100 vuotta pohjoista kasvinjalostusta

16.10.2017 // Marjo Serenius

Muistatko Titus- tai Karhu-kauran? Jos vanhat lajikkeet eivät ole tuttuja, niin uudemmista Zebra-vehnä tai Karita-herne saattavat olla tutumpia. Näitä yhdistää alkuperä, sillä ne ovat peräisin Ruotsista.

Ruotsalaisten kanssa on tehty kasvinjalostuksen yhteistyötä yli 50 vuotta. Ensimmäinen yhteistyösopimus solmittiin jo vuonna 1966 kasvilajikkeiden testaamisesta ja edustamisesta Suomessa. Tänä aikana uusia lajikkeita on tullut SW:n jalostusohjelman kautta Suomen markkinoille yli 100 kappaletta.

Lantmännen-kaupan myötä suomalaisella viljelijällä on mahdollisuus hyötyä yhä enemmän ruotsalaisesta kasvinjalostustyöstä. Lajikkeiden soveltu­vuudesta Suomeen kertoo viljelypinta-alatilastojen saavutetut ykkössijat. Viime vuosina muun muassa Zebra-kevätvehnä, Karita-herne, Belinda-kaura ja SW Magnifik -syysvehnä ovat olleet yleisimmin viljelyssä.

Ruotsalaisesta jalostusohjelmasta on löytynyt myös eritoten Suomen markkinoille suunnattuja lajikkeita, kuten Antti-herne, Puntari-kevätvehnä ja Bettina-kaura, joita ei ole viljelty muissa Pohjoismaissa.

Lännäs

Hauhon koetilan ja Siemenkeskuksen ja Siemenyksikön henkilökunta vierailulla Lännäsissä. Koeaseman johtaja ja ohranjalostaja Lars A. Gradin kolmas oikealta.

Ruotsalaisen kasvinjalostuksen historiaa

Nykyinen Lantmännen ja SW-brändi ovat syntyneet eri kasvinjalostajien yhteistyöstä historian aikana. Jo vuonna 1880 perustettiin jalostusyhtiö W Weibull AB ja samoihin aikoihin SUF (Svensk Utsäde Förening) eli Ruotsin siemenyhdistys.

Ensimmäinen valittu kauralajike tunnetaan vuodelta 1897 eli 120 vuoden takaa. Lajikkeiden testausverkostoa perustettiin Ruotsiin 100 vuotta sitten, jolloin myös Pohjoiseen Lännäsiin avattiin kasvinjalostusasema. 1920-luvulla jalostus vahvistui Ruotsissa valtiollisilla varoilla, kun Herman Nilsson-Ehlestä tuli SUF:n johtaja ja samaan aikaan hän toimi Lundin yliopiston professorina. Näin Svalöviin muodostui vahva kasvinjalostuksen osaaminen.

Valintajalostuksesta siirryttiin käyttämään risteytysmenetelmiä jo 1920-luvun jälkeen, mikä tehosti jalostusta. Ruotsiin muodostui kansainvälisestikin tunnustettu, uusia lajikkeita tuottava yhteistyörypäs, johon kuuluivat SUF ja kaksi kasvinjalostuslaitosta. K-maatalous sopi ensimmäisen yhteistyösopimuksensa SW:n kanssa vuonna 1966 eli kolme vuotta Kaupan maataloussäätiön ja Hahkialan koetilan perustamisen jälkeen. Mittava kasvilajikkeiden testaustoiminta aloitettiin Hauholla ja sitä on jatkettu siitä asti yhtämittaisesti.

Vuonna 1975 SUF, Hilleshög ja Weibull tekivät aloitteen Landskrona-Weibull-jalostusryppään uudistamiseksi, koska oli noussut huoli kasvinjalostuksen tason heikkenemisestä Ruotsissa. Näin syntyi puoliksi valtion ja puoliksi Lantmännenin omistama Svalöf AB.

Valtion päätöksellä Lännäsissä toiminut jalostusasema muutettiin Norlandin asemaksi vastaamaan kasvuajaltaan aikaisen, pohjoiseen sopivien lajikkeiden jalostamisesta. Yhtiöittämisessä ulkopuoliseen tutkimuslaitokseen jäivät niin sanottujen kulttuurikasvien jalostus ja niiden geenivarat ja ei-kaupallinen kasvinjalostustutkimus.

Ruotsin Lännäsissä jalostetut Suomessa myydyt lajikkeet

EU:n aikakausi

EU loi uusia paineita maataloudelle yhteisöön liittyneille pohjoisille valtioille ja kasvinjalostuksenkin oli uudistuttava. Ruotsissa valtiollinen omistus eriytettiin ja Lantmännenistä tuli ainoa SvalöfWeibull AB omistaja (SW), kun kaksi kasvinjalostuslaitosta yhdistettiin.

Vuodesta 2004 toimintoja on keskitetty Lantmännenin strategian mukaisesti. Nykyään jalostuslaitosten sijaintikunnat ovat Svalöv Etelä-Ruotsissa ja Lännäs Pohjois-Ruotsissa.

K-maatalous on toiminut SW:n lajikkeiden edustajana Suomessa kautta aikojen kaikista Ruotsissa tapahtuneista muutoksista huolimatta. Yrityskaupan myötä K-maatalous kuuluu samaan yritysperheeseen, kun omistajaksi tuli Lantmännen ja nimeksi vaihtui Lantmännen Agro.

Pohjoisen jalostuksen helmi

Vierailimme Lännäsin asemalla kesäkuun alussa. Lännäs juhlii tänä vuonna 100-vuotista taivaltaan jalostuslaitoksena. Maailmanlaajuisesti sijainti on erityinen pohjoisen leveysasteensa ansiosta (63 asteen yläpuolella) ja asema onkin erikoistunut nimenomaan kasvuajaltaan aikaisten lajikkeiden jalostamiseen.

Lännäsissä on jalostettu vuosien varrella monia eri kasvilajeja, joista on listattu oheiseen taulukkoon Suomessakin myynnissä olleet. Näistä ainakin Titus, Karhu ja Svala näkyvät vielä mukana viljelypinta-alatilastoissa.

Nykyään jalostus on keskittynyt aikaiseen kaksi­tahoiseen ja monitahoiseen ohraan sekä nurmikasvilajikkeisiin, kuten puna- ja valkoapilaan, nurminataan ja timoteihin. Lännäsin ohralajikkeiden päämarkkina-alue on Ruotsissa Västerbottenin alueella ja aseman sijaintia etelämpänä. Suomesta katsoen asema on Vaasan korkeudella. Ruotsissa maatalousalueet ovat paljonkin Suomen maantieteellistä sijaintia etelämpänä. Pohjois-Ruotsissa viljellään enimmäkseen nurmia viljan sijasta.

Aseman sijainnin ansiosta lajikkeet ovat erityisen hyvin soveltuvia Suomeen. Etenkin Lännäsissä jalostetut kaksitahoiset ohrat ovat huomattavasti aikaisempia kuin kaksitahoiset ohralajikkeet yleensä ja soveltuvat hyvin tyypilliselle monitahoisten ohrien viljelyalueelle. Esimerkkinä uutuuslajike Arild, joka on kaksitahoinen, suurijyväinen ja satoisa, vaikka onkin monitahoisten ohrien aikaisuusluokkaa.

Tautitestausta kasvihuoneessa

Nurmikasvijalostaja Linda Öhlund esittelee nurmikasvien ja nurmipalkokasvien tautitestausta kasvihuoneessa.

Pohjoinen kasvitutkimus on keskitetty Lännäsiin

Ruotsissa koko pohjoisen alueen (Norrland) kasvintutkimus on keskitetty Lännäsiin. Koeasema hoitaa niin omat kasvinjalostajan kokeensa kuin SLU:n (Ruotsin maatalousyliopiston) kenttäkokeet.

Vierailulla pääsimme tutustumaan muun muassa nurmipalkokasvien tautitestauksiin kasvihuoneessa. Tautitestauksilla varmistetaan, että uudet lajikkeet kestävät hyvin apilan tyvitauteja.

Nurmikasvilajikkeiden matka risteytyksestä viljelijälle on paljon pidempi kuin viljoilla. Uutuudet testataan kolmen niiton kokeissa useita vuosia, jotta sato- ja talvehtimisominaisuuksista voidaan varmistua. Risteytyksestä viljelijälle vie lopulta 15–18 vuotta. Kasvinjalostus on siis pitkäjänteistä työtä ja 100 vuotta onkin hyvä alku jalostusasemalle.

Uutuuksia on edelleen luvassa Lännäsistä. Suomen virallisissa kokeissa on tällä hetkellä erittäin aikainen kaksitahoinen ohralinja ja pari puna-apilaa ja nurminataa sekä yksi uusi timotei.

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita