Mitä peltoon keväällä 2014?

21.01.2014 // Ilkka Pekkala

Satovuodesta tai viljan hinnoista riippumatta viljely on sitä kannattavampaa, mitä suuremman ja parempilaatuisen sadon kykenee tuottamaan. Viljelyn tuotantokustannusten tunteminen on tullut entistä olennaisemmaksi osaksi toimivaa suunnittelua samoin kuin kiinteähintaisten sopimusten hyödyntäminen.

 

Maailmalla tuotettiin satokaudella 2013/2014 suurin viljasato kautta aikojen, 1946 miljoonaa tonnia. Myös EU-alueella sato oli runsaampi kuin useana edelliskautena, yli 300 miljoonaa tonnia. Joukon jatkona Suomen viljasato kasvoi suureksi, yli 4,1 miljoonan tonnin. Samaan aikaan suurentuvan viljantuotannon kanssa myös maailman viljankulutus on kasvanut aiemmista ja siksi suuri sato kasvatti varastot satokauden 2011/12 tasolle.

Viljamarkkinanäkymät 2014/15

Viljamarkkinoiden toiminnan ja hinnanmuodostuksen kannalta onkin merkittävää, miten pääasiassa hyvissä oloissa kylvetyt syysviljat ja -öljykasvit selviytyvät talvesta. Kasvava viljankysyntä pitää huolen siitä, että markkinoiden hintamuutokset voivat olla suuria tulevalla kaudella riippuen siitä, millaiset kasvuolot ovat maailman päätuotantoalueilla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Mustanmeren­ alueella, Australiassa ja Etelä-Amerikassa. Luonnollisesti myös väkirikkaiden maiden, kuten Kiinan, oman tuotannon onnistuminen vaikuttaa markkinoiden kysyntään ja sitä kautta myös hintoihin.

Ensimmäisten kylvöalaennusteiden mukaan Euroopassa vehnäala lisääntyisi neljällä prosenttiyksiköllä noin 24 miljoonaan hehtaariin. Ohran kylvöala pienenisi muutamalla prosenttiyksiköllä hieman alle 12 miljoonan hehtaarin, samoin maissin kylvöalan ennakoidaan putoavan. Tuotannon määrästä on mahdotonta tehdä arviota tässä vaiheessa, koska kasvukauden­ sääolot vaikuttavat lopulliseen satomäärään kylvöaloja enemmän.

Suomessa viljamarkkinat kaipaavat tasapainottamista ja viljelysuunnitelman teko tulevalle kasvukaudelle vaatii tarkempaa suunnittelua ja markkinoiden analysointia kuin parina edellisenä vuotena. Rehuviljamarkkinat ovat aiempaa tarjontavoittoisemmat sekä kotimaassa että kansainvälisillä markkinoilla. Öljykasvit ovat useamman vuoden aikajänteellä tarkasteltuina hyvä valinta viljelyn tuloksellisuutta tarkasteltaessa, mikäli ylletään vähintään 1,5 tonnin hehtaarisatoon.

Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä tiedossa, saadaanko poikkeusluvan avulla kylvää keväällä 2014 neonikotinoideilla peitattuja öljykasvinsiemeniä. Siitä huolimatta öljykasvit­ ovat edelleen varteenotettava vaihtoehto ensi kevään viljelyä suunniteltaessa ja kasvinsuojelulla on käytössään keinoja korvata mahdollista peittausaineen käyttörajoitetta, josta voi lukea tarkemmin tämän lehden toisesta artikkelista.

Öljykasveille on vakaa kysyntä kotimaassa ja viljojen hintasuhteet ovat olleet jo pitkään öljykasveja suosivia. Syysviljoja saatiin kylvettyä selvästi viime vuosia enemmän suotuisten kylvösäiden sekä etenkin kotimaisen rukiin hyvän kysynnän takia.

Vehnä

Vehnänviljelyn painopiste on ollut perinteisesti maan etelä- ja lounaisosissa, mutta 2000-luvun aikana se on lisääntynyt myös muualla. Myllyvehnän kotimaan käyttö on ollut pitkään vakiintunutta noin 270 000 tonnin tasolle eli lähes kolmannekseen viime vuosien vehnä­sadon määrästä. Rehu­vehnän käyttö on lisääntynyt muun muassa siipikarjalle ja siksi rehuvehnän kulutusta on tuotantoa enemmän etenkin Pohjanmaalla. Vehnänviljelyä voi lisätä kotieläinvaltaisella Pohjanmaalla. Vehnäntuotannon pääalueella Etelä- ja Lounais-Suomessa kannattaa ottaa tavoitteeksi hyvälaatuisen myllyvehnän tuottaminen. Viime vuosina suurin osa kotimaan tarpeen ylittävästä vehnästä on viety myllyvehnänä Eurooppaan, mutta myös esimerkiksi Lähi-itään. Laajamittainen vienti edellyttää riittävän suurta viljamassaa, josta saa kerättyä riittävät eräkoot. Viljan niukkuus ei ole viljelijänkään kannalta hyvä asia, sillä silloin markkinat toimivat täysin kotimaan käytön ohjaamina, koska riittävien vientierien kokoaminen ei ole mahdollista.

Kaura

Kaura on Suomen toiseksi viljellyin viljakasvi ja se on ollut tärkein vientivilja jo usean vuoden ajan. Maailman mittakaavassa se on marginaalinen tuote, jossa Suomi on kokoaan merkittävämpi toimija. Suomi tuottaa noin 15 prosenttia EU:n kaurasta ja vielä merkittävämmän määrän maanosan elintarvikekaurasta. Myllykauran kulutus Euroopassa on vankkaa ja valtaosa Suomesta viedystä kaurasta­ päätyy Keski-Euroopan kauramyllyihin hiutaleiden ja myslien raaka-aineeksi. Suomalaisella kauralla on vankka maine, joka vaatii kuitenkin huolellisuutta jo kauran kylvöstä lähtien. Kaura vaatii viljelyyn panostusta siinä missä myllyvehnäkin. Tärkeitä ominaisuuksia ovat suuri jyväkoko ja riittävä hehtolitrapaino. Siksi jo kauraa puitaessa tulee huolehtia siitä, että puimurissa on riittävästi tuulta ja viimeistään kuivurin ­esipuhdistin on säädetty riittävän suurelle roskien ja pikkujyvien poistamiseksi.

Kauraa on perinteisesti kylvetty Euroopassa vaatimattomimmille pelloille muun muassa Iso-Britanniassa. Syksyllä 2013 saarivaltakunnassa korjattiinkin suurin­ kaurasato 40 vuoteen, koska käytännössä muita viljoja ei voitu enää kylvää edellissyksyn märkyyden takia. Tämä yhdessä erinomaisen ruotsalaisen kaurasadon kanssa laskivat kauran hintaa myös meillä. Todennäköistä kuitenkin on, että kaurantuotanto ei lisäänny näissä maissa ensi kasvukaudella, mutta kulutus pysyy vähintään ­samalla tasolla. Tuolloin markkinoilla kaivataan jälleen runsaasti suomalaista kauraa – aivan kuten satokausina 2011/12 ja 2012/13, jolloin hyvälaatuisen kauran viljelijähinta oli korkealla. Kaura on hyvä vaihtoehto pohjoisiin oloihimme ja sen kylväminen on syytä pitää mielessä myös ensi keväänä.

Ohra

Suomen ohrantuotanto kannattaa pitää nykyisessä laajuudessaan noin 550 000 hehtaarissa. Tärkein ohran tuotanto- ja käyttöalue sijaitsee kotieläinvaltaisella Pohjanmaalla, jossa on runsaasti sitä käyttävää rehu- ja tärkkelysteollisuutta. Mallasohran kotimaan käyttö pysynee ennallaan, vientitilanteeseen vaikuttaa puolestaan paljon muun muassa Euroopan mallasohratuotannon onnistuminen ensi kesänä.

Sopimusviljely tärkeä ­viljaketjun toiminnalle

Ensi kauden viljamarkkinoiden tilanteesta ei voi sanoa vielä mitään varmaa, sillä niihin vaikuttavat monet Suomesta ja suomalaisten toiminnasta riippumattomat tekijät. Lähtökohtaisesti voi sanoa, että hyvälaatuiselle ja käyttötarkoituksen mukaiselle viljalle on aina helpompi löytää markkinoita kuin juuri kauppakelpoisuuden vähimmäisvaatimukset täyttävälle tavaralle.

Viljamarkkinoilla voimakkaat hinnanvaihtelut ovat markkinoiden normaalia toimintaa. Hintavaihteluiden varalle on tarjolla monenlaisia­ suojausmenetelmiä, kuten hintakiinnitys tulevalla sadolle. Näissä pitää muistaa, että ennen kylvöä hintakiinnitys kannattaa tehdä vain korkeintaan kolmannekselle satoa, sillä hintakiinnitys on sekä myyjää että ostajaa sitova. Oleellista hintojen sitomisessa on omien tuotantokustannustensa tunteminen, jotta tietää, millä hinnalla kiinnittäminen on taloudellisesti järkevää. Hintojen kiinnittäminen tuo lisää suunnitelmallisuutta viljelijälle jo kasvukauden aikana ja se vähentää tuotannon taloudellista riskiä.
 

Artikkeli on kirjoitettu viikolla 50

 

5 FAKTAA

  • Kylvä mitä markkinat kysyvät: hyvälaatuista vehnää, elintarvikekauraa, öljykasveja ja tärkkelys- ja rehuohraa etenkin Pohjanmaalla.
  • Hyödynnä viljan hintakiinnitykset osana maatilan riskinhallintaa.
  • Varaudu satokauden hintamuutoksiin: jaksota myynnit ja varmista keskimääräinen hyvä hinta.
  • Seuraa maailman viljamarkkinatilannetta ja kylvöalaennustetta viljelysuunnitelmaa tehdessä ja suunnittele samalla sadon markkinointia.
  • Tunne tuotantokustannuksesi.


Lähde: Kansainvälinen Viljaneuvosto IGC 28.11.2013. Satokauden 2013/14 tuotanto on edellisvuotta selvästi suurempaa ja siksi maailman viljavarastot kasvavat jopa satokautta 2011/12 korkeammalle tasolle. Satokauden 2014/15 sadosta ei tiedetä vielä mitään, mutta kulutuksen kasvaessa viljalle on kysyntää jatkossakin.

 

 

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita