Piilevä fosforinpuute paljastuu laboratoriossa

16.03.2016 // Leena Pakarinen

Kylmän ja märän kesän 2015 säilörehuissa oli poikkeuksellisen alhaiset fosforiluvut. Panostus lannoitukseen, kalkitukseen, maan kasvukuntoon sekä kasvivalintaan auttaa myös äärioloissa.

Nurmentuotannon asiantuntija Anu Ellä ProAgriasta kannustaa viljelijöitä tutkimaan säilörehuanalyysien fosforit peltolohkoittain.  Pidemmällä aikavälillä on tärkeää pitää peltojen pH ja maan rakenne siinä kunnossa, että ravinteiden otto on kasville mahdollisimman helppoa. 

– Vuosien säästäminen lannoituksessa ja kalkituksessa on aiheuttanut osan fosforiluvun laskemisesta. Mutta fosfori täytyy nähdä osana viljelykokonaisuutta. Nopeaa korjausta suureen puutteeseen ei ole, Ellä toteaa.

Varsinkin Nurmi-Suomessa suurten satojen pelloilla fosforit ovat paikoin selvästi alentuneet, mutta Varsinais-Suomessa on eri maalajit ja muita satokasveja välivuosina. Siellä fosforin alenema ei näy kaikilla korkeasatoisillakaan tiloilla. 

– Ennakointi ja fosforitilanteen jatkuva seuranta on kuitenkin tärkeää kaikkialla. Samalla tilallakin voi tilakeskuksen lähellä olla fosforiltaan hyviä peltoja, mutta karjanlantakierron ulkopuolisilla etälohkoilla fosforin alhaisuus rajoittaa satoja, Anu Ellä neuvoo.

Hän kannattaa nurmiin monilajisuutta riskienhallinnan ja kasvustomassan tiheyden nostamisen takia. Timoteillä on matala juuristo, mutta jo nurminatalisäys laajentaa juuristoa. Erityisen syväjuurisia ovat typensitojakasvit.

– Siemenseoksen monipuolisuus myös parantaa maan kasvukuntoa ja siten välillisesti nurmen fosforinottoa. Typensitojakasvit alentavat ravinnekustannuksia, mutta lannoitustason alentaminen niiden avulla koskee vain typpeä, Ellä muistuttaa.

Satopotentiaali vajaakäytössä

Yaran nurmikehityspäällikkö Minna Toivakan mukaan nykyrajojen maksimilannoituskaan ei riitä nurmien huimaan potentiaaliin. Nykyinen huippuviljelijä voisi saada kolmanneksen paremman rehusadon, jos saisi lannoittaa nurmensa niiden sadontuottokyvyn mukaisesti.

– Nurmen satotasokorjaus ympäristötuessa on hyvä. Välttävän luokan 24 kilon fosforimäärän saa sillä 30 kiloon, mutta korotusvaraa olisi. Nykysadoilla tasokorjaus­kaan ei riitä pitämään fosforiluokkaa vihreänä. Se vain selkeästi hidastaa putoamista, Toivakka harmittelee.

Suomen keskirehusato on­ hehtaarilta ­5 000–6 000 kuiva-ainekiloa, mutta tehokkaat nautatilat tuottavat sen yli kaksinkertaisesti. Anu Ellän ohjaamissa nurmiryhmissä on tiloja, joiden keskisato nousee vuodessa 12 000–13 000 kuiva-aine­kiloon.

Luke Ruukki on testannut nurmen korjuurytmitystä ja lannoitusta eri niittoajoilla ja lannoitustasoilla. Rehusadot olivat 8 600 kilosta yli 13 000 kiloon. Fosforia niihin sitoutui 25–36 kiloa, jolla fosforitase jäi 12–15 kiloa nega­tiiviseksi. Tutkijat olivat johto­päätöksessään huolissaan nykyisten lannoitussuositusten riskistä jäädä jälkeen satokehityksestä. 

Anu Ellän nurmiryhmäläiset lannoittavat pääsääntöisesti maksimimäärillä karjanlantaa ja käyttävät lisäksi moniravinnelannoitetta tai seleenisalpietaria. Paljon typensitojakasveja käyttävät tilat ovat etsineet niukkatyppistä moniravinnelannoitetta. 

– Typpilaskun säästö kannattaa sijoittaa muihin ravinteisiin ja kalkkiin, sanoo Ellä.

Analyysipalvelu ravinteille

Minna Toivakan peruslähtökohta hyvälle sadolle on nurmen uudistus. Kolmen vuoden kierto ja maksimilannoitus perustettaessa antaa fosforin kyntökerroksesta heti nurmen käyttöön.

– Korjuun jälkeen ensin rakeet ja sitten lietelanta mahdollisimman nopeasti. Keväisin lannoitus heti, kun pelto kantaa. Nurmi kasvaa hurjasti ja hyötyy kaikesta, mikä helpottaa ravinteiden saantia. Ensimmäinen sato voi olla 6 000–7 000 kuiva-ainekiloa hehtaarilta, Toivakka toteaa.

 Lietteen multaustuki sallii nykyisin fosforin pintalannoituksen. Se lisää fosforinantomahdollisuuksia korjuiden välillä.

Suuri fosforivaje aiheuttaa nurmeen vajaamittaisuutta, versojen vähäisyyttä ja lehtien kapeutta, joskus sinivihreää tai punaista väriäkin.  Piilevää puutosta on silmällä vaikea huomata.

Yaran Megalab-palvelu analysoi ravinnetilatiedon viidessä arkipäivässä viljelijän sähköpostiin. Nurmikasvustonäyte postitetaan lähetteineen Eurofinsin laboratorioon (Viljavuuspalvelu). Pakkauksia saa maatalouskaupoista ja neuvojilta. 

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita