Pienillä muutoksilla voitolle

26.03.2013 // Maria Munck

Sadon määrän lisäksi viljelijän tulokseen vaikuttavat eniten konekustannukset sekä sadosta saatu hinta ja lannoitekustannukset. Heikoimpien ja parhaimpien tilojen kannattavuuden välillä on suuria eroja. Sari Peltonen, ProAgria Kasvin palveluryhmäpäällikkö avaa kannattavuuserojen syitä.

Kannattavimmalla neljänneksellä ProAgrian piiriin kuuluvilla tiloilla on myös isoimmat sadot. Parhaimman ja heikoimman neljänneksen välillä on
1 600 kilon ero satomäärässä, kertoo Sari Peltonen ProAgriasta.

Jotta viljelijä pääsee plussatulokseen, hänen täytyy Pro­Agrian laskelmien mukaan saada vähintään 4 000 kilon hehtaarisato. Kuitenkin Tiken tilastojen mukaan suomalaisten kevätvehnän sadot ovat olleet hehtaarilta keskimäärin vain 3 610 kiloa vuosina 2000–2011.

Nettovoiton ero on 500 euroa hehtaarilta parhaimman ja heikoimman neljänneksen välillä.

– Heikoimmassa neljänneksessä tuotetaan usein suurimmilla panoksilla.  

Tuotantokustannuslaskelma kuuluu ProAgrian tarjoamiin palveluihin.

– Olisi hyvä saada tilat laskemaan näitä neuvojien kanssa edes kerran, jotta viljelijä saa tuntuman, millä tasolla oman tilan kustannukset ovat. Jos laskelman avulla löytyy joku kuilu, johon menee paljon rahaa, niin siitä voidaan saada isoja säästöjä aikaiseksi.

Oman tilan tietoja ja tuloksia voi myös verrata ProAgrian viljelytietojärjestelmän, Lohkotieto­pankin tuhannen tilan keskiarvoihin.

Asenne kohdallaan

– Kannattavia tiloja yhdistää se, että pellot ovat kunnossa, tuotanto­panokset on kohdistettu oikein ja käytössä ovat parhaimmat lajikkeet. Menestyvien tilojen isännillä ja emännillä on kova motivaatio ja ennakkoluuloton asenne, ja he johtavat tilaa yritysmäisesti.

Viljamarkkinoilla tarvitaan ennakkoluulottomuuden lisäksi myös päätöksentekokykyä. Viljelijän ei kannata odottaa, että joku tulee kertomaan, että nyt sinun­ pitää myydä. Hänen pitää itse tehdä myynti- ja ostopäätöksensä.

– Markkinoilla pelaaminen vaatii viljelijältä markkina­suunnitelman. Kun tietää oma kustannus­rakenne, ei tarvitse jossitella. Silloin tietää, milloin saa omansa takaisin ja voi jättää vaikka kolmanneksen sadosta odottamaan parempaa hintaa. Pitää myös hyväksyä, että kukaan ei onnistu aina tavoittamaan korkeinta mahdollista hintaa.

Heilahtelua kasvien kannattavuudessa

Viljojen tuottojen ja kustannusten kehityksessä ei tapahtunut mitään ihmeellisempää heilahtelua 2000-luvun alkupuolella, mutta vuonna 2007 sadosta saatiin hyvä hinta ja kustannukset olivat alhaiset. Lannoitehinnat lähtivät nousuun vuonna 2008, mikä kuitenkin näkyi vasta 2009 vuoden puolella. Samana vuonna viljan hinta oli myös alhainen, joten monella viljelijällä meni vuosi 2009 tappion puolelle. Vuosi 2010 oli parempi kuin edeltäjänsä, ja 2011 viljan hinta nousi. Vuonna 2011 myös lannoitekustannukset nousivat, mikä realisoitui viime vuoden lukemiin.

– Viime vuonna viljan hinta nousi, mutta korkeat kustannukset söivät sen. Viime vuoden kuivaus­kulut olivat joillakin kaksinkertaiset muihin vuosiin verrattuna, mikä tulee viemään monen tilan tuloksen tappiolle. Samaa tekee myös se, että monen puinnit jäivät sateen jalkoihin. Hyvää kuitenkin on, että viljan korkea hinta tasaa tappiota.

Tärkeä viljelykierto

– Tälle vuodelle syysviljat näyttävät hyviltä, mutta ruis ei niinkään. Jos rukiista onnistuu saamaan hyvän sadon, se on kannattava kasvi. ProViljelys-ryhmissä käytetään paljon satoisia hybridilajikkeita, jolloin rukiin kannattavuus on kilpailukykyinen muiden viljojen kanssa. Viljelysuunnittelussa tulisi panostaa viljelykiertojen suunnitteluun, jotta syysviljoja päästään kylvämään ajallaan. Muun muassa kaksivuotinen viherlannoitusnurmi ennen syysviljoja on suositeltava valinta, kun maan rakennetta halutaan parantaa.

Rypsin hintaheilahtelut eivät ole yhtä voimakkaita kuin esimerkiksi mallasohran, ja sillä onkin saanut tasaisimman tuloksen. Kuvaajassa näkyy, että vuoden 2007 ja 2011 välillä rypsillä ei ollut negatiivista taloudellista tulosta. Vuonna 2009 muut viljat olivat tappiollisia mutta rypsi ei. Vuoden 2012 ennakko­tietojen mukaan rypsi jäisi kuitenkin tappiolle mutta rapsi ei. Öljykasvit mielletään viljoja hankalammaksi ja epävarmaksi, jolloin monet eivät sitä uskalla viljellä. Tällä hetkellä öljykasvien siementä on hyvin saatavissa, toisin kuin viljoja.

Vaihtelu virkistää tuottavuutta

Monelle viljelijälle tulee yllätyksenä kasvinsuojelukustannusten osuus viljan tuotantokustannuksista.

– Kasvinsuojelusta tingitään, koska se mielletään kalliiksi. Se ei kuitenkaan ole järkevä säästökohde, sillä se muodostaa vain kolme prosenttia viljan tuotantokustannuksista.

Samoin siemenkustannukset ovat alhaiset, sillä ne ovat vain viisi prosenttia kustannuksista. Huonolaatuisella kylvösiemenellä ei kannata kylvää, ja uusia hyvän satopotentiaalin omaavia lajikkeita kannattaa ottaa viljelyyn aktiivisesti.

Koneiden ja pellon kustannukset vastaavat yhdessä puolesta kaikista kustannuksista viljan tuotantokustannuksista. Työn ­kokonaisosuus on 16 prosenttia tuotantokustannuksista.

– Viime vuosi oli hyvä vuosi seurata, miten peltolohkot toimivat. Jos ei vesitalous ole kunnossa, asialle pitäisi tehdä jotain. Samoin, jos samaa kasvia on viljelty kauan, olisi hyvä vaihtaa kasvia tai kokeilla viherlannoitusta, Sari Peltonen kehottaa.

Riippuen viljan hinnasta, jo 3 000 kilon viljasato voi olla saman arvoinen kuin viherlannoitus­nurmi. Silloin työpanos on alhaisempi ja lannoituskustannukset ovat vähäisemmät. Seuraava sato hyötyy ja maa paranee. Arvo seuraaville vuosille on selkeä, vaikkakin euromääräisesti vaikea arvioida.

ProAgria esittelee vuoden 2012 laskelmat samoihin aikoihin kun tämä lehti ilmestyy, joten täällä esitellyt luvut perustuvat vuoteen 2011 ja vuoden 2012 ennakko­laskelmiin. Pitää myös muistaa, että tiedot ovat peräisin ProAgrian viljelyn kehittämisryhmien tuloksista, joten ne eivät edusta maan keskiarvoa.

 

 

Sari Peltonen toivoo, että kaikki viljelijät tekisivät tuotantokustannuslaskelman ProAgrian neuvojan kanssa edes kerran.

 

 

 

 

 

 

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita