Näyttelyitä mistä valita

02.04.2014 // Eero Pajulahti

Maatalousnäyttelyillä on Suomessa pitkä historia. Jo vuonna 1870 järjesti Suomen Talousseura Helsingin maanviljelyskokouksen yhteydessä ensimmäisen valtakunnallisen näyttelyn.

1900-luvun alun näyttelyissä esiteltiin pääsiassa työ- ja tarvekaluja, meijerivälineistöä, kotieläimiä ja maataloustuotteita. Varsinaisia maatalouskoneita esillä oli vähän, mutta jo vuonna 1922 Tampereella näyttelyalueesta yli kolmannes oli konekenttänä.

Sotien jälkeen maanviljelyseurat alkoivat järjestää paikallisia näyttelyitä. Lukumäärä paisui valtavasti, ja vuonna 1950 mainitaankin olleen yli 500 erilaista viljelijäväestölle suunnattua tapahtumaa.

Maatalouskoneet tulivat kunnolla mukaan 1950-luvun lopulla. Tuolloin poistui valuuttasäännöstely ja tuontirajoitukset. Tekniikan kehittyessä markkinoille alkoi virrata koneita laajassa mitassa.

60-luvulla Maatalouskoneiden luottamusneuvosto, sittemmin Traktorituojat-yhdistys ja Traktorimyyjät-yhdistys, sai näyttelyiden määrän vähenemään aluksi 10–15 näyttelyyn vuodessa ja 80-luvulle tultaessa kolmeen kesänäyttelyyn. Koneosastojen olivat keskeinen osa näyttelyä.

Keskolainen näyttelyhistoria alkoi 40-luvun lopulla, kun ensimmäiset maahantuontiedustukset saatiin, ja yhteistyö kotimaisen teollisuuden kanssa alkoi. Pääkonttorin maatalousosasto vastasi osastosta ja tuontikoneista ja kotimaiset yhteistyökumppanit muiden koneiden esillepanosta.

Näyttelykonsepti pysyi pitkään samanlaisena muuttuen vasta 80-luvun lopulla. Maaliskuussa 1987 järjestettiin Seinäjoella ensimmäinen koneiden talvinäyttely. Lämpimän tilan muodosti kaksi isoa telttaa, mutta pääosin koneet olivat ulkosalla. Tämän jälkeen muutaman vuoden ajan Maaseutukeskukset järjestivät kaksi kesänäyttelyä ja yhden talvinäyttelyn.

90-luvun alun raju talouslama ajoi konekaupankin ahtaalle. Alettiin miettiä uusia toimintatapoja ja markkinoinnin kustannustehokkuutta. Syksyllä 1993 Kesko ja K-maatalousketju järjestivät ennakkomyyntinäyttelyn K-ryhmän Koetilalla Hauholla.

EU-jäsenyyden myötä alkoivat viljelijöiden hankintapäätökset ajoittua pääosin loppuvuoteen ja tämäkin tuki syksyistä näyttelyajankohtaa. Myös muut toimijat omaksuivat pian samanlaisen menettelytavan, ja KoneKilleri- ja Kone­Farma-näyttelyiden pitoajakasi vakiintui syksy.

Kesänäyttelyitä alettiin kutsua Maaseutunäyttelyiksi, sittemmin Farmariksi kohdeyleisön käsittäessä myös muita kuin maataloustuottajia. Koneiden osuus supistui huomattavasti aikaisemmasta.

Tarve esitellä koneita entistä laajemmin ja kustannustehokkaammin sai Keskon ja Hankkija-Maatalouden aloittamaan yhteiset ennakkomyyntinäyttelyt Lahden Suurhallissa vuonna 2001. Sen jälkeen KoneForum-näyttelyn pitopaikkana toimi Tampereen messukeskus.

Konenäyttelyiden osalta on jälleen mielenkiintoinen aika. Tulevan syksyn näyttelyt ovat jo kalenterissa. Vähän vaikuttaa siltä, että näyttelytapahtumat ovat jälleen sirpaloitumassa. Toki konekaupan on oltava siellä, missä asiakkaatkin ja palvelun on pelattava, mutta toivottavaa olisi, että ainakaan tuota vuoden 1950 tapahtumaennätystä ei rikottaisi.

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita