Viljelyohjelmakokeet vahvistivat vanhaa tietoa

23.01.2013 // Juho Urkko

Viljakasvien viljelyohjelmat perustuvat K-maatalouden koetilan tutkimus- ja koetoimintaan sekä käytännön viljelyn tuloksiin. Viljelyohjelmissa kyse on testatuista, käytännön viljelyyn sopivista ratkaisuista. Kehitystyötä on kutsuttu Viljelyohjelmiksi vuodesta 2006 alkaen. Viljelyohjelmakokeissa on vuosittain useita eri vilja- ja öljykasvilajikkeita. Mukana ovat myös uusimmat lajikkeet. Kesän 2012 Viljelyohjelmien koeruuduilla seurasimme rikkakasvien torjuntaa ja aineiden tehokkuutta silmälläpitäen pihatähtimön resistenssin ehkäisyä. Kasvitautien torjunta sateisena kasvukautena korostui koetilan tutkimuksessa.

Rikkatorjunta havaintojen mukaan

Rikkatorjuntaan tulee aina valita aineet tarpeen ja lohkolla esiintyvien rikkakasvilajien mukaan. Viime vuosina on noussut voimakkaasti esiin keskustelu resistenssin muodostumisesta, ja ikävä kyllä joillain peltolohkoilla tähän ongelmaan on jo törmättykin.

Jos rikka-aine ei tehoa, mikä eteen? Tämä tilanne voidaan estää suunnittelemalla torjuntaa jo etukäteen, valitsemalla oikeat aineet oikeille rikoille ja vuorottelemalla eri tehoaineryhmien välillä tai käyttämällä eri ryhmiin lukeutuvia aineita.

Koepaikalla rikkakasveja ei ongelmaksi esiintynyt. Yleisin oli monelta pellolta tuttu vesiheinä eli piha­tähtimö. Juuri pihatähtimö on tavattu gramma-aineille vastustuskykyisenä, eikä valmisteet kuten Express, Classic, Tooler tai Ratio ole enää kaikkiin yksilöihin tehonneet. Tällöin Viljelyohjelman mukainen ratkaisu resistenssin estämiseen on käyttää rikka­kasvintorjunnassa joko K-Trioa, fluroksipyyrivalmistetta tai Mustang Fortea. Mikäli kuitenkin lohkon rikkakasvilajisto koostuu pääosin siemen­rikoista, rikka­torjuntaan erinomainen vaihtoehto on rae­mainen gramma-aine Tooler 50 grammaa hehtaarille ja kiinnittä 0,1 desi­litraa hehtaarille. Harkinnanvaraisesti rikkatorjunnassa pärjätään siis myös keveämmin lääkkein.

Kostea ja viileähkö kesä omiaan kasvitautien kehittymiselle

Kesänä 2012 lehtilaikkutauteja esiintyi varsin runsaasti. Kesä oli sateinen, viileähkö ja olo­suhteet taudinaiheuttajien kehittymiselle olivat varsin otolliset. Alku­kesästä havaittiinkin runsaasti muun muassa verkkolaikun oireita. Myöhemmin kesällä yleistyivät myös muut kasvitaudit, ­niiden vaikutus satoon oli pitkälti riippuvainen lajikkeen luontaisesta taudinkestosta. Osa lajikkeista kesti tauteja paremmin ja osa kärsi satotappioita enemmän. Taudintorjunnasta erityisesti hyötyivät ohrat, joilla sadonnousu oli suurimmillaan jopa 20 prosentin luokkaa.

Kevätvehnät hyötyivät taudintorjunnasta myös, ja lisäsatoa saatiin likimain 10 prosentin verran lajikkeesta riippuen. Luontainen taudinkesto tulikin esiin hyvin Demonstrant -kevätvehnällä, jonka lehtilaikkutautien kesto on lajikkeista parhain virallisten kokeiden tuloksia tarkastellessa. ­Demonstrant kestää hyvin myös haisunokea, ja sen tähkä on ilmava, mikä on myös eduksi muuten taudeille otollisena kesänä.

Taudintorjunnan ja erityisesti strobiluriinivalmisteiden käytön sanotaan monesti pitkittävän viljan tuleentumista. Käsittelemätön vilja toki valmistuu aikaisemmin, mutta tosiasiallisesti kasvi kuolee pystyyn eikä pysty hyödyntämään satopotentiaalia. Tappiota tulee sekä laadussa hehtolitranpainon laskiessa ja jyväkoon pienetessä että myös kiloissa, joita pellolta saadaan. Kokeissa taudintorjuntakäsittely johti puintiin päivää tai paria myöhemmin, mutta pidemmistä ajoista ei tässäkään ollut kyse. Taudintorjunta ja korrensäädekäsittely myös antavat puintiaikaan pelivaraa ja ehkäisevät kasvuston ennenaikaista ränsistymistä. Näin ne auttavat puintitöiden jaksotuksessa.

Peittaus, lumihomeen- ja taudintorjunta syysviljoilla tarpeen

Talvituhosieniä voi torjua peittaamalla siemen tai talvituhoruiskutuksin. Peittaukseen hyväksyttyjä valmisteita ovat muun muassa Baytan universal neste sekä Celest formula M, jolla kokeiden siemenet oli peitattu. Peittaus usein myös parantaa siemenen orastuvuutta, ja siksi peittauskäsittely on suotavaa tehdä. Pelkällä peittauksella ei kuitenkaan täyttä suojaa saada, vaan paras vaikutus saadaan ruiskuttamalla kasvusto talvituho­sienten torjuntaan tarkoitetulla valmisteella. Sportak -ruiskutus ­vähensi talvituhoja huomattavasti. Ruiskuttamattomilla koeruuduilla talvi­tuhot olivat noin 30 prosentin luokkaa, kun ruiskutetuilla ruuduilla talvituhoja ei esiintynyt mainittavissa määrin. Tehoaine Sportak- ja Basso-valmisteissa on prokloratsi. Ruiskutusohjelmia suunnitellessa tulee muistaa, että prokloratsilla on perättäiskäytön kielto – joten hyvä valinta esi- tai jälkikasvin ruiskutuksiin on esimerkiksi Comet Pro yhdistettynä Prosaroon.

Keväällä talvehtineet viljat pääsivät hyvään ­kasvuun. Jo varhaisessa vaiheessa havaittiin ­rukiin koeruuduilla härmää ja rengaslaikkua. Näihin ­tehoavan taudintorjunta-aineen käyttö pieninä ­annoksina jo rikkaruiskutusta tehdessä voi hyvinkin tulla tarpeen. Kokeissa hybridiruis Caspian sai myöhäisessä vaiheessa Comet Pro + Prosaro tautiainekäsittelyn, ja sadonlisä oli huomattava, ollen ­ 20 prosentin luokkaa. Lähes vastaavaan suhteelliseen sadonnousuun ylsi myös Reetta populaatioruis, joka on osoittautunut kuuluvan populaatio­rukiiden parhaimmistoon.

Koejärjestely osoittaa rukiin satopotentiaalin olevan suuri siinä missä syysvehnän tai muidenkin viljojen. Jos takavuosina ruista on viljelty ”kylvä ja unohda”-periaatteella, voidaan viimeistään nyt todeta uusien hybridi- ja populaatiolajikkeiden tarjoa­van annetuille panoksille todellista satovastetta.

Taudintorjunnan ohella viljelyohjelmakäsittelyyn kuuluu myös laontorjunta- sekä hiven­lehtilannoitus. Näistä laontorjunnan voi sanoa olevan edullinen vakuutus sille, ettei vilja lakoonnu ja sato saataisiin puitua kuivempana ja täysimääräisenä pellolta talteen. Laontorjunta-aineita on useampia, ja niillä on keskenään hieman erilaiset vaikutusmekanismit. Tämän takia onkin tärkeää valita oikea aine oi­keaan aikaan ja perehtyä käyttö­ohjeisiin. Jos ohjeen­mukainen ruiskutusaika on jo mennyt, ei korrensääteestä välttämättä ole mitään hyötyä. ­Kokeissa käytettiin rukiilla Cycocel-valmistetta rikka­ruiskutuksen yhteydessä sekä Terpalia taudin­torjunnan kanssa ­seoksena. Vehnällä suunnitelmissa oli nämä molemmat, mutta Terpal jäi kesällä olosuhteiden takia ruiskuttamatta. Vehnällä myös käyttö­määrät ovat alhaisemmat ­rukiiseen verrattuna. Korrensääde selvästi lyhensi kortta, Cas­pianilla ero minimiruudun ja viljely­ohjelmaruudun ­välillä oli jopa 17 sentti­metriä.

 

 

Hybridiruis Caspianin satopotentiaali on suuri.
Kuvan tähkästä voi laskea lähes 80 jyvää!

 

 

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita