Sokerijuurikaspelto 30.9.2018.

Sokerijuurikas viljelykierrossa kasvattaa kannattavuutta

09.01.2019 // Teksti ja kuvat Hanna Helkkula

4/2018
Sokerijuurikas on saavuttanut läntisessä Suomessa vahvan aseman osana viljelijöiden kasvivalikoimaa. Maatalouden nopea kehitys näkyy yhä yleistyneemmällä urakointipalvelujen käytöllä, yhteiskoneina ja suurina juurikaslohkoina.

Haasteita sokerijuurikkaan viljelyyn tuovat rikkakasvit. Sokerijuurikaspellolla on suuret rivivälit ja lehdistön kasvaminen vie aikaa ennen kuin rivivälit kasvavat umpeen. Tämän takia alkukauden rikkatorjunta on välttämätöntä. Rikkaruiskutuksia tehdään vähintään kolme kertaa keväällä, itäneet rikat torjutaan aina sirkkalehtivaiheessa.

Rikkakasveista etenkin jauhosavikka, pelto-ohdake ja valvatti vahvoine juurineen sekä matarat ovat juurikaskasvustoissa vaikeita torjuttavia. Ruiskutuksiin suositellaan käytettäväksi kolmen tai neljän eri valmisteen tankkiseoksia, kuten Goltixia, Targetia, Betanalia tai Betasanaa, Tramatia ja kiinnitteenä Renol-öljyä. Matrigonia käytetään, jos ohdake on päässyt villiintymään lohkoilla.

Taudeista ongelmia tuottavat lehtilaikkutauti Ramularia ja taimipolte. Ramularia-ruiskutuksia ei tehdä vuosittain, vaan torjunta tehdään IPM-periaatteen mukaisesti vain todettuun tarpeeseen ensimmäisten laikkujen ilmestyessä lehtiin esimerkiksi Comet Prolla.

Juurikaskärpäsen torjunta seuraa samaa periaatetta kuin Ramularia-ruiskutukset, eli torjunta vain, jos toukkia löytyy kasvustosta. Usein juurikaskärpästen torjunta voidaan yhdistää viimeiseen rikkaruiskutukseen lisäämällä tankkiseokseen dimetoaattia, esimerkiksi Danadim Progressia.

Viljelykierto ja suunnittelu

Ruiskutusten lisäksi viljelykierron avulla saadaan rikkapankkia ja tautipainetta pienemmäksi. Suosituksena on kolmen vuoden kierto. Tähän ei aina päästä, mutta pelkästä sokerijuurikkaan monokulttuurista lohkoilla tulee nopeasti ongelmia niin rikkakasvien kuin tautien suhteen.

Viljelykierrossa välikasveilla ei sinänsä ole rajoitteita, mutta joillakin kasvinsuojeluaineilla, etenkin viljoilla ja öljykasveilla käytetyillä, on kiellettyä viljellä sokerijuurikasta seuraavana vuotena. Tällöin on oltava tarkkana, kun suunnitellaan viljelykiertoa ja torjuntaohjelmaa. Kiertoa voidaan esimerkiksi pidentää, jotta rajoituksia tulee noudatettua, tai käytetään pelkästään rajoituksettomia hellävaraisia aineita kuten Tooleria tai Expressiä.

Yleisesti juurikkaan viljelijöillä on tiedossa viiden vuoden viljelysuunnitelmat. Erityisesti viljelijät, joilla on paljon pieniä lohkoja, saavat näin kaikki muuttuvat tekijät ja mahdolliset haasteet ajoissa huomioitua.

Sokerijuurikassatoa peltoaumassa.

Sadonkorjuun ajoitus

Suurimman ongelman muodostaa sadonkorjuun ajoitus, kun pohditaan viljelykierron kasvivalikoimaa. Juurikas nostetaan myöhään syksyllä, jolloin kevätohra ja kaura on jo puitu, eikä työsakkausta näiden kasvien kanssa synny. Aikaisista lajikkeista esimerkiksi Arild- tai Mitja-ohra sekä Marika- tai Avetron-kaura sopivat viljelykiertoon erinomaisesti.

Myöhäisempien viljelykasvien sadonkorjuun kanssa voi tulla kiire. Sama pätee syksyllä kylvettäviin kasveihin, kuten rukiiseen ja syysvehnään. Juurikkaat pitää saada ajoissa ylös, jotta päästään kylvämään syksyiset kasvit halutuille lohkoille. Näiden kasvien kanssa rajoittava tekijä on yleensä aika, konekanta tai työntekijät, ei niinkään isäntäkasvien saamat taudit tai tuholaiset.

Myöhäisemmät kasvit saadaan sovitettua viljelykiertoon tarkalla työaikataulun suunnittelulla sekä mahdollisesti käyttämällä urakointia.

Juurikkaat antavat viljelykierrossa positiivisia vaikutuksia lehtiensä kautta. Juurikkaan lehdet muokataan peltomaahan, jolloin ne jättävät paljon ravinteita käytettäväksi seuraaville viljelykasveille. Juurikkaiden juuristo tunkeutuu jopa metrin syvyyteen maahan ja parantaa pellon rakennetta.

Eniten juurikkaassa kuitenkin houkuttelee sen nettotulos. Vaikka viljelijä joutuu käymään pellolla tekemässä toimenpiteitä huomattavan usein kasvukauden aikana, niin ohrastakin 5–6 tn/ha tavallisena vuonna saava viljelijä saa juurikkaasta vähintään 40 tn/ha. Tällöin nettotulos olisi noin 400 euroa hehtaarilta ProAgrian kannattavuuslaskelman mukaan.

Tulevaisuuden näkymät

Neonikotinoidien kielto kaikessa peltoviljelyssä vaikuttaa myös juurikkaan viljelyyn, sillä sitä on käytetty juurikkaiden siementen peittauksessa. Korvaavaa tuotetta ei vielä ole markkinoilla, mutta kasvinsuojeluaineita valmistavat yritykset kehittävät sellaista kuumeisesti. Ellei korvaavaa tuotetta löydy eikä poikkeuslupaa heru, työkustannukset tulevat nousemaan.

Sokerin omavaraisuusaste on Suomessa alle 50 prosenttia. Säkylässä oleva tehdas tuottaa nykyisin 60 000–70 000 tonnia sokeria, mutta tehtaan kapasiteetti yltäisi 100 000 tonniin sokeria. Pystytäänkö tämä saavuttamaan uusilla satoisammilla lajikkeilla ja viljelyteknisillä muutoksilla vai tarvitaanko pinta-alaa huomattavasti enemmän? Se nähdään tulevien vuosien aikana.

Katso sokerijuurikkaan kannattavuuslaskelma Sucroksen sivuilta sucros.fi.
(https://www.sucros.fi/cps/rde/xbcr/SID-700D46C8-BB8F855A/agriportal/Kannattavuuslaskelma%202018.pdf)

4/2018

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita