Laadukasta aumarehua Josilacilla

02.11.2016 // Hannu Koivisto

Hannuksela tuli toiseksi Josilac-säilörehukilpailussa vuoden 2015 aumaan säilötyllä sadollaan. Hänellä on selkeät näkemykset siitä, miten lihakarja hänen tilallaan kannattaa ruokkia.

Jussi Hannukselan tila sijaitsee Teuvalla Horon­kylässä. Navetta sijaitsee muutaman kilometrin päässä hänen asunnostaan. Hän aloitti tilan pidon maatilayhtymänä vuonna 2011, ja kahden vuoden kuluttua lunasti tilan sukupolvenvaihdoksella .

Farmari ei rutise, mutta miettii tulevaisuutta:

– Lihan hinta on nyt niin alhainen, että se tuskin enää laskee.

Tilalla kasvatetaan 290-päistä lihakarjaa. Eläimet ovat pääosin maitorotuisia sonneja.

– Joitain risteytyksiä löytyy myös, hän sanoo ja osoittaa vaaleapäistä vasikkaa.

Pihatossa on rauhallista ja eläimet ovat uteliaan rauhallisia, osa jopa uneliaita.

Eläimet lähtevät teuraaksi 5–6 kuukauden ikäisinä.

– Tavoite on 350 kilon lihapaino. Keskimäärin päiväkasvu on 550 grammaa syntymästä.

Vasikoiden laatuun mies on ollut erittäin tyytyväinen. Ne tulevat A-rehun välityksen kautta vasikka­kasvattamoista 22–30 eläimen erissä, riippuen siitä, mihin osastoon ne sijoitetaan.

Karja on tuttua. Mies etsii lauman joukosta tiettyä hauskan väristä eläintä, mutta se makoilee rauhallisen eläintilan perällä itsekseen.

Jussi Hannukselan tilan nurmista on kahtena vuotena ­kerätty yli kymmenen tonnin keksimääräinen kuiva-ainesato.

Tilan rehuala on 80 hehtaaria ja vilja-alaa oli tänä vuonna 85 hehtaaria. Hannuksela kertoo kesän ­aikana korjanneensa noukinvaunulla yhteensä 230 hehtaaria rehua. Osa nurmilohkoista on korjattu kahteen kertaan, osasta on korjattu kolme satoa. Tänä vuonna ­ensimmäinen sato tehtiin aikaisemmin kuin ennen, ­7. kesäkuuta. Rehut tehdään pihan asfaltille aumoihin. Vain yksi auma on pellolla.

– Tässä on samassa pihassa kaikki eläinten ruoka, Hannuksela näyttää.

Tuoresäilötty vilja säilötään tuubeihin rehuaumojen viereen. Auma on Hannukselan mukaan hyvä tapa säilöä rehu, kunhan reunat tiivistetään kunnolla.

Hannukselan tilalla kasvatetaan 290-päistä lihakarjaa, pääosin maitorotuisia sonneja.

Kaikkia töitä ei tehdä itse

Jussi Hannuksela kerää urakoijan niittämän rehun ­aumaan omalla noukinvaunullaan. Se sopii mainiosti hänen työrytmiinsä.

Hannuksela keskittyy omiin töihinsä, mutta kaikkea ei ole järkevää tehdä itse. Niiton lisäksi 1 200 kuution lietelantalan tyhjennys on annettu urakoijalle, mutta kuivalanta levitetään omalla vaunulla. Kuivalantaa levitetään 15 kuution kuormina 300 kappaletta pääasiassa viljoille. Liete sijoitetaan nurmille.

Naapurin 20 hehtaarin viljan puinti on ainoa urakointi, jota Hannuksela tekee. Lihantuotanto on ­hänen päätuotantosuuntana ja siihen keskitytään.

– Sekin yritetään pitää yksinkertaisena ja selkeänä.

Lihantuotanto on ­Jussi Hannukselan päätuotantosuunta, ja siihen keskitytään.

Laadukas säilörehu kaiken perusta

Hannukselan mukaan eläimet eivät saa muuta osto­rehua kuin kivennäistä, eikä hän ole liioin sekaantunut teollisiin rehujatkeisiin. Laadukkaan säilörehun merkitys on suuri. Tämän vuoden D-arvo on 72, mikä on hiukan liian väkevää lihakarjalle. Ruokaa lievennetään lisäämällä vähän täyttävää olkea. Oikea-aikainen sadonkorjuu on tärkeä rehun laatutekijä.

– Toinen tärkeä asia on aumatyöskentely.

Hannuksela levittää rehun kaivinkoneella ja talloo traktorilla. Auman hyvä puoli on, että rehumassa voidaan tehdä tarpeeksi laajalle alalle. Noukinvanun kanssa on helpompi toimia kun rehuauma on riittävän suuri.

Auman reunat on tärkeä tiivistää hyvin. Se työ tehdään kaivinkoneella painamalla. Kaivinkone soveltuisi muuten auman tiivistykseen, mutta sen leveät, 800 millin telat tekevät pintapaineen liian kevyeksi.

– Märässä rehussa tiivistyminen voisi onnistua, mutta kuiva rehu leviää telojen alla tiivistymättä, Hannuksela toteaa.

Tiivistystraktorissa ei käytetä paripyöriä, jotta pinta­paine olisi mahdollisimman suuri. Rehuaumassa käytetään tuplamuovia. Alimpana on normaali aumamuovi, jonka päällä on vihreät painopeitot, jotka on painotettu kuorma-auton renkaista leikatuilla kyljillä.

Siemenvalinta, kalkitus ja lannoitus

Jussi Hannuksela painottaa paria muutakin asiaa, jotka vaikuttavat rehun laatuun ja määrään: siemen­valinta ja lannoituksen rooli. Uutena siemenenä ­hänellä oli Switch, josta hän sai tänä vuonna hyvät kokemukset.

Siemenen pitää sopia ennen kaikkea omaan korjuuketjuun. Lisäksi lajikkeen on oltava nopeakasvuinen, jotta mahdollisimman isolta alalta saadaan kolme satoa.

Muita lajikkeita olivat tänä vuonna Greenstar ja Tammisto. Apilanviljelyyn Hannuksela ei ole paneutunut.

Luomuviljely ei myöskään ole häntä innostanut, koska viljaa joutuisi ostamaan runsaasti luomuna omien viljojen lisäksi, ja se on kallista. Eläinten tuotantotilat eivät liioin salli luomuun siirtämistä.

Nurmikierto on kolmivuotinen ja uusi nurmi perustetaan aina suojaviljaan.

– Nurmi vaatii kolme kertaa voimakkaamman lannoituksen kuin vilja, mutta sieltä saadaan myös kolme kertaa enemmän kuiva-ainesatoa.

Hannukselan tilan mailta on kahtena vuotena ­kerätty kova, yli kymmenen tonnin keksimääräinen kuiva-ainesato.

– Kalkitsemme kyllä aika ahkeraan, Hannuksela ­lisää lopuksi.

Josilacia säilöntään koko ajan

Kun ensimmäinen noukinvaunu tuli tilalle vuonna 2008, Hannukselassa otettiin Josilac heti käyttöön. Biologinen säilöntäaine on vaivaton, se ei haise eikä ruostuta koneita.

– Jos esimerkiksi hapottimen suutin on tukossa, niin sitä voi puhdistaa vaikka paljain käsin, hän kiittää.

Hannuksela sekoittaa 150 gramman pussin ensin veden joukkoon sankoon porakoneen maalisekoittimella. Sen jälkeen hän annostelee liuosta 680-litraiseen Fellow-säiliöön ohjeen mukaan. Kannujen kanssa nuhjaaminen ei hänen mielestään ole mistään kotoisin.

– Usko pitää olla vahva, kun Josilacia käyttää, kun mitään näkyvää ei näe, mies hörähtää.

Viljatuubi säilötään makkaraan AIV Ässällä. Tuubi- eli makkarasäilönnän etuna on, että puiminen onnistuu aina, kun säät vain sallivat.

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita