Kyntöantura rikki jankkurilla

Peltojen kyntäminen on tarpeellinen muokkaustapa, mutta siitä aiheutuva kyntöantura on saatava rikki. Sitä ei murenna nurmikasvien eikä edes kuminan viljely. Kyntöanturan rikkomiseen tarvitaan jankkuri. 

Tällaiseen lopputulokseen on tullut Mäntsälässä liejusavia viljelevä Markku Kyytsönen. Sateiden jälkeen pellolle jäävät vesipussit kielivät huonosta pintavesien pääsystä salaojiin. Jankkuroinnilla niistä on päästy eroon. Kaiken edellytys on kuitenkin se, että ojitus on kunnossa. 

Kyytsösen tilalla on siirrytty viljanviljelystä nurmikasvien siemenviljelyyn ja maustekasveihin, lähinnä kuminaan. Tällä hetkellä pelloilla kasvaa timoteita, ruokonataa ja puna-apilaa. Tilalla kokeiltiin jo pari–kolme vuotta sitten vuokrakäytössä ollutta jankkuria nurmena olleen pellon kunnostukseen. Keväiset vesilammikot hävisivät pellon painanteista. Se vahvisti uskoa siihen, että kyntöantura ei lähde ilman jankkuria. Nurmikasvien juuristo pitää sen jälkeen vesille väylät auki, mutta sekin vain aikansa. Jankkurointi on Kyytsösen käsityksen mukaan uusittava 5–10 vuoden välein.

Jankkuripiikit ovat järeät ja maahakuiset. Tässä koneessa hanhenjalkaterät ovat 20 senttiä leveät. Hydraulihalkaisijat suojaavat piikkejä esteeseen ajon varalta.

Jankkurointi korvaa jopa lisäojituksen

Huonoa pintavesien pääsyä salaojiin parannetaan usein lisäojituksilla: olemassa olevien salaojien väliin vedetään lisäojat. Se on kuitenkin kallis toimenpide.

– Jos jankkuroinnilla voi korvata lisäojituksen, se on halpa korjaus.

KoneAgria-messuilla isäntä perehtyi tarkemmin tanskalaisen He-Van valmistamaan nurmijankkuriin ja kaupat tehtiin pian messujen jälkeen. Viime kesänä sillä ehdittiin ajamaan kaikkiaan 35 hehtaaria. Koneella olisi voinut ajaa naapurien pelloilla syksyllä enemmänkin, jos sää olisi suosinut. Kun mennään jankkuroimaan, on tärkeää, että maa on kuivaa.

Vetokoneessa pitää olla painoa

Jankkurointisyvyyden tulee Kyytsösen kokemuksen mukaan ulottua reilusti kyntöanturan alapuolelle, mikä tarkoittaa 30–35 senttimetrin työsyvyyttä. Hänen jankkurissaan työleveys on 2,5 metriä, ja siinä on kolme järeää piikkiä. 

– Vetovoimaksi riittää 120 hevosvoimaa, mutta vetokoneessa pitää olla riittävästi painoa, 7–8 tonnia. Muuten pyörien pito ei riitä. Vauhdilla ei kannata komeilla, rauhallinen ajo 4-5 kilometrin tuntivauhtia antaa parhaan tuloksen.

Kuminan sänkipellon jankkurointi ei nostanut isoja kokkareita, ja pelto jäi tasaiseksi.

Kuiva maa murtuu ja lohkeilee

He-Van Grass Tiller -nurmijankkurissa on piikkien edessä kiekkoleikkurit. Ne leikkaavat viillot pellon pintaan. Piikkivarret eivät kasaa eteensä kasvustoa. Piikin alapäässä on maahakuinen, järeä ja muodoltaan maata nostava hanhenjalkaterä. Ajon aikana maa nousee piikkirivin takana kymmenkunta senttiä. Piikkien takana on noin 40 senttimetriä leveät Star-tähti­jyrät, jotka painavat piikin nostaman maapalteen tasaiseksi.

Piikit on suojattu kiveen ajon varalta hydraulilaukaisimella. Piikkivaurioita ei ole koneeseen tullut.

Star-tähtijyrät toimivat erinomaisesti maan ollessa kuivaa. 

– Jankkurointia jatkettiin naapuritiloilla syksyn puintien jälkeen, ja vaikka maa oli alempaa kuivaa, pinnalla oli sademärkyyttä, joka tunkeutui Star-tähtijyrien väliin. Asian voi tulkita myös niin, että maa oli siinä vaiheessa jo liian märkää jankkuroitavaksi. Maan pitää olla niin kuivaa, että se murtuu ja lohkeilee.

Siemennurmikin voidaan jankkuroida

Kyytsönen on kokeillut myös timotein siemennurmen jankkurointia. Hän teki sen pian puinnin jälkeen elokuun alussa, jolloin maa oli kuivaa. 

– Rauhallinen ajo jätti pinnan varsin tasaiseksi. Nurmen kasvu jatkui jankkuroinnin jälkeen tuotantonurmena. Toimenpide ei tappanut kasvustoa, se vain hiukan harvensi sitä, ja pieni apuharvennus on siementuotannossa jopa etu. Timotei tahtoo vanhetessaan tuuhettua liikaakin. Kasvuston jankkurointi aiheuttaa kuitenkin rikkakasvien lisääntymistä ja seuraavana keväänä voi joutua rikkatorjuntaan.

Naapurien syksyllä jankkuroimat sänkipellot jäivät varsin tasaisiksi. Päisteissä on toimittava rauhallisesti ja niin, että koneen nostolla ei tuoda pinnalle multakekoja. 

Kevätkylvöt on noilla pelloilla aikomus tehdä suorakylvönä, niin tasaisiksi ne ovat jääneet.

Jankkuripiikit nostavat maata samalla kun rikkovat kyntöanturan. Tähtijyrät painavat multapalteet jälleen tasaisiksi.

Kaikki alkaa ojituksesta

Peltojen rakenteen korjaus on aloitettava ojituksesta. 

– Jos piiriojat toimivat, niskakaivot imevät ja salaojitus on kunnossa ja pinnalla on vielä vesilammikoita, jankkurointi on ainoa vaihtoehto maan rakenteen korjaamiseksi. Oikeaan aikaan toteutettuna se antaa ensi kokemusten mukaan selvän sadonlisäyksen, Kyytsönen sanoo. 

– Jankkuri on kyntöanturasta kärsivillä pelloilla kannattavimpia investointeja. Sitä on kuitenkin käytettävä harkiten: märälle pellolle ei mennä.  

Jankkurilla syyrapsin kylvö suoraan sänkeen

He-Van jankkurilla on kokeiltu menestyksellä myös syysrapsin kylvöä. Syysrapsin kylvö pitäisi saada tehtyä ennen elokuun puoliväliä ja se tarkoittaa aikaistenkin viljalajikkeiden kyseessä ollessa kylvöä viipymättä puinnin jälkeen. Kun jankkuri on varustettu kylvölaitteella, sillä voidaan ajaa suoraan sänkeen heti kun peltolohko on saatu puitua. Hieman kärjistäen: puinnin ja kylvön välin ei tarvitse olla kuin 50 metriä.

Jankkurissa oleva kylvölaite puhaltaa rapsin siemenet piikkien tekemään uraan maan pintaan. Perässä oleva pakkeri painaa siemenet maahan. Syksyllä sataa yleensä aina sen verran, että lähellä pintaa oleva siemen itää. Syysrapsilla riittää se, että riviväli on 50 senttimetriä. Rapsi haaroo kesällä hyvin voimakkaasti ja peittää pellon niin hyvin, että jos syksyllä on saatu hävitettyä rikat, kesällä niitä ei enää kasvuston alle tule. Harva kylvö kasvattaa rapsille runsaasti sivuhaaroja. Jopa niin paljon, että puinti ilman leikkuupöydän sivuteriä on vaikeaa. 

Onnistuessaan syysrapsi antaa lähes 4 000 kilon hehtaarisatoja. Rapsin hyvää esikasviarvoa ei pidä myöskään unohtaa.

Jankkurikylvö sopii rapsille hyvin juuri siksi, että piikki tekee maahan syväväylän rapsin paalujuurelle ja kasvi saa juuriston syvempiin maakerroksiin, joissa on myös kosteutta.