Laadukas säilörehu lypsättää

27.09.2016 // Tuomas Rytky

Miten tehdään kympin arvoista säilörehua? Säilörehun laatukilpailun voittanut Arto Myllylä korostaa kokonaisuuden toimivuutta ja koneiden ennakkohuoltoa. Ne luovat vankan perustan, jonka päällä helppo ja toimiva säilöntäaine on kuin viimeinen kivi pyramidin huipulla.

Keskon järjestämässä säilörehun laatukilpailussa Jaana ja Arto Myllylän tilalta lähetetty analyysi arvioitiin säilönnälliseltä laadultaan täydeksi kympiksi. Se on harvinainen tulos.

– Kaikki lähtee lehmän tarpeista. Pyrimme tekemään mahdollisimman hyvää rehua, jota tarvitsee täydentää mahdollisimman vähän. Täydentäminen on kallista, mutta joka tapauksessa välttämätöntä, kun tavoitellaan hyvää tuotosta ja tulosta, Arto Myllylä kertoo tilan rehufilosofiasta.

Myllylät ovat tehneet vuosien vieriessä rehua useal­la menetelmällä: kela- ja tarkkuussilppurilla, urakoitsijan noukinvaunulla korjaamalla ja nykyään paalaamalla omalla kombipaalaimella. Nykyisen korjuumenetelmän valintaan on vaikuttanut erityisesti sen pieni työvoiman tarve. Käytännössä yksi henkilö voi hoitaa koko ketjun niitosta säilöntään.

Tarpeeksi tiheä kasvusto on tärkeää laadun kannalta. Myllylällä suunnittelee rikkaäkeen hankintaa, sillä voisi tehdä myös nurmen täydennyskylvöjä

 

– Menetelmästä riippumatta koen, että niiton ja korjuun alkaessa koneiden on oltava sellaisessa kunnossa, että aika ei mene niiden korjaamiseen. Perus­huollot ja ennakoivat korjaukset pitää siis olla tehtynä. Töiden aikana tehdään sitten normaalia voiteluhuoltoa, Arto Myllylä sanoo.

Myllylän ajatus kulkee jotakuinkin sellaista rataa, että kun koneet ovat kunnossa, rehu saadaan tehtyä laadukkaasti ja juuri oikeaan aikaan. Silläkin on iso merkitys, että konerikko ei aiheuta ylimääräistä stressiä muutenkin hektiseen korjuuaikaan. 

 

Vesitalous kuntoon ja kasvustot tiheiksi

Myllylän tärkein teesi laadukkaan rehun tuottamiseksi on, että ison kokonaisuuden pitää olla kunnossa ja tasa­painossa. Eläimille saa hyvää syötävää kaikilla menetelmillä, kunhan perusasiat ovat oikealla tasolla.

Lähtökohta on pellon kunto, erityisesti vesitalous. Rikkakasvit viihtyvät huonokuntoisessa maassa ja kosteuden vaivaamissa poukamissa, eikä voikukasta tai leinikistä tunnetusti ole rehun mausteeksi. Nurmien on myös oltava tarpeeksi tiheitä ja elinvoimaisia, etteivät rikat saa valtaa. Asia korostuu luomussa, jossa kemiallisia menetelmiä ei-toivottujen kasvien poistamiseksi ei ole käytettävissä.

Myllylän tilan rehufilosofia lähtee lehmien tarpeista. Tavoitteena on tehdä mahdollisimman hyvää rehua, jota tarvitsee täydentää mahdollisimman vähän.

Paalauksella ja käärinnällä on merkitystä ­re­hun säilöntälaadun kannalta. Myllylä kaataa nurmen 3,5-metrisellä niittomurskaimella. Jos kasvusto on heikkoa tai sade uhkaa, kilauttaa maidontuottaja tutul­le karhotusurakoitsijalle.

– Silloin säästyy paljon aikaa ja ajokertoja pellolla. Mutta olen huomannut myös, että karhoista syntyy parempia paaleja. Ilmeisesti paalain pakkaa paalin parem­min, kun massavirta on suurempi.

Säilöntäaine pienentää riskejä

Myllylä on käyttänyt Josilac-säilöntäainetta useita vuosia. Annostelussa hän luottaa valmistajan ohjeeseen. Myllylä kertoo pitävänsä tuotteesta monesta syystä. Tärkeimpänä tietenkin on, että tuote toimii eli rehu säilyy hyvin, on maistuvaa ja siten lypsättävää. Myllylän kokemusten mukaan Josilac toimii hyvin koko 25–40 kuiva-aineprosentin käyttöalueellaan.

Josilacin käyttö on lisäksi yksinkertaista ja suora­viivaista: Kuiva-ainepussi sekoitetaan pieneen määrään vettä. Sen jälkeen seos kaadetaan haluttuun vesimäärään. Aikaa kuluu sen verran, mitä veden otta­miseen vesijohtoverkosta menee. Kolmas myönteinen seikka on se, että säilöntäaineen säilytykseen tarvitaan hyvin vähän tilaa.

– Bonuksena vielä, että biologinen aine on käyttäjälle ja koneelle turvallista. Saan esimerkiksi edelleen kaikki noukkimen pultit tarvittaessa auki. Happoa käytettäessä ne olisivat pahasti ruosteessa. Ja kun

tu­lee tukkeuma, voin mennä aukaisemaan sitä turvallisesti käsin, Myllylä jatkaa.

On Myllylä tehnyt paaleja kokeilumielessä ilman säilöntäainettakin. Ne säilyivät, mutta rehu ei paalia aukaistessa tuoksunut raikkaalta. Ja jos paali joutui odottamaan aukaistuna vähänkään pidempään, rehu alkoi lämmetä. Rehu ei myöskään ollut maittavaa.

– Jos säilöntäaineen jättää pois, niin vaarantuu muu työ, jota on tehty laadukkaan rehun saamiseksi. Pieni kustannussäästö kasvattaa laatutappioiden riskiä huomattavasti. Toimiva säilöntäaine on kuin piste iin päälle. Se ei ratkaise ongelmia rehuketjussa, mutta on tärkeä osa kokonaisuutta.

Myllylän tila

  • Jaana ja Arto Myllylä, Pyhäntä, Pohjois-Pohjanmaa.
  • Säilörehua korjataan noin 45 hehtaarilta.
  • Säilöntämenetelmänä paalit kombipaalaimella.
  • Nurmen siemenseoksen runko kaikilla lohkoilla: pari apilalajia, timotei ja nurminata.
  • Säilöntään käytetty vuodesta 2012 alkaen Josilac classicia.
  • Kasvituotanto luomussa vuodesta 2010.
  • Lehmiä keskimäärin 28, lisäksi nuori karja.
  • Eläimet pääasiassa ayrshireä. Mukana muutamia pohjoissuomenkarjan (PSK) eli lapinlehmän yksilöitä.
  • Keskituotos kilpailuvuonna 9 414 kiloa.
  • Voitti Josilac-säilörehun laatukilpailun. Osallistumisoikeus oli kesällä 2015 tehdyllä rehulla, joka oli säilötty Josilac classicilla tai saman merkin combilla. Osallistuneiden rehuanalyysien paremmuusjärjestys ratkottiin säilönnällisen laadun perusteella.

 

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita