Lehmiä ei tarvitse juurikaan houkutella säilörehun syöntiin, vaan se maistuu ympäri vuoden, Jouni Koskinen sanoo.

Maitohappobakteerit turvaavat tuottavan nurmirehun

12.10.2018 // Teksti ja kuvat Vesa Vainio

3/2018
Biologinen säilöntäaine tarjoaa varmaa toimivuutta, käytännöllisyyttä ja turvallisia työskentelyolosuhteita. Josilac on ollut Koskisen lypsykarjatilan valinta koko 2000-luvun ajan.

Ensimmäinen sato oli huono, toinen kohtalainen ja kolmas näillä näkymin heikko, sillä sadetta on kertynyt liian vähän. Näin kuvailee elokuun lopulla kesän 2018 nurmisäilörehusatoa Jouni Koskinen ja jatkaa, että rehuomavaraisuus on tänä vuonna koetuksella.

Nurmisäilörehua tarvitsee ostaa tilalle hyvin harvoin. Orimattilan Kuivannolla sijaitsevan Jouni ja Sirpa Koskisen tilan 54 hehtaarin peltoalasta oli tänä vuonna nurmella 25 hehtaaria. ­Nurmialalta pyritään korjaamaan kolme satoa joka vuosi, mikä normaalisti riittää vuoden tarpeeseen.

Rehun laadusta tilalla ei tingitä, sillä säilörehu on 50 lypsylehmän ruokinnan ja maitotuotoksen perusta. Koskinen löysi 2000-luvun alussa K-maa­talouskaupan hyllystä biologisen säilöntäaineen ja on pysynyt siinä siitä lähtien, pieniä kokeiluja lukuun ottamatta.

– Josilac on tuttu, toimiva ja turvallinen. Sopiva annostelukoko, hyvä liukenevuus, toimivuus hapotuslaitteissa ja hyvät työskentelyolosuhteet tekevät siitä varman valinnan, hyvien säilyvyysominaisuuksien lisäksi.

Aiemmin happopohjaisia säilöntäaineita käyttänyt Koskinen totesi niiden syövyttävän koneita ja haki myös sen vuoksi käyttäjäystävällisempää vaihtoehtoa tilalle.

Paimenkoira Scott toimii luotettavana lehmipaimenena, joskus vähän liiankin innokkaana.

Laajan käyttöalueen tuote

Paljon maitohappobakteereita sisältävä Josilac lisää tuorerehun säilyvyyttä. Koskinen käyttää Josilac classic -tuotetta, joka soveltuu hänen mukaansa myös hyvin tuoreelle nurmelle, säät kun eivät aina mahdollista riittävää esikuivatusta.

– Classicin käyttöalue on laaja. Korjasin kerran yhden rehuerän, jonka kuiva-ainepitoisuus oli vain 17 prosenttia. Josilac toimi hyvin ja sain pH-arvon tarvittavaan neljän pintaan.

Säilöntäaineen tarkoituksena on estää virhekäyminen ja pitää pH-arvo aisoissa, jotta rehun laatu säilyy. Jos pH-arvo on yli neljän, tapahtuu herkemmin virhekäymistä. Valmistaja suosittelee Josilac classicin käyttöalueeksi 25–40 prosentin kuiva-ainepitoisuutta, mutta Koskinen näytti aineen toimivan käytännössä alueen ulkopuolellakin.

Säilörehun laatu on Koskisen tilalla tiheässä seurannassa. Näyte otetaan jokaisesta rehuerästä ja eri kasvulohkoilta. Näytteet analysoi Seilab Oy, ja tulokset antavat tietoa kasvuolosuhteiden vaikutuksesta rehun laatuun sekä tarvittavaan lisäruokintaan.

– Analyysin perusteella osaamme hankkia oikeat täydentävät hivenaineet, jotka tukevat osaltaan karjan terveyttä.

Säilörehun lisäksi karja nauttii litistetystä ohra-­härkäpapuseoksesta, jonka raaka-aineista ohra on oman tilan tuotantoa. Lisävalkuainen on ostotuote, samoin kuivaheinä, jota syö pääasiassa joutokarja.

Jouni Koskinen satsaa nurmen laatuun, sama periaate toimii huolella tehdyissä paaleissa.

Korjuuketju omissa käsissä

Tietyt perusasiat, kuten hyvin hoidetut peltolohkot ja oikeat korjuuolosuhteet mahdollistavat laadukkaan säilörehun tuotannon. Koskinen tekee lisäksi jossain määrin rikkakasvien torjuntaa, sillä puhdas nurmi tuottaa parempilaatuista satoa.

Esikuivattu säilörehu on yleisin ja tuotantotehokkain tapa valmistaa tuorerehua. Niin myös Koskisen tilalla, missä koko tuotantoketju hoituu alusta loppuun omin konein. Säilöntämenetelmäksi vakiintui paalaus samoihin aikoihin Josilacin käytön aloittamisen kanssa.

– Siilosäilöntä olisi edellyttänyt isompia investointeja kuin paalaus, joka vaatii kahden henkilön työ­panoksen. Paalauksessa on myös helppo eritellä eri ­rehuerät ja suunnitella ruokintaa niiden ravintoarvojen mukaisesti.

Paalien varastointi tapahtuu peltolohkojen reunamilla ja jako ruokintapöydälle hoituu pienkuormaajan avulla.

Kuivannon kylässä toimii enää kolme maito­tilaa. Koskisen tila on lohkottu viereisestä kantatilasta, ja Jouni Koskisen isä ja äiti rakensivat vuonna 1976 ­tilalle navetan. Vuonna 2006 tehdyssä peruskorjauksessa ja laajennuksessa navetan eläinmäärä kaksin­kertaistui nykyiseen. 2016 valmistuneessa pihatossa pidetään joutilaita elämiä. Lypsykarjalla parsinavetta toimii hyvin edelleen, eikä pihattoon siirtymistä ole koettu tarpeelliseksi.

– Laidunnamme karjaa keväästä syksyyn niin ­pitkään kuin se on suinkin mahdollista. Ulkoilutamme karjaa myös talvisaikaan säiden mukaan. Lehmälle –30 astetta on oikein sovellettuna parempi kuin +30 astetta.

Koskisen tilalta maito matkaa paikalliseen, ­yksityiseen ja pitkät perinteet omaavaan Ruhan meijeriin, joka kuuluu Arla Suomi -yhteistyöryhmään. Arla jalostaa Ruhan meijerin hankkiman maidon, jota kertyy 50 tilalta yhteensä noin 30 miljoonaa ­litraa vuodessa.

Jouni Koskinen otti Koskisen tilan vetovastuun vuonna 1996 ja on isäntä neljännessä polvessa. Hän hoitaa vaimonsa Sirpan kanssa navettatyöt, veli käy auttelemassa kesäisin pelto- ja muissa töissä.

Tilatiedot

  • Lypsykarjatila Orimattilan ­Kuivannolla, maa­talousyrittäjät Jouni ja Sirpa Koskinen.
  • Lehmiä 50, pääosin holsteineja (90 %), loput ayrshireä ja yksi brown swiss.
  • Keskituotos 10 500 kg maitoa/lehmä/vuosi.
  • Nuorta karjaa 30–50 poikimistilanteen mukaan.
  • Peltopinta-ala 54 hehtaaria, josta nurmella 25 hehtaaria.

3/2018

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit