Monivuotiset viljelykasvit sitovat hiiltä yksivuotisia kasveja tehokkaammin, sillä niillä on yhteyttävää lehtipinta-alaa aina varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn saakka.

Nurmi sitoo hyvin hiiltä

06.03.2020 // Teksti Heikki Alastalo, tuotepäällikkö, Lantmännen Agro / Kuva Lantmännen Agro

Verkkoartikkeli
Hiilensidonta ja suurta satoa tavoitellessa on tärkeää huolehtia pellon kasvukunnosta ja saada aikaiseksi tehokkaasti yhteyttävä lehtipinta-ala.

Nurmen ja varsinkin eri kasvien vaikutusta hiilensidontaan on tutkittu hyvin vähän. Hiilitasetta voi käytännössä mitata pyörrekovarianssi mittauksella, jossa havaintolaitteisto mittaa kaasuvirtauksia, lämpötilaa ja tuulen suuntaa. Toinen tapa kaasujen mittaamiseen on kammiomittaus, jossa pellolle asetetaan suuri laatikko. Nämä keinot ovat kuitenkin hankalia ja työtä vaativia. Suoraan maasta voidaan myös mitata hiilen määrää ja sen muutoksia vuosien aikana. Hyvä menetelmä, mutta tulosten saaminen kestää vuosia ellei vuosikymmeniä.

Kenties yksinkertaisin ja helpoin tapa on juurimassan määritys, jossa maanäytteestä pestään maa pois ja lasketaan mikä on jäljellä jäävä juurimassa ja sen perusteella juurimassa hehtaaria kohden. Juuret voivat kasvaa jopa 75 sentin syvyyteen, joten käytännössä harva kaivaa pellollaan niin syvää kuoppaa. Kaiken kaikkiaan hiilimittaukset ovat kalliita, työläitä ja vielä melko epävarmojakin. Useasti työlukuina käytetään kirjallisuudessa olevia lukuaja, esim. nurmi sitoo hiiltä 0,2 tn/ha, vilja puolestaan vapauttaa sitä 0,2 tn/ha ja turvemaa vapauttaa hiiltä jopa 25 tn/ha.

Viljelyvarmat ja satoisat lajikkeet

Hiilensidonnan ja suuren sadon kannalta on tärkeää huolehtia pellon kasvukunnosta sekä tekijöistä, jotka vaikuttavat positiivisesti sadon määrään. Erittäin oleellista on saada aikaiseksi tehokkaasti yhteyttävä lehtipinta-ala. Suuri sato sitoo enemmän hiiltä ilmakehästä, mutta satoon sidottu hiili vapautuu kuitenkin nopeasti takaisin ilmakehään, kun sato hyödynnetään ihmisten tai tuotantoeläinten ravinnoksi. Tällä lyhytaikaisella sitomisella ei ole alentavaa pitkäaikaista vaikutusta. Suuri sato ja sen myötä suuri juuristo puolestaan vilkastuttaa maan mikrobiaktiivisuutta ja syöttää maahan enemmän hiiltä.

Monivuotiset viljelykasvit sitovat hiiltä yksivuotisia kasveja tehokkaammin, sillä niillä on yhteyttävää lehtipinta-alaa aina varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn saakka. Kasvipeitteisyyden lisääminen ja muokkauskertojen vähentäminen lisäävät hiilen sitoutumista maahan. Lisäksi monivuotisten viljelykasvien juuristo kasvaa suuremmaksi ja ne kerryttävät maahan enemmän orgaanista ainesta.

Eri nurmilajien vaikutukset nurmen hiilensidontaan

Vaikka tutkimus on ollut hyvin vähäistä, eri nurmilajien osalta pystytään kuitenkin todentamaan tiettyjä hyötyjä ja tehokkuutta hiilensidontaan liittyen. Syväjuuriset kasvit kasvattavat juurimassaa enemmän verrattuna kasveihin, joiden juuret jäävät lähemmäs pintaa. Syväjuurisia kasveja ovat mm. Ruokonata ja Sinimailanen.

Vertailtaessa näitä kahta eri kasvia, voidaan todeta, että Ruokonadan juurimassa on kokonaisuudessa suurempi kuin sinimailasen. Ruokonadalla juuristo koostuu useista eri juurista kun taas sinimailanen muodostaa juuria vähemmän, mutta sen juuret ovat paksummat. Juuriston osalta yhteenvetona voisi todeta, että kasvi sitoo hiiltä sitä tehokkaammin mitä enemmän sillä on juuria ja mitä syvemmälle juuret kasvavat. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos kaikkia kasvutekijöitä on saatavilla tarpeeksi, juuristot jäävät kaikilla kasveilla lähemmäs pintaa. Vaikeammissa kasvuolosuhteissa eri kasvit pärjäävät paremmin kuin toiset syvempien juuriensa ansiosta.

Kun siirrymme pohtimaan hiilensidontaa maan päällä, nousee esiin palkokasvien ja erityisesti apila-kasvien merkitys, sillä ne typensitojakasveina ottavat typpeä ilmasta. Samaan aikaan, kun ne ottavat typpeä typensitojabakteereilta ilmasta, ne joutuvat syöttämään sokereita eli hiiltä maahan.

Hiilensidonnan osalta merkittävä asia on myös niittokertojen tiheys sekä niittokorkeus. Niitto pysäyttää juurten kasvun ja aiheuttaa myös juurten kuolemista. Näin useat niitot liian matalana tehtynä heikentävät hiilen sitomista ja myös nurmen kasvua. Niitoilla kannattaa siis olla riittävän pitkät välit ja niittokorkeus olisi hyvä olla noin 10 senttimetriä. On kuitenkin tärkeää huomioida minkä kasvurytmin lajikkeet ovat viljelyksessä ja tehdä niitot niiden mukaan oikeaan aikaan, jotta saadaan korjattua laadukas sato.

Hiilensidonta vs. korkea maitotuotos

Tehokas hiilensidonta nurmilla ei mene välttämättä käsikädessä korkean maitotuotoksen kanssa. Ne kasvilajit, jotka sitoisivat teoriassa eniten hiiltä, eivät ruokinnallisesti ole suurilla osuuksilla seoksissa järkeviä ruokinnan ja korkean maitotuotoksen näkökulmasta. Otetaan tähän esimerkiksi aiemmin mainittu syväjuurinen ruokonata.

Ruokonadan vahvuus on sen korkea satopotentiaali, jolloin se tuo sadonlisää ja sitoo hiiltä muita kasveja tehokkaammin. En kuitenkaan henkilökohtaisesti suosittele ruokonadan osuudeksi nurmiseoksessa yli 15 %, sillä ruokonadan maittavuus ruokinnassa on huono ja se omalta osaltaan pienentää syöntiä ja siten maitotuotosta. Lisäksi Ruokonadalla on ominaisuutena vallata kasvustoa vuosien saatossa. Mitä todennäköisemmin ruokonadan osuus pellolla neljäntenä satovuonna on paljon suurempi, mitä kylvettäessä sinne laitettiin. Palkokasvien osalta on hyvä miettiä sopiva osuus seoksessa, sillä ruokinnan näkökulmasta emme turhaan halua säilörehussa olevan korkeaa valkuaismäärää.

Jos haluat maksimoida hiilensidonnan ja korkean maitotuotoksen, valitse eri nurmikasvit ja niiden osuudet seoksessa huolella ja puntaroi niiden ominaisuuksia eri näkökulmista!

Verkkoartikkeli

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita