välein. Viljelijä tai urakoitsija saattaa vähän oudoksua tätä, mutta lyhyempi niittoväli on parempi kuin odottaa pidempään, jotta saisi määrällisesti suuremman sadon.” (Huom! Eri maiden olosuhteet ja vaikutus niittoväliin)

Paalaa mahdollisimman pian

Niittoprosessin kesto on maidontuotannon nettoenergian suhteen ratkaisevan tärkeä. ”Kun heinä on kaadettu ja kuivattu pitoisuudeltaan 30–50 % olevaksi kuiva-aineeksi, paalaaminen on aloitettava mahdollisimman pian. Näin minimoidaan säilörehun laatuhäviöt. Tutkimukset osoittavat, että pellolle jätetyn kaadetun heinän nettoenergiahävikki on 0,0069 MJ NEL joka tunti[1]. Niiton ja paalauksen välissä menetetään siis selvästi jonkin verran ravintoarvoa. Jos oletetaan, että ennen paalauksen aloittamista odotetaan kahden päivän sijasta kolme, nettoenergiahävikki on silloin 0,16 MJ NEL. Pitää muistaa, että 30 kg maitoa päivässä tuottavan lypsylehmän nettoenergiatarve on noin 131,1 MJ NEL, josta 94,53 menee maidontuotantoon. Jokainen odotettu tunti ennen paalausta ja säilömistä voi siis pienentää tuotantoa noin 700 grammaa. Heinä tarvitsee yleensä noin 48 tuntia kuivumiseen ja saavuttaakseen 40 %:n kuiva-ainepitoisuuden. Ylimääräisen päivän odottaminen 50 %:n kuiva-ainepitoisuuteen pääsemiseksi tulee liian kalliiksi.”

[1] https://academic.oup.com/tas/article/3/3/969/5523116?login=true

[1] https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/1745039X.2020.1854595

[1] https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S026322412030419X

[1] https://www.eurofins-agro.com/nl-nl/vem

Groeikracht BV teki äskettäin tutkimuksen, jossa mitattiin, miten säilöntämenetelmä korreloi säilörehun ravinnehävikin kanssa. ”Jos heinä on säilötty aumaan, kuiva-ainetta häviää varmasti siihen hetkeen asti, kunnes auma peitetään. Tämä on väistämätön prosessi. Siksi auma on peitettävä mahdollisimman pian. Tässä suhteessa paalaus on parempi tapa varastoida heinää, koska se minimoi hävikin. Paalaus tulisi myös tehdä mahdollisimman pian, koska tutkimuksella olemme voineet osoittaa, että odottaminen pidempään ennen muovilla käärimistä vaikuttaa dramaattisesti kuiva-ainepitoisuuteen. Jokainen ennen käärintää odotettu tunti merkitsee 1,5 %:n kuiva-ainehävikkiä.”