Nurmiseokset testissä

30.03.2016 // Milla Välisalo

Ei ole yhdentekevää, mitä lajikkeita nurmiseokseen yhdistellään. Paras laatu ja sato saadaan yhdistämällä lajikkeita, joiden ominaisuudet täydentävät toisiaan.

Tehokkaassa ja onnistuneessa maidontuotannossa säilörehun laatu ja riittävä määrä ovat avaintekijöitä. Laadukkaan säilörehun lähtökohta on oikeaan aikaan niitetty nurmikasvusto. Nurmikasvustosta olisi niitettäessä saatava laadun lisäksi myös hyvä sato. 

Hauholla edelleen jatkuvassa nurmiseoskokeessa on selvitetty sadon määrää ja laatua säilörehun raaka-aineessa. Molemmille koevuosien kasvukausille sattui ääreviä olosuhteita, joten aivan huippusatoihin ei päästy, mutta kokeet ovat tuottaneet arvokasta tietoa. 

 

Lajikevalinnat ratkaisevat seoksen satoisuuden

Kokeen seokset koostuivat timotei–nurminata-yhdistelmistä sekä useamman kasvilajin seoksista. Satoisin seos kolmen niiton kokeessa kahden satovuoden jälkeen on seos, jossa yhdistettiin tämän hetken satoisimmat kasvilajit ja parhaat lajikkeet. 

Seos koostui timoteista (eteläisen tyypin timotei Rakel 60 %), nurminadasta (SW Minto 10 %), ruokonadasta (Swaj 10 %) sekä englanninraiheinästä (SW Birger 20 %). Tämän seoksen (12 200 kuiva-aine kg/ha) ero puhtaaseen timoteihin oli yli 1 500 kiloa kuiva-ainetta hehtaaria kohti, samoin yli 1 000 kiloa timotei–nurminata-seokseen. 

Samaan aikaan toteutetussa kahden niiton kokeessa timotei–nurminata-seoksella jäätiin satoisimmasta seoksesta jopa yli ­3 000 kuiva-ainekiloa. 

Rakel–SW Minto–Swaj– SW Birger -seoksen satoisuutta voi selittää muum muassa hyvillä lajikkeilla, jotka soveltuvat keskenään seokseen. Ruokonata ja englanninraiheinä sopivat jälkikasvukykynsä takia parhaiten seokseen eteläisen tyypin timotein kanssa. Ruokonata varmistaa satoa vaikeissa olosuhteissa ja englanninraiheinä lisää satoa erityisesti toisella niittokerralla. Englanninraiheinä myös lisää seokseen maittavuutta ja laatua, sen sulavuus laskee hitaasti etenkin ensimmäisessä niitossa ja antaa pelivaraa myös korjuun viivästyessä. 

 

Apila nostaa valkuaispitoisuutta

Valkuaispitoisuus sadossa liittyy läheisesti niiton tekemiseen oikeaan aikaan ja riittävään lannoitukseen. Valkuaispitoisuutta rehussa on mahdollista nostaa vielä käyttämällä seoksessa esimerkiksi apilaa tai sinimailasta. Koetilan kokeen valkuaispitoisuudet olivat ilman apilaa ensimmäisessä niitossa keskimäärin 150 grammaa/kuiva-ainekilo ja apilan kanssa lisäystä tuli noin 40 grammaa/kuiva-ainekilo. Toisessa ja kolmannessa niitossa erot valkuaisessa kasvoivat vielä entisestään apilaisen seoksen hyväksi. Ruokonataa ja englanninraiheinää sisältävän seoksen toista niittoa kannattaa aikaistaa verrattuna timoteinurmeen.  

Sokereita nurmessa tarvitaan erityisesti biologisia säilöntäaineita käytettäessä. Ruokonata ja englanninraiheinä ovat luonnostaan korkeasokerisia, niiden lisääminen tuo seokseen korkeamman sokeripitoisuuden. Jos sokereiden määrää rehussa halutaan rajoittaa, kannattaa ruokonadan ja englanninraiheinän osuutta pienentää tai valita seokseen vaikkapa vain toinen näistä. 

Yhteenvetona voisi sanoa, että seoksen hyöty saadaan yhdistämällä nurmikasvilajeja, joiden ominaisuudet täydentävät toisiaan. Kun lisäksi otetaan huomioon viljelyvyöhyke, peltojen yksilölliset ominaisuudet (maan muoto, pH, maalaji jne.) ja säilöntämenetelmä, voidaan seokseen valita parhaiten sopivat kasvilajit ja lajikkeet. 

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita