Rikkakasveista vapaa nurmikasvusto on suuren ja laadukkaan sadon lähtökohta

Yleisesti ottaen kasvinsuojelutoimet nurmilla voidaan jakaa perustamisvuoden toimenpiteisiin, satovuosien toimenpiteisiin sekä nurmen lopetukseen. Nurmien rikkatorjuntaan soveltuvia valmisteita on muutamia joista sopivan valinta perustuu lähinnä siihen sisältääkö nurmi apilaa vai ei, tehdäänkö ruiskutus varhain keväällä vai ensimmäisen niiton jälkeen sekä siihen mitä rikkakasveja nurmessa esiintyy. Alla olevissa kappaleissa käydään läpi muutamia tyypillisiä nurmien kasvinsuojelutilanteita sekä tilanteisiin sopivia valmistetyyppejä. Omat kappaleensa on lisäksi omistettu sinimailasen sekä vihantaviljan kasvinsuojelulle, hivenlannoitukselle sekä nurmien lopetukselle.

Mitä nurmien kasvinsuojelulla saadaan aikaan?

Rikkakasvit, mukaan lukien luonnonvaraiset heinät, vievät viljellyiltä nurmikasveilta tilaa, vettä ja ravinteita. Seurauksena on, että villit lajit lisääntyvät nurmessa yleensä heikommin kilpailevien nurmiheinien kustannuksella. Muutaman vuoden jälkeen villit lajit ovat lisääntyneet nurmessa, jolloin sato jää pienemmäksi ja ruokinnallinen laatu ja sulavuus heikommaksi. Rehun säilyvyys voi heikentyä, jos seassa on runsaasti helposti pilaantumaan lähtevää, leveälehtisistä rikkakasveista peräisin olevaa materiaalia. Oma lukunsa on huonosti maittavat lajit, jotka heikentävät rehun hyötysuhdetta, sekä selkeästi myrkylliset lajit kuten leinikit, hierakat ja peltokanankaali. Myrkytysoireet eivät ole välttämättä ilmeisiä, jos rikkakasveja on vähän, mutta ne voivat silti salakavalasti heikentää maitotuotosta tai eläinten tiinehtyvyyttä. Nauta ei pysty valikoimaan rehuksi huonoksi kelpaavia lajeja säilörehun seasta toisin kuin laidunnurmesta.

Rikkakasvien torjunta pidentää rehun säilyvyyttä siilossa tai paalissa ja toisaalta ehkäisee maittavuuteen tai sulavuuteen liittyviä ongelmia. Tärkeä seikka on myös se, että säntillisellä torjunnalla nurmen käyttöikää saadaan pidennettyä ainakin vuodella, mikä laskee perustamiskustannuksia, jotka ovat merkittävä kulu nurmiviljelyssä.

Yleisesti nurmen rikkatorjuntaa pidetään kannattavana jos rikkakasveja on n. 10% kasvustosta. Toisaalta jos seassa on myrkyllisiä lajeja, kuten hierakat, kortteet, leinikit, kanankaali tai peltotaskuruoho, torjuntakynnys on vain 1%. Kasvinsuojelun kustannus muodostaa n 1-2% karjatilojen kustannuksista, joten kasvinsuojelusta tinkimällä ei ole mahdollisuutta päästä merkityksellisiin säästöihin. Nurmen rikkakasvitorjunnan veroton ainekustannus on n. 20-25€/ha ja ruiskutustyölle voi laskea hintaa n. 20€/ha. Vertailun vuoksi, nurmen perustamiskulut perinteisin menetelmin ovat luokkaa 250 – 300 €/ha ja suorakylvönäkin noin 200€/ha, joten nurmen käyttöiän maksimoiminen on kannattavaa. Nurmivuosien kasvinsuojelun ainekustannusta voi pitää aisoissa huolellisella kasvinsuojelulla viljelykierron muissa vaiheissa; viljan tai suojaviljan rikkakasvitorjunnan veroton ainekustannus on vain n. 10 – 20€/ha.

Nurmen perustaminen

Tyypillinen nurmen perustamistapa Suomessa on edelleen suojaviljaan kylvö. Menetelmän etuina on mahdollisuus oman rehuviljan tuotantoon sekä erityisesti nurmen varmempi ja tasaisempi perustuminen viljan aluskasvina suotuisassa mikroilmastossa sekä auringon paahteelta suojattuna. Perustamisvaiheen rikkatorjuntaan kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota: missään muussa vaiheessa ei rikkakasveja saada yhtä edullisesti ja tehokkaasti torjuttua.

Kasvinsuojelu apilattomien nurmien suojaviljoilta on kaikkein helpointa ja edullisinta: suojaviljoille rekisteröityjä tuotteita on lukuisia ja oikean valmisteen valinta voidaan tehdä lähes yksinomaan pellolla esiintyvien rikkakasvilajien perusteella. Laajasti käytettyjä valmisteita ovat pienannosaineet (esim. Tooler, Tooler Heavy, Express SX) tai MCPA -pitoiset valmisteet (esim. Agroxone, farm TRIO) mikäli pellolla esiintyy jossain määrin ohdaketta tai kortetta.

Runsaisiin ohdake-esiintymiin kannattaa valita klopyralidipitoinen tuote (mm. Kinvara, nurmi- sekä suojaviljarekisteröinnin odotetaan valmistuvan kevään 2022 aikana). Huomaa, että pienannosaineet toimivat myös viileissä oloissa (jopa alle +5 °C), mutta esim. MCPA – ja/tai fluroksipyyripitoiset tuotteet (”hormoonit”) vaativat lämpöä vähintään +12 °C. ”Hormoonien” lämpötilavaatimusta voidaan alentaa n. +8 °C:een lisäämällä tankkiseokseen pienannosaine. Jos perustamisvuoden rikkatorjunta on tehty pelkällä pienannosaineella, kannattaa ainakin joinakin satovuosina käyttää hormoonityypistä valmistetta (nurmen satovuosina esim. Mixin, Tomahawk, Hurler) rikkakasvien resistenssinmuodostumisen ehkäisemiseksi.

Apilapitoisen nurmen perustamisessa suojaviljaan on huomattavasti vähemmän rikkatorjuntavalmisteita käytettävissä. Perustamisvuoden rikkatorjuntaan kannattaa panostaa kuitenkin aivan erityisesti, sillä satovuosina on vielä vähemmän vaihtoehtoja käytettävissä. Käytännössä vakiintunut, verrattain laajatehoinen menetelmä on matala annos tribenuroni -pitoista valmistetta (esim. Express SX) yhdistettynä MCPA:han. Apila kestää käsittelyn hengissä, mutta kasvu pysähtyy käsittelykasvukauden ajaksi. Kiinniteainetta ei tule triubenuronin kanssa käyttää, kun kasvusto sisältää apilaa. Hellävaraisempi, mutta hintavampi ja tehoiltaan suppeampi valmiste on bentatsoni (Basagran SG), jota apila sietää erittäin hyvin.

Satovuosien rikkatorjunta: apilattomat nurmet

Apilattomien nurmien rikkatorjuntaan on olemassa kourallinen valmisteita, jotka toimivat vähintäänkin hyvin, jopa erinomaisesti nurmen tyypillisiä rikkakasveja vastaan. Varhaisiin ruiskutuksiin on mahdollista käyttää florasulaamia (esim. Saracen), joka tehoaa jo + 2 °C:ssa. Florasulaami on tehoiltaan muita suppeampi, mutta kuitenkin huokea ja hyvä mm. varhain keväällä kasvuun lähtevää peltokanankaalia vastaan. Ensimmäisen niiton jälkeen on mahdollista käyttää myös puhdasta fluroksipyyriä (esim. Tomahawk, Hurler), joka on erinomainen voikukkaa vastaan. Muilta tehoiltaan fluroksipyyri on suppeampi ja toisaalta on huomioitava, että puhtaasti hormoonityyppisenä valmisteena se vaatii lämpöä ainakin +12 °C, eikä näin ollen yleensä sovellu varhaisiin ruiskutuksiin.

Selkeästi suosituin valmistetyyppi apilattomien nurmien rikkatorjuntaan on fluroksipyyrin ja florasulaamin käyttövalmiit seokset (esim. Mixin). Tuotteen etuina on laajin mahdollinen teho sekä mahdollisuus käyttää melko viileässä, jo +5 °C alkaen, mikä mahdollistaa käytön varhain keväällä tai ensimmäisen niiton jälkeen, tarpeesta riippuen.

Käytännössä tyypillisin ajankohta torjunnalle on ensimmäisen niiton jälkeen. Paras teho maltillisella ainekustannuksella saadaan kun rikkakasvit ovat vielä pieniä eli heti sirkkalehtivaiheella tai pian sen jälkeen. Voikukalla oikea torjunta-ajankohta on ruusukevaiheen alkupuolella, kukkavanan pituuskasvun alkaessa on jo hieman myöhäistä.

Nurmien rikkakasvien torjunta-aineilla on myös määritelty varoajat käsittelystä korjuuseen tai laidunnukseen; valtaosalla valmisteista varoaika on 7 vrk, mutta joissain tuotteissa 15 vrk tai jopa 30 vrk.

Satovuosien rikkatorjunta: apilapitoiset nurmet

Apilapitoisten nurmien satovuosien rikkatorjuntaan on vain pari valmistetta. Yleisin ratkaisu on Gratil -pienannosaine, jonka vahvuutena on hyvä hierakka ja leinikkiteho ja kohtuullinen teho muihin nurmen rikkoihin, mm. voikukkaan jos vain ruiskutus tehdään riittävän varhain. Gratil pysäyttää apilan kasvua, mutta kasvu jatkuu kasvukauden loppupuolella. Toinen vaihtoehto torjuntaan on apilalle hyvin hellävarainen, mutta teholtaan suppeampi Basagran SG, joka ei ole suositeltava vaihtoehto jos nurmessa esiintyy runsaasti voikukkaa.

Sinimailasen kasvinsuojelu

Suosiotaan kasvattanut sinimailanen on kasvinsuojelun kannalta melko haasteellinen: rikkakasvien torjunnassa on tarpeen onnistua viljelykierron viljavuosina, jolloin tulee valita valmiste joka tehoaa myös nurmessa yleisiin rikkakasveihin. Suojaviljaan perustettaessa on mahdollista käyttää suojaviljalle lähinnä vain Harmony SX, joka hidastaa sinimailasen kasvua perustamisvuonna mutta toisaalta tehoaa melko laajasti useisiin rikkakasveihin. Sinimailasvuosille rekisteröityjä valmisteita on vain Basagran SG.

Vihantaviljan kasvinsuojelu

Vihantaviljan kasvinsuojelussa lukuisat viljan rikkakasvientorjunta-aineet ovat käyttökelpoisia tarkoitukseen ja tuotteen valinta voidaan tehdä perustuen siihen mitä rikkakasvilajeja kasvustossa esiintyy. Huomionarvoista on, että osalla tuotteista (esim. Express SX) on mainittu varoaika käsittelystä vihantaviljaksi korjuuseen. Yleensä tämä ei aiheuta ongelmia jos rikkatorjunta on tehty normaaliin aikaan pensomisvaiheessa. Korkeimmillaan varoaika voi olla 40 vuorokautta, lyhyin varoaika vihantaviljan korjuussa on 14 vrk, valmisteesta riippuen.

Hivenlannoitus lehtihivenlannoitteilla

Nurmen hivenlannoitus on lisännyt suosiotaan viime vuosina. Valmistetyyppejä on muutama ja valmisteita lukuisia, mutta nurmen kannalta oleellisia hivenravinteita on lähinnä Suomen maaperässä niukasti esiintyvät mangaani, sinkki ja kupari sekä toisaalta rikki jota tarvitaan valkuaisaineiden muodostukseen. Viljavuusanalyysin yhteydessä tehdystä hivenravinneanalyysistä on päätöksenteossa hyötyä. Jokaiselta kasvulohkolta ei ole välttämätön hivenanalyysia tehdä, mutta mitä enemmän tilan kasvulohkoilla on maalajivaihtelua ja mitä laajemmalle alueelle kasvulohkot sijoittuvat, sitä useampi näyte olisi hyvä ottaa. Myös kasvustoanalyysejä (Yara Megalab) on mahdollista tehdä, mutta koska kasvien ottamien ravinteiden määrä riippuu suuresti kasvukauden oloista, kasvustoanalyysi ei voi täysin korvata maaperästä tehtävää analyysiä, vaan pikemminkin tukee sitä.

Hivenravinneanalyysi antaa kuvan puutoksen vakavuudesta; lievempiin puutoksiin voi hyvin auttaa liuos- tai kelaattipohjainen hivenravinne (esim. Zimaco-Pro), vakavammissa puutoksissa riittävän ravinnemäärän antamiseen tarvitaan konsentraattityyppistä ravinnetta (esim. YaraVita Mancozin). Huomionarvoista on että voimakkaasti kuparipitoisten konsentraattien käyttöä lampaiden ruokintaan tuleville nurmille on syytä välttää, sillä lampaan maksa ei käsittele kuparia riittävän tehokkaasti. Nautojen tai hevosten ruokintaan käytettäville nurmille ei vastaavia rajoituksia ole.

Riittävän rikinsaannin varmistaminen lehtilannoituksella täydentämällä voi olla perusteltua reheväkasvuisilla nurmilla vaikka osa rikistä annettaisiinkin rakeisessa muodossa. Toimenpiteen tarkoitus on varmistaa ettei rikin puutos rajoita typen muuttamista valkuaiseksi. Rikki on valkuaisen muodostuksessa niin oleellinen ettei sitä voi korvata esim. suuremmalla typpilannoituksella. Lehtilannoitukseen on olemassa liuosmuotoisia lehtilannoitteita, esim. Elais Basic. Hivenlehtilannoituksen veroton ainekustannus on luokkaa 10 – 15€/ha per käsittelykerta. Työkustannus ei välttämättä lisäänny, sillä hivenlehtilannoitteet on mahdollista ajaa tankkiseoksena rikkatorjunnan yhteydessä.

Nurmen lopetus

Nurmiviljelyksen saavuttaessa elinkaarensa loppu, tulee nurmen huolelliseen lopetukseen kiinnittää huomiota. Suositeltavaa on lopettaa nurmi kemiallisesti, varsinkin jos nurmeen on ilmestynyt syväjuurisia, monivuotisia rikkoja kuten juolavehnää ja ohdaketta. Tyypillistä on yhdistää kemialliseen lopetukseen huolellinen kyntö. Glyfosaattivalmisteita on lukuisia, joissa käytännön kannalta merkittävä ero on se, onko tuote erillisen kiinnitteen vaativa perusgyfosaatti vai edistyksellisempi, oman kiinniteteknologian omaava tuote. Lähtökohtaisesti perusglyfosaattejakin on mahdollista käyttää, jos on aikaa odottaa syksyllä vähintään kolme viikkoa ennen muokkausta ja muokkaus suoritetaan kyntämällä. Edistyksellisempien glyfosaattien (esim. Roundup Powermax, Glyphomax) käyttö on perusteltua jos muokattavaa alaa on paljon, muokkaus suoritetaan kevyemmillä menetelmillä kuin kyntämällä ja muokkaustyö pitää ehtiä tekemään syksyllä, kuitenkin siten että pellon kantavuus on vielä hyvä. Samaten runsas juolavehnän tai muiden ongelmarikkojen esiintyminen puoltaa edistyksellisempien glyfosaattien käyttöä.

Mistä apua nurmien kasvinsuojeluun?

Kasvinviljelyneuvojan lisäksi maatalousmyyjät ovat yleensä hyvin perillä eri vaihtoehdoista rikkatorjuntaan. Esivalmisteluina ennen yhteydenottoa kannattaa ottaa selville mitä rikkakasvilajeja pellolla kasvaa, tämä korostuu erityisesti esimerkiksi vuokrauksen kautta hiljattain hallintaan tulleilla lohkoilla. Aika pitkälle pääsee jos voikukan lisäksi tunnistaa leinikit, hierakat, suolaheinät, tattarit, saunakukan, kortteet, peltotaskuruohon ja peltokanankaalin. Myös neuvoja tai myyjä voi auttaa rikkalajien määrityksessä, tässä apuna toimii kasvinäyte tai valokuva. Muita asioita mitä kannattaa selvittää etukäteen on viljelykierto, mahdolliset pohjavesialueet sekä maan viljavuustilanne. Myös suunniteltua torjunta-ajankohtaa suhteessa korjuuajankohtaan on hyvä pohtia rikkakasvien torjunta-aineiden varoaikojen johdosta, normaalisti tämä ei kuitenkaan aiheuta ongelmia.

Teksti: Antti Tuulos, tuotepäällikkö, Lantmännen Agro