Viileä kasvukausi muistutus realiteeteista

11.10.2017 // Martti Patokoski

Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemapäivää vietettiin Luken tutkimusasemalla Ruukissa elokuun alkupuolella poikkeuksellisissa merkeissä.

Kasvukausi on runsaat kaksi viikkoa jäljessä keskimääräisestä ja kasvustot ovat hyvin vaihtelevia.

Viljakasvustot ovat reheviä ja kehitysasteeltaan vastaavat niin sanottua normaalivuoden tilannetta heinäkuun viimeisen viikon alussa. Syksyn säät ratkaisevat viljojen kypsymisen, mutta kesä uhkaa loppua kesken. Säilö­rehunurmilta tuskin saadaan tänä kesänä kolmea satoa.

Johtaja Erkki Joki-Tokola kertoi, että tilastoihin perustuvan ennusteen mukaan lämpösummakertymä jää Ruukissa 900 asteeseen, mikä vastaa Rovaniemellä keskimäärin saavutettua kertymää. Ruukissa vuosina 1981–2010 lämpösumma on ollut keskimäärin 1070 astetta. Viime vuosina on lähes poikkeuksetta ylitetty pitkäaikaistarkastelun keskiarvo niin, että lämpösumma on ylittänyt jopa 1 300 astetta.

Viime talvi oli talvehtivien kasvien kannalta ankara. Nurmien talvituhot olivat pahimmat vuosikausiin. Talvi koetteli erityisesti nurminataa, puna-apilaa ja sinimailiaista. Parhaiten talvesta selvisi jälleen timotei. Paikkauskylvöllä tilannetta saatiin korjattua, mutta ensimmäinen nurmisato jäi heikoksi.

Koeasemalla jouduttiin hylkäämään useita edellä mainittujen kasvien koeruutuja tuhojen takia.

Tutkimus viljelyn tukena

Ruukin tutkimusaseman koekentillä on menossa kokeita, joilla selvitetään uusien rehukasvien menestymismahdollisuuksia. Kun samaan aikaan uusia rehukasveja päästään testaamaan Ruukin tutkimusnavetassa, viljeli­jöille saadaan nopeasti uutta tietoa viljelypäätösten tueksi. Mitään järisyttävää uutta ei Joki-Tokolan mukaan kuitenkaan ole näköpiirissä. Nurmikasveista timotei menestyy parhaiten Ruukissa. 

Vanha kunnon ohra on edelleen nautatilan monikäyttöinen ja luotettava viljelykasvi. Ohraa viljellään nautatilalla nurmien suojaviljana. Edullisinta on korjata ohra kokoviljasäilörehuksi. Se korjataan puintia aikaisemmin, jo taikinatuleentumisasteella, jolloin nurmilla on aikaa vahvistua ennen talvea. Samalla säästetään viljan kuivauskustannukset.

Ohraa, kauraa, kevätvehnää ja ruisvehnää on kokeiltu myös herneen, virnan ja härkäpavun tukikasvina. Herneen viljelyssä on kiinnitettävä huomioita lakoontumiseen. Härkäpavun korjuussa yllätyksenä saattaa tulla rehusta irtoavan puristenesteen runsas määrä.

Herneen viljely seoskasvustona ei lisää kokoviljasadon määrää, ei myöskään härkäpavun. Nurmikoneilla kokoviljasäilörehun korjuuseen ei kuitenkaan pidä lähteä. Tuleentuvaa viljaa on käsiteltävä hellävaroen, jotta jyvät eivät varise maahan. Joki-Tokolan mukaan suoraniittopäällä varustettu tarkkuussilppuri soveltuu parhaiten tähän työhön.

Ruisvehnä herneen tukikasvina

Ruukin koetila testaa ruisvehnää herneen tukikasvina.

Pohjoismaista yhteistyötä

Tutkija Milla Välisalo K-maatalouden Hauhon koe­tilalta kertoo, että yhteistyö Ruukin koeaseman kanssa on tärkeää, sillä yksi sen tavoitteista on löytää koko Suomeen sopivia aikaisia vilja- ja nurmikasvilajikkeita. Etelässä toki voidaan viljellä myöhäisempiä lajikkeita.

Aikaisissa lajikkeissa painotetaan satoisuutta. Näistä hyvä esimerkki on noin viisi vuotta markkinoilla ollut, monitahoinen Brage-ohra. Tästä norjalaislähtöisestä lajikkeesta on Pohjois-Pohjanmaallakin saatu jopa seitsemän tonnin hehtaarisatoja. Brage on myös hyvin taudinkestävä lajike.

Kaksitahoisista ohralajikkeista erityisen kiinnostava tällä hetkellä on Ruotsissa jalostettu Arild. Sen kasvuaika on päivän Saanaa lyhyempi, 89 vuorokautta. Sen erityisominaisuus on korkea valkuaispitoisuus ja suuri jyväkoko. Välisalon mukaan yhteistyö Ruotsin ja Norjan kasvinjalostajien kanssa on K-maatalouden jalostukselle tärkeää. Pohjoismaista löytyy useita Suomeen sopivia ohra- ja kauralajikkeita.

Kaksitahoisten lajikkeiden tapaan Arildin jyväkoko on hyvin tasainen, kertoo Välisalo. Ruukin koeasema on merkittävä tekijä K-maatalouden lajiketestauksessa. Ruukissa olevilta koealoilta saadaan hyödyllistä tietoa kasvilajikkeiden menestymismahdollisuuksista pohjoisen oloissa.

Milla Välisalo

Yhteistyö Ruukin koeaseman kanssa on tärkeää, koska yksi  tavoitteista on lölytää koko Suomeen sopivia aikaisia vilja- ja nurmikasvilajikkeita, sanoo tutkija Milla Välisalo Hauhon koetilalta.

Hyviä tuloksia punahomeen torjunnassa

Välisalon mukaan viileä kasvukausi on ollut hyödyllinen muistutus sadon reunaehdoista. Lämpösumma on koko Suomessa jäänyt keskimääräistä alhaisemmaksi. Lajikevalinnan pääpaino pohjoisemmassa Suomessa on edelleen aikaisissa lajikkeissa. Myöhäisempien ja samalla satoisampien lajikkeiden viljelyn liittyy riskejä, jotka realisoituvat silloin kun sääolot poikkeavat tavanomaisesta.

Hyviä aikaisia kauralajikkeita ovat tällä hetkellä Marika ja Avetron. Molemmat perustuvat norjalaisen Graminor-kasvinjalostuslaitoksen kehitystyöhön. Marikan jalostuksessa pääpaino on ollut punahomeen kestävyydessä ja tässä onkin saavutettu hyviä tuloksia. Norjassa punahome on aiheuttanut paljon ongelmia kauranviljelylle.

Punahome leviää lämpimässä ja kosteassa säässä. Kuluvana kesänä kasvukausi on meillä ollut poikkeuksellisen viileä, joten tilanne saattaa olla parempi ainakin toksiinien osalta.

– Viime kesänä punahometta sen sijaan esiintyi melko paljon, kertoo Välisalo.

Punahomeen torjunnassa tarvitaan ruiskutusta, mutta kestävien lajikkeiden viljely pienentää omalta osaltaan riskiä.

Niin Marika kuin Avetronkin ovat aikaisia lajikkeita. Sen kasvuaika on päivän lyhyempi kuin meillä hyvin tunnetun Akselin. Molemmat ovat satoisia, niillä on korkea valkuaispitoisuus, korkea hehtolitrapaino ja jyväkoko on suuri ja tasainen. Marika ei sadossa pärjää Avetronille, mutta sen viljelyvarmuus on omaa luokkaansa. Marikan menestyy myös happamilla mailla. Nämä molemmat ovat kysyttyjä myös vientimarkkinoilla.

Tutkimuksen ja jalostuksen tarve kasvaa

Erkki Joki-Tokolan mukaan ruoan tuotanto joutuu lähivuosikymmeninä kohtaamaan suuren haasteen maailman väkiluvun kasvaessa. Maailman ruoantuotannon määrä ei kasva samaan tahtiin kuin maailman väestö. Ruoantuotanto on kaksinkertaistettava vuoteen 2050 mennessä, jotta kasvava väestö saadaan ruokittua. Siihen ei ole välttämättä käytettävissä tuotantopanoksia edes niin paljon kuin meillä tällä hetkellä on.

– Siksi käytettävissä olevista panoksista on saatava syntymään nykyistä selvästi suurempi tuotos. Sen saavuttamisessa keskeinen tekijä on niin viljelykasvien kuin tuotantoeläintenkin jalostus, muistutti Joki-Tokola.

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita