Tärkkelys- ja sokerikuorma hevosen ruokinnassa

27.09.2016 // Maria Pyykönen

Ongelmat hevosen ruokinnassa liittyvät yleensä energian liikasaantiin hevosen liikuntaan nähden. Mikäli väki­rehujen ja karkearehun ravintosisältöä ei huomioida, saattaa se aiheuttaa hevoselle monen­laisia terveydellisiä ongelmia. Onnis­tunut ruokinta tyydyttää hevosen ravinnon­tarpeen sekä huolehtii hevosen kokonaisvaltaisesta terveydestä, johon kuluu tärkeänä osana paksusuolen pieneliöstön hyvinvointi. Keskeinen tekijä pieneliöstön elinolosuhteiden optimoimiseksi on suurten tärkkelysannosten välttäminen, eli rehuissa ei tulisi olla liian korkeita sokeripitoisuuksia tai pitoisuuksien suuria vaihteluita.

Ruokinnan suunnittelussa on tärkeää teettää rehuanalyysi karkearehusta eli heinästä tai säilörehusta, sillä karkearehun osuus on hevosen ruokinnassa aina määrällisesti suurin. Analyysin tulee olla riittävän kattava (otettu useista eri paaleista) ja se teetetään jokai­sesta eri heinäerästä. Heinän sokeripitoisuus vaihtelee runsaasti korjuuajasta ja kasvuolosuhteista riippuen. Karkearehun valinnassa tulee huomioida, ettei sama heinälaatu sovi välttämättä kaikille tallin hevosille. Valinta tehdään ravintosisällön, ei pelkästään säilöntätavan perusteella.

Karkearehun ravintosisällön ja hevosen energiankulutuksen perusteella valitaan oikeanlaiset täydennysrehut. Hevosen ruuansulatus pilkkoo pääosan ravin­non tärkkelyksestä ohutsuolessa, mutta jos sinne saapuu kerralla liian suuri määrä tärkkelystä, kulkeutuu ylimäärä paksusuoleen aiheuttaen ongelmia. Tällöin maitohappoa tuottavien bakteerien määrä lisääntyy paksusuolessa, ja kuituja hajottavien hyödyllisten bakteerien määrä vähenee, mikä lisää paksusuolen happamuutta.

Suositukset maksimitärkkelysannoksesta ruokintakertaa kohden vaihtelevat, mutta pääperiaatteena on hyvä pitää se, että väkirehumäärä jaetaan mahdollisimman moneen ruokintakertaan, jotta suoleen kulkeutuva tärkkelysmäärä pysyisi matalana. Viljojen prosessoinnin (esimerkiksi jauhaminen ja kypsennys) on todettu parantavan tärkkelyksen sulavuutta ohutsuolessa. Osa hevosen energiantarpeesta suositellaan korvattavan rasvoilla, mikä vähentää ruuansulatuksen vastaanottamaa sokerikuormaa.

Korkeiden tärkkelysmäärien aiheuttamia yleisimpiä terveydellisiä haittoja hevosilla ovat ylipainon lisäksi mahahaava mahalaukun pH:n laskiessa ja mahanesteen erityksen lisääntyessä sekä ripuli ja suolistotulehdukset sulamattomien sokereiden kertyessä paksusuoleen. Varsinkin maha- ja suolisto-ongelmat saattavat usein jäädä huomiotta epämääräisten tai vaihtelevien oireiden vuoksi. Yleisimpiä oireita ovat haluttomuus ratsastettaessa tai ajettaessa, löysä uloste ja mahdollisesti lievät ähkyt. Suuret tärkkelysmäärät voivat johtaa myös kaviokuumeeseen varsinkin riskiryhmiin kuuluvilla hevosilla (ylipainoiset, alkuperäisrodut) sekä nykyään hieman harvinaisempaan lannehalvaukseen silloin, kun väkirehuruokinta ja liikunta eivät ole oikeassa tasapainossa.

Sopimattomasta ruokinnasta johtuvat vaivat ovat monesti hyvin pitkällisiä ja ongelmallisia hoitaa, siksi ongelmien ennaltaehkäisyyn onkin syytä panostaa esimerkiksi käyttämällä ammattilaisia apuna ruokinnan suunnittelussa.

Lähteet: V. Julliand, A. De Fombelle, M. Varloud, 2006, Starch digestion in horses: The impact of feed processing, Livestock Science 100 (2006) 44–52

Annette C. Longland, Bridgett M. Byrd, 2006, Pasture Nonstructural Carbohydrates and Equine Laminitis, J. Nutr. 136: 2099S–2102S

MMT Markku Saastamoinen, Hevosen perusruokinta- luen­not HevosAgro-hanke, ProAgria Oulu, Muhos/Haapajärvi 15. ja 16.4.2011

Maria Pyykönen

Eläinlääkäri

Kirjoittaja on valmistunut Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellisestä vuonna 2010. Hän tekee kiertävää praktiikkaa Kanta-Hämeen ja Uudenmaan alueella. Hän on myös kilparatsastaja ja ratsastusvalmentaja.

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita