Paras säilöntäaine sinun tarpeisiisi?

Naudan, hevosen ja lampaan tärkein ja paras mahdollinen ravinto on tuore nurmirehu, mutta koska tuoretta nurmirehua ei ole saatavilla ympäri vuoden, toiseksi paras vaihtoehto on hyvin säilötty nurmirehu, jonka ravintoarvot vastaavat lähes tuoreen nurmirehun vastaavia määriä.

Rehun säilöntään on olemassa monia vaihtoehtoja.

Säilömisen oleellisena tarkoituksena on saada säilörehumassan pH laskemaan mahdollisimman nopeasti, koska haitalliset bakteerit eivät lisäänny alhaisessa pH:ssa (4,7–4,5) eikä näin ollen virhekäymistä tapahdu. Rehu on tärkeä säilöä hapettomasti, jotta estetään virhekäyminen ja anaerobisten bakteerien kasvu sekä soluhengitys, mikä vähentää rehusta sokereita. Säilöntäaineiden tehtävä on estää voihapon, hiivasienten ja homeiden lisääntyminen sekä kasvin omien entsyymien toiminta säilönnän aikana.

Maitohappobakteereista muodostuu hapettomassa tilassa maitohappoa, joka laskee rehun pH:ta. Maitohappobakteerien lisääntyminen loppuu pH:n laskiessa lukemiin 4,2–4,0.

Rehun kuiva-ainepitoisuudella on merkitys sille, kuinka matala pH tarvitaan tasalaatuisen säilörehun saavuttamiseksi. Jos esimerkiksi kuiva-aine on alle 25 %, pH:n on oltava alle 4,3, kun taas kuiva-ainepitoisuuden noustessa rehun pH voi olla korkeampi. Voihappobakteerit voivat elää jopa 40 prosentin kuiva-ainepitoisuudessa, joten säilöntäaineiden käyttö myös esikuivatussa rehussa on tarpeen.

Säilöttävyys riippuu kasvin sokeripitoisuudesta. Esimerkiksi palkokasvit ovat vaikeampia säilöttäviä, koska niiden sokeri- ja kuiva-ainepitoisuus on alhaisempi kuin muilla kasveilla. Heinäkasveista suurin sokeripitoisuus on raiheinällä ja alhaisin koiranheinällä. Helpoimmin säilöttäviä ovat kasvit, joiden sokeripitoisuus on yli 30 g/kg esim. maissi, raiheinät ja sokerijuurikkaat.

Kaikki säilöntäainetyypit sopivat mihin tahansa rehun säilöntätapaan, niin paaleihin, aumaan kuin siiloonkin.

Erilaiset säilöntäainetyypit

Rehun säilöntään on olemassa monia vaihtoehtoja kuten happo ja biologinen sekä kemiallinen säilöntä. Näistä jokaisella säilöntäainetyypillä on erilainen toimintatapa.

  • Happosäilöntä perustuu muurahaishapon nopeaan pH:n laskemiseen ja vähentää näin ollen maito-, etikka- ja voihapon sekä ammoniumtypen pitoisuutta, mutta lisää etanolin ja sokereiden pitoisuuksia. Muurahaishapon vaikutus pH:n alenemiseen riippuu monesta seikasta: annostustasosta, raaka-aineen puskurikapasiteetista sekä säilöttävän raaka-aineen vesipitoisuudesta. Hapoissa miinuksena on syövyttävyys, joka ruostuttaa koneita ja vaatii tarkkuutta käyttäjältä.

  • Biologinen säilöntä perustuu nopeasti lisääntyvien maitohappobakteerien lisäämiseen säilöttävään rehuun. Tarkoituksena on saavuttaa nopea homofermentatiivisten bakteerien kasvu, jolloin enterobakteerien kasvu estyy ja maitohappotuotanto pääsee kokonaiseen kapasiteettiinsa vesiliukoisten hiilihydraattien avulla ja pH laskee nopeasti.

    Entsyymejä käytettäessä sen tarkoituksena on lisätä sokerin pitoisuutta säilöttävässä raaka-aineessa, mikä auttaa käymisprosessia sekä myös lisää orgaanisen aineksen sulavuutta. Homofermentatiivisessa käymisessä syntyy tuotoksena lähinnä maitohappoa, kun taas heterofermentatiivisessa käymisessä tuotoksena on myös etanolia tai etikkahappoa ja hiilidioksidia. Tuoreessa nurmirehussa esiintyy vaihtelevasti luontaisia maitohappobakteereja.

    Entsyymien käytöllä pyritään lisäämään sokerien pitoisuutta säilöttävässä raaka-aineessa, mikä auttaa käymisprosessia sekä myös lisää orgaanisen aineksen sulavuutta.

    Biologinen säilöntäaine sopii parhaiten, kun rehussa on kohtalainen tai korkea sokeripitoisuus. Biologiset säilöntäaineet ovat koneystävällisiä ja turvallisia käyttää.

  • Kemiallinen säilöntä perustuu haitallisten bakteerien poistamiseen natriumnitriitin ja heksamiinin avulla. Tämä menetelmä ei estä rehussa luonnostaan hyvien bakteerien lisääntymistä. Kaikki rehun sokeri on bakteerien käytettävissä. Kemialliseen säilöntäaineeseen on lisätty syötönaikaista lämpenemistä estäviä aineita, kuten propionaatteja ja bentsoaatteja. Kemiallinen säilöntäaine ei ruostuta koneita ja on turvallista käyttää, koska se ei sisällä syövyttäviä aineita. Kemiallisia ja biologisia säilöntäaineita voi käyttää yhdessä, jolloin esim. pintakerroksen voi säilöä kuivemmalle rehulle sopivalla biologisella säilöntäaineella.

Kaikki säilöntäainetyypit sopivat mihin tahansa rehun säilöntätapaan, niin paaleihin, aumaan kuin siiloonkin. Säilöntäainetyyppiä sekä itse säilöntäainetta valittaessa on otettava huomioon pellolla kasvava kasvi. Koska sääolosuhteita ei voi valita, on ensisijaisen tärkeää, että säilöntäaine on valittu oikein tavoittaakseen, jotta saadaan parasta mahdollista ravintoa eläimille.

Ota yhteyttä lähimpään Lantmännen Agroon ja katsotaan yhdessä sopivat säilöntäaineet eläintesi parhaaksi!