Valkuaista rehuun omasta viljapellosta

11.10.2017 // Outi Rantala

Tällä kasvukaudella viisi suomalaistilaa testaa, millaista ohrasatoa karjanlannan hyödyntäminen viljelyssä tuottaa. Tavoitteena on kotimaisen viljan valkuaispitoisuuden nostaminen ja tuontisoijan vähentäminen kotieläinten rehussa. Mukana ovat Atrian sopimusviljelijöiden ja A-Rehun lisäksi K-Maatalous ja Yara.

A-Rehun tarkoituksena on luoda kustannustehokkuutta suomalaisten kotieläintilojen ruokintaan ja ruokintaratkaisuihin.

– Haluamme olla luomassa kotieläintiloille kustannussäästöjä. Tällainen toiminta, jossa saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti kotoinen karjanlanta, sopii täydellisesti ajatuksiimme, asiakkuuspäällikkö Taneli Marttila A-Rehulta kuvailee.

Kokeilun tavoitteena on kehittää ja parantaa kotieläintiloilla viljojen laatua eli parantaa hehtolitrapainoa ja valkuaismäärää.

– Kotieläintiloilla suurin menoerä on ruokinta, jossa vilja ja sen laatu näyttelevät suurinta ja tärkeintä osaa. Ei ole siis yhdentekevää minkälaista viljaa kotieläin tilat syöttävät eläimilleen, Marttila sanoo.

Hän korostaa, että mitä painavampaa ja valkuaispitoisempaa vilja on, sitä parempi ja edullisempi se on ruokinnassa.

– Projekti on mielenkiintoinen, sillä viljojen mahdollisimman kustannustehokas lannoitus kotoperäisellä lannoitteella säästää sekä ympäristöä että vilje­lijän lompakkoa, kun korjattava viljasato on runsas ja laadultaan mahdollisimman hyvä. Tällöin myös tuontiostovalkuaisen tarve pienenee.

Hyötyä koko maataloudelle

Marttila arvioi, että myös kasvinviljelijät hyötyvät kokeilun tuloksista.

– Koko maataloussektorin perusedellytys on, että viljelijä voi hyvin. Projekti jatkuu ensi kesänä uusien ja mahdollisesti nykyistenkin tilojen kanssa. Lajike­kehitystä halutaan viedä eteenpäin.

Hän muistuttaa, että rehuseoksesta jopa 80 prosenttia on viljaa, joten kotimaisen valkuaisen merkitys kasvaa koko ajan.

Tarmoa ja tuottoa

Yksi projektiin lähteneistä tiloista on Haapalan tila Ilmajoen Kiikerinkylästä. Broileritilaa pitävät veljekset Jussi ja Sami Haapala osallistuivat projektiin hakeakseen uusia järkeviä menetelmiä maanviljelykseen.

– Yritämme välttää kaavoihin kangistumisen. Työ on jatkuvaa kehittämistä, Jussi Haapala määrittelee.

Broilereita on kasvatettu vuodesta 1997, mutta suku on hallinnut tilaa jo 1800-luvulta. Veljekset edustavat viidettä sukupolvea. Tilalla kasvatetaan myös lihasikoja, viljellään omiin tarpeisiin ohraa ja vehnää sekä harjoitetaan metsätaloutta.

Jussi Haapala vastaa tilan paperitöistä, kun Sami Haapalan erikoisalaa ovat koneet. Muu tilan työnjako on tasapuolinen ja kaikki tehdään yhdessä.

Projektin tavoitteena on lisätä oman viljan valkuais­pitoisuutta ja sato-odotuksiakin on asetettu.

– Tavoitteena on, että satotaso nousee. Se on täysin mahdollista jo tänä syksynä, Sami Haapala arvioi vielä ennen puintiaikaa.

Jussi ja Sami Haapala

Veljekset Jussi ja Sami Haapala haluavat hakea tuottavia tapoja rehuviljan viljelyyn. He arvioivat, että meneillään olevan karjanlantaprojektin tulokset näkyvät selvimmin muutaman vuoden aikajänteellä.

Positiivinen koeponnistus

Veljekset uskovat, että projekti tuottaa tuloksia varsinkin pidemmällä aikavälillä.

– Olemme kiinnostuneita jatkamaan projektia. Toisten viljelijöiden mielipiteitä ja ajatuksia olisi mukava kuulla jatkossakin säännöllisesti, Jussi Haapala sanoo.

Projektilla on oma WhatsApp-ryhmä, jonka ideana on ollut välittää tietoa ja kuvia kasvun eri vaiheissa.

Testausala on yhteensä noin viisi hehtaaria. Vierekkäin olevilla lohkoilla ei silmämääräisesti näy suuria eroja. Kasvustojen hivenainepitoisuuksia on kesän aikana mitattu. Testaustulokset paljastavat, että erot ovat minimaaliset. Rikkiä on vertailulohkolla enemmän.

Lietteen määrä on nostettu 13 kuutiosta 20 kuutioon ja typpilannoitus vaihdettu Y5-lannoitteeksi, jolloin fosforia tulee lohkolle runsaammin. Kokonaistyppikilot pysyvät suunnilleen samoina, mutta fosfori ja kalium nousevat.

– Koelohkoa on lannoitettu 250 kilolla YaraBela 5:llä sekä 20 tonnilla lietettä hehtaaria kohti. Vertailulohkolle on levitetty 250 kiloa YaraBela Suomensalpietaria per hehtaari ja 13 tonnia lietettä hehtaaria kohti. Typpeä on lisätty molemmille lohkoille 134 kiloa ja fosforia vertailulohkolle 20,5 kiloa ja koelohkolle 39 kiloa hehtaaria kohti, Jussi Haapala luettelee.

Tila ei ole ympäristötuessa, joten lannoitusta on saanut tehostaa fosforilla aina tarpeen mukaan.

Toimintatapoja Haapalan tilalla ei ole suuremmin tarvinnut muuttaa. Kylvökoneeseen piti vaihtaa lannoite, muita muutoksia projekti ei ole edellyttänyt. Omaan työtapaankin projektilla on ollut jonkin verran vaikutusta.

– Kasvustoja on tullut tutkailtua aiempaa enemmän. Olemme kuitenkin harrastajaviljelijöitä muihin verrattuna, joten varmaan otamme ”lunkimmin” kuin muut, Jussi Haapala tuumaa.

Valkuaisen nosto olennaista

Viiden kilometrin päässä Haapalan tilalta on Mäki-Latvalan maatalousyhtymän tila. Suvulla tila on ollut kaksisataa vuotta. Nyt tilanpitäjinä ovat Veikko Mäki-Latvala vaimoineen ja veljenpoika Mikko Mäki-Latvala vaimoineen.

Tilalla kasvatetaan emakonalkuja, ensikoita. Eläimet kasvatetaan sukukypsiksi ja tiineytetään. Vähän ennen porsimista eläimet haetaan pois.

Tilalla viljellään ohraa ja kauraa sikojen rehuksi.

– Meillä on tavoitteena kasvattaa eläimet melko rauhalliseen tahtiin. Nopea kasvu on emakoille huono. Korkea valkuaispitoisuus rehussa on kuitenkin yhtä tärkeä asia kuin lihasioillekin, Mikko Mäki-Latvala toteaa.

Viljelyssä on tavoitteena rehuviljan suuri hehto­litranpaino ja korkea valkuaispitoisuus. Valkuaisessa tavoitellaan 12,5 prosentin tasoa.

– Karkean laskelman mukaan valkuaisen kasvu parhaimmillaan puolittaa ostotiivisteen määrän.

Jo prosenttiyksikön nousulla on vaikutusta.

Veikko Mäki-Latvala ja Mikko Mäki-Latvala

Veikko Mäki-Latvala viljelee veljenpoikansa Mikko Mäki-Latvalan kanssa ohraa ja kauraa sikojensa rehuksi. Valkuaisen nostolla on olennainen merkitys ruokintakustannuksiin.

Sensori silmäilee kasvustoa

Mäki-Latvalat ovat varanneet kokeiluun kuuden hehtaarin lohkon, joka on jaettu kahteen kolmen hehtaarin koelohkoon. Kasvua on seurattu kasvustosensoreilla, jotka lukevat viljasta lehtivihreän määrän ja biomassan. Yara N-Sensor -tekniikalla toimiva laite on kiinnitetty traktoriin siten, että se ”silmäilee” kasvit ajolinjan molemmin puolin.

– Sensori on hyvä väline seurata kasvua ja se antaa tarkan tiedon, kuinka paljon lannoitusta tarvitaan. Sensorista on suurempi hyöty, kun lannoitukseen käytetään karjanlantaa, Mikko Mäki-Latvala kertoo.

Vuosien kuluessa tuloksia

Viljelytoimet molemmilla lohkoilla ovat olleet täsmälleen samat. Projektin tavoitteena Mäki-Latvaloilla on nostaa lannoitustasoa. Kasvien tarvitsema fosfori pyritään saamaan sian lietelannasta. Täydennystä tulee YaraMila NK -lannoitteella.

Koelohkon ohralle levitetään 18 kuutiota sianlietettä hehtaarille, jota täydennetään YaraMila NK2-lannoitteella. Peruslannoitukseen käytetään typpeä 98 kiloa, fosforia 20 kiloa ja kaliumia 45 kiloa hehtaarille.

Mikko Mäki-Latvala uskoo näkyvämpien tulok­- sien syntyvän muutaman vuoden kuluessa. Tähänkin asti satotasot ovat olleet hyvät ja keskisato on ollut korkea.

Mäki-Latvalan testilohkon lannoitus

Kylvön yhteydessä:

  • 16,5m3 ilmastettua sian lietelantaa
  • Yaramila NK2 170 kg/ha
  • Starttiravinne 9 kg/ha
  • Näistä kertyi yhteensä 92 kg N/ha, 17 kg P/ha, 45 kg K/ha

3-lehtivaiheessa ”snapsilannoitus”:

  • Yarabela Suomensalpietari 30 kg/ha, eli 8 kg N/ha

Varsinainen vertailutesti tehtiin korrenkasvuvaiheessa (kasvuaste Zadoks 34):

  • Toiselle puoliskolle kiinteä täydennyslannoitus, Yarabela Sulfan 80 kg/ha (20,8 kg N/ha)
  • Toiselle puoliskolle N-sensor sai vapaat kädet annosteluun (raja-arvot 0–999 kg N/ha). Vaihteluväli oli noin 15–55 kg N/ha.

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita