Sopimusviljelyn merkitys korostuu kevätkylvöillä

21.01.2015 // Ilkka Pekkala

Viljantuotantoennusteita kannattaa seurata aktiivisesti sydäntalven aikana ja omia kevätkylvöjä suunniteltaessa. Vähäinenkin seuranta auttaa löytämään kulloiseenkin markkinatilanteeseen parhaiten sopivia viljelykasveja. 

Kasvukauden 2015/16 viljamarkkinoista on tehty ensimmäiset arviot. Maailmalla on vehnää kylvössä tai aiotaan kylvää eniten sitten 1990-luvun lopun. Luonnollisesti kuitenkin kasvukauden aikaiset sääolot ratkaisevat, kuinka suureksi sato muodostuu milläkin tuotantoalueella, puhumattakaan korjattavan viljan laadusta. EU:n viljantuotannon arvellaan tulevalla satokaudella jäävän noin 5 prosenttiyksikköä syksyllä 2014 korjatusta, mutta sen ennakoidaan silti olevan kokonaisuudessaan 305 miljoonaa tonnia. Yli 300 miljoonaan tonnin satomääriä on saavutettu parina edellisenä satokautena, mutta pidemmällä aikajänteellä tarkasteltuna sadot ovat olleet selvästi tätä alempia. Tärkeimmistä viljoista vehnäntuotannon arvellaan jäävän noin 140 miljoonaan tonniin, joka on toteutuessaan viitisen prosenttiyksikköä tai 8 miljoonaa tonnia syksyllä 2014 korjattua vähemmän.

Maailman ja etenkin EU:n viljantuotantoennusteita kannattaa seurata aktiivisesti sydäntalven aikana ja omia kevätkylvöjä suunniteltaessa. Tietoa on runsaasti saatavissa eri lähteistä, ja jo vähäinenkin seuranta auttaa löytämään kulloiseenkin markkina­tilanteeseen parhaiten sopivia viljelykasveja. 

 

Tasainen viljavirta kaikkien etu

Sopimusviljely helpottaa koko viljaketjun toimintaa, sillä mitä varhaisemmassa vaiheessa eri toimijoilla on tiedossa kunkin vilja- ja kasvilajin tuotannon laajuus, voidaan niiden avulla hyödyntää markkinoiden hintavaihteluita sekä suunnitella muun muassa vilja­logistiikkaa kotimaan käyttäjille ja vientisatamiin. Kotimaan viljan­käyttö on melko vakiintunutta ja siten helposti ennakoitavissa, mutta sopimusviljely auttaa vientikaupan ohella siinäkin.

Suomen viljasato on ollut viime vuosina neljän miljoonaan tonnin luokkaa eli 100 000 täysperävaunurekallista, josta noin puolet tulee markkinoille jossain vaiheessa vuotta loppujen jäädessä maatiloille muun muassa eläinten rehuksi sekä siemeneksi. Markkinoille tulee siis vuosittain noin 50 000 rekallista viljaa, eli 1 000 rekallista viikkoa kohden. On sanomattakin selvää, että mahdollisimman tasainen viljavirta teollisuuteen ja satamiin on kaikkien toimijoiden etu. Markkinoille tulevasta viljasta noin kolmannes jalostetaan Suomen rajojen ulkopuolella eri vientimaissa. 

Vienti on elimellinen osa toimivaa viljamarkkinaa ja vilja on kauppatavaraa siinä kuin mikä tahansa muu hyödyke. Siksi ei ole enää perusteltua puhua ylituotannosta, saati ylijäämästä. Joskus julkisuudessa esiintyy ajatus siitä, että kotimaisen viljan tuotantomäärien rajoittaminen vastaamaan juuri ja juuri Suomen omaa käyttöä saisi viljanhinnat kohoamaan merkittävästi. Rajasuojattomilla avoimilla markkinoilla tämä ajatus ei toimi. Otetaan esimerkki kotieläin­tuotannosta: onko sian- tai naudanlihan tuottajahinta kohonnut samassa suhteessa kuin omavaraisuus näissä tuotteissa on pudonnut, karkeasti ottaen kahteen kolmasosaan kotimaan kulutuksesta viime vuosien aikana? Vastaus: ei ole. Viljanviennissä niin sanottua kriittistä massaa on oltava riittävästi, jotta voidaan hyödyntää kaikkia maailmassa olevia vientimarkkinoita. Kotimarkkina-alueeksi on nykyisin ymmärrettävä vähintään koko EU:n alue.

Lähde: Evira. 2 mm seulonta on sekä elintarvike- että rehukauran tärkeimpiä ominaisuuksia, ja sen tulisi olla lähempänä 5:tä prosenttia eikä missään tapauksessa yli 10:tä prosenttia.

 

Vehnä 

Vehnää tuotettiin maailmassa kuluvalla satokaudella lähes ennätysmäärä, 717 miljoonaa tonnia. Samoin EU:ssa päädyttiin lähes 148 miljoonan tonnin tuotantomäärään, joka sekin on ennätystasolla. Joukon jatkoksi myös Suomessa korjattiin ensimmäisen kerran yli 50 vuoteen yli miljoonan tonnin vehnäsato. Huomionarvoista sekä koko EU:n että Suomen tasolla on rehuvehnän suuri määrä korjuuajankohtaan osuneiden sateiden takia. Venäjä ja Ukraina ovat olleet hyvin aktiivisia vientimarkkinoilla satokauden alusta lähtien. Esimerkiksi Venäjä on vienyt joulukuun loppuun mennessä jo yli 20 miljoonaa tonnia viljaa, josta vehnän osuus on ollut lähes 16 miljoonaa tonnia. Se on ollut vientimäärissään selvästi viime kautta edellä, joten Venäjän valtion viljanviennille asettamat rajoitustoimet koskevat lopulta melko vähäistä määrää vehnää. 

Kansainväliset viljakauppatalot ovat nähtävästi ennakoineet rajoitusten mahdollisuuden ja ovat siksi toimineet markkinoilla ennakoivasti. Myös Ukraina on vienyt Venäjän tavoin selvästi viime kautta enemmän viljaa maan itäosissa vellovasta sodasta huolimatta. Viljamarkkinoiden reagointi Venäjän vientirajoituksiin on ollut suhteellisen vähäinen, koska rajoitustoimia on jo osattu odottaa ja ne on siksi osittain jo hinnoiteltu muun muassa futuurimarkkinoihin. Syysvehnien talvehtimiseen maailman pää­tuotantoalueilla saadaan vastauksia kevätkuukausien aikana.

 

Ohra 

Vehnän tavoin myös ohrassa korjattiin suuri sato EU:n alueella. Ensi kaudelle ohrantuotannon arvellaan alenevan nelisen prosenttiyksikköä 58 miljoonaan tonniin. Suomessa ohran kulutuksen ennakoidaan olevan melko samalla tasolla kuin tällä kaudella. Teollinen käyttö keskittyy erityisesti Pohjanmaan alueelle, joten tämä on hyvä pitää mielessä myös naapurikunnissa kylvösuunnitelmia tehdessä.

 

Kaura 

Suomi on kaurantuotannon suurvalta, sillä tuotamme noin 15 prosenttia EU:n kaurasta ja vielä huomattavasti suuremman osan elintarvikekaurasta. Kauralle on vakaa kysyntä kotimaan rehutehtailla sekä lisääntyvää kysyntää elintarviketeollisuudessa sekä Suomessa että vientimarkkinoilla. 

Valtaosa Suomesta vietävästä kaurasta päätyy elintarvikkeeksi. Suomalaisen kaura on maineeltaan painavaa ja suurijyväistä, ja tätä täytyy vaalia muun muassa oikealla lajikevalinnalla. Lajiketta valittaessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota 2 mm seulontaan. Suuri jyväkoko on välttämättömyys elintarvikekauran lisäksi myös rehukaurassa, sillä monissa rehutehtaissa kaura kuoritaan muun muassa siipikarjan rehuihin.

 

Ruis 

Syysviljoja päästiin kylvämään suotuisissa olosuhteissa, ja siksi rukiin kylvöalat kasvoivat merkittävästi lähes 37 000 hehtaariin. Tätä edesauttoi myös rukiin kotimaisuuskampanja. Mikäli talvituhot eivät muodostu suuriksi ja päästään lähelle viime vuosien keskiarvosatoja, voidaan saavuttaa rukiin omavaraisuus, noin 100 000 tonnia. Rukiin kylvöalaa ei kuitenkaan ole järkevää kasvattaa tätä suuremmaksi, sillä kotimaisuuskampanjan takia suomalaisen rukiin hintapreemio on kymmeniä euroja esimerkiksi Baltiasta tuotuun rukiiseen verrattuna, ja siksi sen vienti viljelijää tyydyttävällä hinnalla on vaikeaa.

 

Öljykasvit 

Turvatekniikan keskus myönsi poikkeusluvan peitattujen öljy­kasvien käyttämiselle, eli rypsiä ja rapsia voi kylvää ensi keväänä peitatulla siemenellä. 

Öljykasvit ovat olleet useana vuotena kannattavimmat viljelykasvit, ja lisäksi niillä on varmat markkinat, hyvä esikasviarvo viljelykierrossa sekä vähäinen varastotarve. Markkinoilla on muun muassa Clearfield-tekniikkaa käyttäviä lajikkeita niin rypsissä kuin rapsissakin.

 

Artikkeli on kirjoitettu viikolla 1.

Lähde: Kansainvälinen Viljaneuvosto IGC 27.11.2014. Satokauden 2014/15 tuotanto jää edellisvuotta pienemmäksi, mutta siitä huolimatta varastot kasvavat jo toista vuotta peräkkäin.

 

4 FAKTAA

  • Kylvä mitä markkinat kysyvät: hyvälaatuista vehnää, elintarvikekauraa, öljykasveja sekä tärkkelys- ja rehuohraa etenkin Pohjanmaalla.
  • Varaudu satokauden hintamuutoksiin: jaksota myynnit ja varmista keskimääräinen hyvä hinta.
  • Seuraa maailman viljamarkkinatilannetta ja kylvöalaennustetta viljelysuunnitelmaa tehdessä, ja suunnittele samalla sadon markkinointia.
  • Tunne tuotantokustannuksesi.

 

 

 

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita