Viljamarkkinoilla runsaita satoja ja katoja

03.11.2015 // Ilkka Pekkala

Viljojen markkinatilanne näyttää vaihtelevalta. Suomessa viljojen puintikausi venyi pitkälle lokakuulle ja sadoksi korjattiin sekä määrällisesti että laadullisesti vaihtelevaa viljaa. Eniten viileästä ja kosteasta kesästä näyttää hyötyneen kaura, joka on painavaa ja suurijyväistä, mutta valkuaiset jäivät mataliksi mallasohralla ja vehnillä.

Vehnämarkkinat

Maailman vehnäntuotannon arvioidaan Kansainvälisen Vilja­neuvoston IGC:n syyskuun arvion mukaan olevan kaikkien aikojen suurin, 727 miljoonaa tonnia. Vehnästä korjataan tällä satokaudella jo kolmas suuri sato peräkkäin, ja maailman laskennalliset vehnävarastot kasvavat edelleen. Sen sijaan kaikkien viljojen yhteenlaskettu tuotanto jää edellisvuotta noin ­prosenttiyksikön pienemmäksi.

Suuri osa tästä vähennyksestä selittyy EU-alueen maissi­sadolla, jota kasvukauteen osunut hellejakso pienensi tehokkaasti. EU:n alueella tuotettiin suuri myllyvehnä­sato, ja alueen suurimmassa vehnäntuottajamaassa tuotettiin jopa ennätyssuuri vehnäsato, joka onnistuttiin korjaamaan talteen hyvälaatuisena. Ranskalaisten arvioiden mukaan EU:n myllyvehnän osuus kaikesta viljasta on 71 prosenttia, kun se viime vuonna oli vain 60 prosenttia. Viime vuoden alhaista lukua selittää Ranskassa sateen osuminen korjuun keskelle.

Suomessa vehnäsato jää selvästi viimevuotista heikommaksi sekä määrässä että laadussa. Tätä kirjoitettaessa lokakuun puolivälissä Suomesta löytyy vielä korjaamattomia vehnäpeltoja. Vehnästä on paikoin korjattu myös suuria hehtaarisatoja ja korkeita hehtolitrapainoja, mutta valkuaiset ovat olleet selvästi viime vuosia matalampia. Sakoluvuissa on reilusti hajontaa erinomaisesta lähes sakoluvuttomaan vehnään. Koko sadon laatukuva ei ole vielä selvillä, mutta myllyvehnän osuus on selvästi pienempi kuin monena aikaisempana vuotena. Rehuvehnää sen sijaan on runsaasti tarjolla, ja suurin osa tällä kaudella vietävästä vehnästä tulee olemaan rehuvehnää. Nähtäväksi jää, miten EU-alueen heikoksi jäänyt maissisato vaikuttaa suomalaisen rehuvehnän markkinaan. 

Maailmanmarkkinoilla sekä Venäjä että Ukraina korjasivat runsaan vehnäsadon, ja ne ovat dominoineet muun muassa maailman suurimman vehnänostajan Egyptin ostoja koko syksyn ajan. Samalla suuren tarjonnan vuoksi hintataso on jäänyt matalaksi.

Ohramarkkinat

Euroopan ohrantuotanto jää viime vuotta pienemmäksi. Suomessa puidussa ohrassa on valtavaa sadon määrän ja laadun vaihtelua. Hyvät ohrasadot korjattiin maantieteellisesti Kolmostien itäpuolella sekä paikoin muun muassa Etelä-Pohjanmaalla. Sen sijaan alkukasvu­kauden märkyys pilasi korkeat satotoiveet paikoin etenkin Varsinais-Suomessa sekä Keski-Pohjanmaalta pohjoiseen. Viljoista ohrassa on ehkä eniten satovaihtelua jopa tilan peltolohkojen välillä ­riippuen niiden vesitaloudesta.

Myös ohran ja mallasohran ­valkuaiset ovat matalia, sen sijaan hehtolitrapainot ovat olleet jopa poikkeuksellisen korkeita. Valtaosa ohrasta sijoittuu tällä kaudella koti­maan markkinoille ja maan sisäinen ohraliikenne on totuttua suurempaa. Ohraa korjattiin kuitenkin enemmän kuin synkimmissä satoarvioissa alkukasvukaudesta arvioitiin, eikä ohrapeltoja juuri jää korjaamatta.

Kauramarkkinat

Kaurasato on kauden suurimpia positiivisia yllättäjiä. Kaura näyttää hyötyneen eniten viime kasvukauden oloista, sillä keskimääräiset hehtolitrapainot ovat olleet korkeita, samoin kuin jyväkoot. Viime vuosina paikoin korkeiksi kohonneet hometoksiinipitoisuudet (DON) eivät liioin ole näytelleet merkittävää osaa tämän syksyn sadossa. Kaurasta onkin maksettu selvästi korkeampia laatulisiä kuin moneen vuoteen, parhaimmillaan jopa 13 €/tn. Myös Ruotsissa korjattiin suuri ja laadukas kaurasato, ja se kilpailee samoista toimitusosoitteista suomalaisen kauran kanssa. Ruotsin kokonaisviljasato oli määrältään suurin 25 vuoteen.

Ruismarkkinat

Ruissato on suurempi kuin moneen vuoteen, ja laskennallisesti Suomi on nyt rukiissakin oma­varainen, sillä tuotanto ylittää kotimaisen kulutuksen. Rukiista on tullut yhä enemmän sopimuskasvi, sillä sopimuksetonta ruista on ­ollut paikoin vaikea saada eteenpäin heti alkukauden toimituksiin. ­Sopimustuotanto helpottaa rukiin menekkiä, joten sitä pitäisi kylvää vain sopimuksia vastaan. 

Rukiin hinta on laskenut viime vuodesta noin 15 eurolla tonnilta noin 160 €/tn tasolle, mutta sen hinta on silti naapurimaita selvästi korkeampi – kiitos hyvin toimineiden rukiin kotimaisuus­kampanjoiden. Esimerkiksi virolaisesta parhaimman luokan myllyrukiista sai lokakuun alussa vain 105 €/tn varastoon toimitettuna, joten suomalaisen rukiin hinta­preemio on erittäin merkittävä tuontirukiiseen verrattuna.

Vilkaisu Baltian viljantuotantoon

Viime satokauden aikana käytiin julkisuudessa paljon keskustelua Baltian maiden viljantuotannosta sekä kauppatavoista. Kolmessa Baltian maassa on peltoa reilu viisi miljoonaa hehtaaria, eli kaksinkertaisesti Suomen peltoalan verran. 

Euroopan viljakaupan järjestön Coceralin mukaan maiden ­yhteenlaskettu viljantuotanto esimerkiksi vuonna 2007 oli reilu 5,2 miljoonaa tonnia, mutta tänä vuonna tuotannossa lähestytään jo 10 miljoonan tonnin määrää. Noin vuosi­kymmenessä Baltian viljantuotanto on lähes kaksinkertaistunut ja siitä on tullut jo mainittava ja varteenotettava viljantoimittaja myös kansainvälisillä viljamarkkinoilla, sillä siellä on lähdetty hakemaan aggressiivisesti vientimarkkina­osuuksia siinä myös onnistuen. Satokauden alusta lähtien Baltia on vienyt lähes viidenneksen koko EU:n kolmansiin maihin viemästä vehnästä, noin 1,2 miljoonaa tonnia. Suomessa viljantuotanto sen sijaan on pysynyt paikallaan samalla noin vuosikymmenen tarkastelujaksolla, eli neljän miljoonan tonnin tasolla.

Sopimustoiminnasta potkua viljamarkkinaan

Suomen viljamarkkina on muuttunut voimakkaasti viimeisten muutaman vuoden aikana. Suurimmat heilahdukset on koettu Varsinais-Suomessa, josta viljaa jalostavaa teollisuutta on hävinnyt satoja tuhansia tonneja muun muassa rehutehtaiden uudelleenjärjestelyissä. Samaan aikaan viljanjalostusta on rakennettu lisää muun muassa Etelä-Pohjanmaalle ja Päijät-Hämeeseen. Maan sisäinen viljavirta on muuttanut suuntaansa ja samalla viljaliikenne on kasvanut etenkin Pohjanmaan suuntaan. Varsinais-Suomen viljat löytävätkin käyttöpaikkansa yhä useammin Suomen rajojen ulkopuolelta Naantalin sataman kautta, joka on kuluvalla kaudella tehostanut tehoaan. Viime satokaudella sieltä esimerkiksi vietiin viisi 60 000 tonnin Panamax-luokan vilja­laivaa, jotka vastasivat merkittävästä osasta koko Suomen 990 000 tonnin ­viljanviennistä. 

Viljan vienti täytyy nähdä vähintään yhtä tärkeänä käyttökohteena kuin kotimainen viljankäyttö. Viljaviennin arvo vuonna 2014 oli yli 160 miljoonaa euroa ja noin 15 prosenttia koko elintarvikeviennin arvosta. Kotimarkkina-alueeksi täytyy nykyisin ymmärtää koko EU, ja puheet ylituotannon vienneistä kuuluvat pelkästään historiankirjojen sivuille. Viennin tehostaminen vaatii kuitenkin tehokkuuden lisäämistä koko viljaketjulta, jotta sadat tuhannet viljatonnit ja tuhannet rekkalastit saadaan siirrettyä rajallisten varastojen kautta maailmalle. Tämän takia mahdollisimman tasainen viljavirta on kaikkien toimijoiden etu. Tämä kaikki voidaan saavuttaa muun muassa sopimustoimintaa tehostamalla. Yhä suurempi osuus Suomessa viljellystä viljasta pitää saada viljelysopimusten piiriin.

Artikkeli on kirjoitettu viikolla 42.

Fakta

  • Suomalaisen viljateollisuuden paino­piste on muuttunut Varsinais-Suomesta Pohjanmaalle ja Hämeeseen.
  • Laatuvaihtelut ovat sadossa suuria.
  • Tee viljelysopimus: sopimukset parantavat viljamarkkinoiden toimin­taa ja lisäävät viljamarkkinoiden ennakoitavuutta.
  • Seuraa viljamarkkinoita jo kylvöjä suunnitellessasi.

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita