IPM-viljely ja uudet vesistörajoitukset käytännössä

27.04.2015 // Maria Munck

Jarmo Nikula on jo vuosia noudattanut IPM-viljelyä ja tämän kauden pakollisia vesistörajoituksia. Itsekulkeva ruisku alentaa tehokkaasti tuulikulkeumaa, ja lämpimän ruiskutusveden käytöllä voi alentaa kasvinsuojeluaineiden käyttömääriä.

Vanhaa Tuurin tilaa Varsinais-Suomen Ruskossa viljelee Jarmo Nikula. Tilan halki kulkee Ruskonjoki, joka muuttuu Raisionjoeksi ennen kuin ­laskee mereen Turun länsipuolella.

Tuurin tilalla nyt pakollisiksi ­tulleet vesistörajoitukset ovat olleet käytössä jo kauan. Pellon reunan ja Ruskonjoen välissä on vähintään kolmen ­metrin ruiskuttamaton alue.

– IMP ei paljon poikkea hyvästä viljelykäytännöstä. Toimitaan kuin ennenkin, ja pidetään kirjaa tehdyistä toimenpiteistä, ­Nikula ­sanoo.

Vuokrapellot mukaan lukien viljeltävä ala on yli 300 ­hehtaaria. Viljely on entiselle Konekeskon traktorimyyjälle ollut kuusi vuotta päätoimista.

 

Hyvillä suuttimilla suoja­etäisyydet lyhenevät

Kasvinsuojeluaineiden vesistöjen suojaetäisyydet ­määräytyvät aineen myrkyllisyyden, käyttömäärän ja arvioidun tuulikulkeuman mukaan.

Nikulalla on käytössä itsekulkeva Hardi 4100 Alpha Plus Twin Force. Ilma-avusteinen puhallusruisku käsittelee sekä lehden ylä- että alapinnan ja ­pitää tuulikulkeuman alhaisena. Ruiskutusleveyttä on 30 metriä. Ruiskutukset tehdään GPS:n avulla, jolloin päällekkäisruiskutusta ei tule.

Ruiskua ei täytetä kylmällä vedellä. Vesi tulee omasta kaivosta, mutta se pumpataan ensin auringossa olevaan säiliöön, jotta se lämpiäisi. Säiliöstä ­Nikula saa oman järjestelmän avulla ruiskun ­4 000 litran säiliön täytettyä kymmenessä minuutissa.

– Meillä levitetään kasvinsuojeluaineita 30 prosenttia alle minimipitoisuuden. Tähän päästään ilma-avusteisen ruiskun ja lämpimän veden avulla, kertoo Nikula.

 

Tarkkailua ja täsmäiskuja

IPM-viljelyssä ei ruiskuteta ennaltaehkäisevästi. Siksi viljelijän on tarkkailtava lohkojaan, jotta tarvittaviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ajoissa ennen kuin taudit tai rikkakasvit yllättävät.

– Pitää kulkea ja katsoa ja tehdä täsmäiskuja tauteja vastaan. 

Kasvitautien torjunnassa tarkkailua tehdään ensimmäiseksi ennen rikkakasvien ruiskutusta, sillä kosteana alkukesänä tauteja voi ilmetä aikaisessa vaiheessa ja silloin tautiainetta lisätään rikkaruiskutuksen yhteyteen.Varsinainen tautiruiskutus tehdään myöhemmällä kasvuasteella, ennen kuin tautilaikut ovat vallanneet lippulehden. IPM-viljelyssä yhdistellään ­monipuolisesti erilaisia torjuntamenetelmiä, ja kemiallinen torjunta on vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. Tuhoajien esiintymistä ennaltaehkäistään moni­puolisen viljelykierron, muokkausmenetelmien ja terveen lisäysmateriaalin avulla.

Nikulan pelloilla viljeltiin viime vuonna 60 prosenttia syysviljaa ja 40 kevätviljaa. Ensimmäistä kertaa viljelyssä oli syysrapsia ja ruista. Rapsi ei valitettavasti onnistunut, sillä kasvinsuojelu ei ollut riittävää, mutta ensi vuonna Nikula tietää, mitä tehdä.

 

Mitä uutta kasvinsuojelussa?

IPM tulee sanoista Integrated Pest Management ja ­tarkoittaa integroitua kasvinsuojelua. Siinä torjuntatoimenpiteet tehdään aina havaitun tarpeen mukaan. Näin ympäristöön päättyvien aineiden määrä pienenee ja ­kasvintuhoajille ei muodostu vastustuskykyä.

– Hankalinta IPM:ssä on se, että kyseessä on uusi vieras termi. Oikeastaan suurin osa viljelijöistä on käyttänyt integroitua kasvin­suojelua jo kauan, Pauliina Laitinen, ylitarkastaja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ­Tukesista kertoo.

Kaikkien ammattiviljelijöiden tuli viimeistään viime vuonna ottaa käyttöön IPM-­viljely. Tänä vuonna viljelijöiden ja myyjien kasvinsuojelututkinto tulee olla suoritettuna viimeistään 26. marraskuuta.

IPM:ssä käytetään kynnysarvoja, mikä tarkoittaa, että torjuntapäätöstä tehdessä käytetään torjunnan tutkittuja raja-arvoja siitä, mikä määrä tuhoojia aiheuttaa taloudellisen haitan.

– Tällä hetkellä kaikille tuhoojille ei ole vielä olemassa torjuntakynnysarvoja. Tavoitteena on, että esimerkiksi eri tuhohyönteisille ja rikkakasveille saataisiin kynnysarvot.

Tilojen pitää kuitenkin soveltaa torjuntatoimen­piteet juuri omalle tilalle sopivaksi.

 

Uudet vesistörajoitukset ­voimaan 2015

Viimeistään tämän vuoden kasvukaudella tulee noudattaa uusia vesistörajoituksia, joiden tarkoituksena on suojella vesistöjen kasveja ja eläimiä kasvinsuojeluaineiden haittavaikutuksilta.
Kaikkien vesistöjen varsille on jätettävä vähintään kolmen metrin levyinen ruiskuttamaton alue. Muutoin suojaetäisyydet vaihtelevat valmisteen ja käyttö­kohteen mukaan seuraavasti: peltokasvit ja matalat marjapensaat 3—20 metriä; korkeammat marjapensaat, koristekasvit ja taimitarhat 3—30 metriä ja ­hedelmäpuut 3—50 metriä.

Uudessa menettelyssä suojaetäisyydet määri­tetään riskiin perustuen. Tällöin otetaan huomioon ­myrkyllisyyden lisäksi muun muassa kasvin­suojeluaineen käyttömäärä ja arvioitu tuulikulkeuma. ­Ruiskun suutinvalinnoilla voi vaikuttaa suojaetäi­syyden ­pituuteen.  

Mikäli vesistön varrella on metsikkö, sen katsotaan estävän tuulikulkeumaa vesistöön. Tällöin suojaetäisyyksiä ja suutinvaatimuksia ei tarvitse noudattaa. Edellytyksenä on, että vesistön ja ruiskutettavan kohteen välissä on vähintään 3 metrin leveydeltä maasta lähtien tiheää, yli 5 metriä korkeaa kasvustoa täydessä lehvästössään. Kasvusto voi olla luonnon­tilaista puustoa tai esimerkiksi istutettu kuusiaita.

– Monet suorittavat kasvinsuojelun todella hyvin, mutta parannettavaa löytyy varmasti kaikilta, ­Pauliina Laitinen sanoo.

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita