Maitotila Tanskan malliin

20.11.2013 // Gunilla Heick

Tanskalainen maidontuottaja näkee tulevaisuuden valoisana. Maidon kysyntä on tarjontaa suurempi.

Carsten Hedegaard ja hänen vaimonsa Gitte ovat 47-vuotiaita. Vuonna 1990 he ostivat Christiansborgin tilan Fynin saarelta,
25 kilometriä Odensesta etelään. Sen omisti aiemmin vanha rouva. Tilalla oli 40 hehtaaria peltoa eikä lainkaan eläimiä.

Kolme vuotta myöhemmin ­pariskunta sai maitokiintiön ja rakensi
75 lehmän navetan, jossa lypsettiin vanhanaikaisella lypsykoneella. Seuraavina vuosina he laajensivat useaan otteeseen. Tämän jälkeen tilalle asennettiin yhteensä seitsemän lypsyrobottia. Nykyään lehmiä on 450, enimmäkseen mustankirjavaa Tanskan Holsteinia.

Syksyllä 2012 pariskunta osti viiden kilometrin päästä Lynggården-nimisen tilan. Siellä heillä on nyt 150 lehmää ja kaksi lypsy­robottia.

 

Gitte ja Carsten Hedegaard sekä Lajka-koira tervehtimässä lehmiä.

 

Lisää maata

600 lehmän karja tarvitsee paljon rehua, ja peltoa tarvitaan tietysti myös lannanlevitykseen. Hedegaardit ovat vuosien mittaan ostaneet 16 tilaa. Kaikki talot kahta lukuun ottamatta he ovat myyneet pois ja pitäneet vain maan. Nyt heillä on 600 hehtaaria.

– Peukalosääntö on hehtaari per lehmä, Carsten sanoo. 600 hehtaaria on kuitenkin vähän alakanttiin, joten vuokraan naapurilta
25 hehtaaria.

Hedegaardit tuottavat kaiken säilörehun itse. Päärehuna on maissi ja nurmisäilörehu. Syksyllä kaikki siilot ovat täynnä.

– Viljelemme maissia 226 hehtaarilla ja nurmea 50 hehtaarilla. Lopulla peltoalalla viljelemme ohraa, vehnää ja rapsia, jonka myymme DLG-osuuskunnalle. Valkuaisrehua emme pysty tuottamaan tarpeeksi, joten ostamme DLG:ltä rapsipuristetta ja soijarouhetta, jotka sekoitetaan rehuun, Carsten kertoo.

– Lisäksi käytämme lehmien valkuaisrehuna mäskiä. Tuoretta mäskiä tulee läheiseltä panimolta 40 tonnia kahdesti viikossa. Siinä on paljon valkuaista eikä se ole kallista. Mäski, maissi, nurmi, soija ja oljet sekoitetaan seosrehuvaunussa ja annetaan eläimille.

 

 

Christiansborgin rehusiiloja.

 

 

 

 

 

 

 

 

Paljon työvoimaa

Näin isossa yrityksessä on paljon asioita, joista on oltava selvillä. Christiansborgin karjasta huolehtii kaksi nuorta karjamestaria, kummallakin on vastuullaan yksi navetta. Gitte hoitaa vasikat, joita on noin sata. Lisäksi yksi palkattu mies vastaa peltoviljelystä ja niityistä. Päivittäisestä työstä huolehtii hollantilainen pariskunta.

Joka aamu puoli kahdeksalta henkilöstö kokoontuu aamiaispalaveriin, jossa jaetaan päivän tehtävät.

Carsten toimii useissa luottamustehtävissä, muun muassa Tanskan Holstein-yhdistyksen hallituksessa ja Tanskan, Ruotsin ja

Suomen karjanjalostajien yhteisen jalostusosuuskunnan Vikingin ­hallintoneuvostossa.

– Holstein-rotu tuottaa paljon maitoa, jossa on korkea proteiini­pitoisuus mutta niukasti rasvaa – juuri kuten kuluttajat toivovat, Carsten sanoo.

Suurena rotuna sillä on myös paljon geneettisiä mahdollisuuksia. Tämän päivän vasikat ovat jalostuksellisesti kaukana vanhoista rodun edustajista.

– Vikingillä on myös maailman parasta spermaa. Ennen Tanskaan ostettiin spermaa USA:sta ja Hollannista, mutta enää tuontia ei tarvita.

– Hiehot siemennetään 14 kuukauden iässä. Paras kolmannes saa sukupuolilajiteltua spermaa, niin että ne saavat aina lehmävasikoita. Sonnivasikat myydään kaksi­viikkoisina.

Lehmät ovat tuotannossa keskimäärin kaksi ja puoli vuotta. Neljän ja puolen vuoden iässä ne menevät teuraaksi.

– Mutta eläimemme ovat niin hyviä, että niistä on vaikea löytää karsittavia, Carsten sanoo.

 

 

Tilalla on noin sata vasikkaa. Kaikki sonnivasikat myydään kaksiviikkoisina toiselle tilalle, jossa ne kasvatetaan teuraaksi.

 

 

 

 

 

 

Hinnat nousussa

Christiansborgin ja Lynggårdenin 600 lehmän keskituotos on 10 800 maitokiloa vuodessa. Hedegaardin pariskunta myy maidon Arlalle.

– Maidon hinta nousi kevään aikana kolme kertaa. Ja nousu jatkuu, tuumii Carsten.

Tilasäiliöön mahtuu 27 000 maitolitraa, ja se on suunniteltu tyhjennettäväksi joka toinen päivä. Mutta Arla käy nyt hakemassa maidon päivittäin, koska tuoreen maidon kysyntä on niin suurta.

Vaikeitakin aikoja tilalla on koettu. Muutama vuosi sitten salmonella iski koko karjaan.

– Emme tiedä, mistä tartunta tuli. Syynä on voinut olla rehu, linnut, eläinlääkäri tai siementäjä. Salmonellaa vastaan voi yrittää suojautua ainoastaan huolehtimalla siitä, että rehun joukkoon ei joudu lantaa, Carsten sanoo.

– Ennen tartuntaa keskituotos oli 11 000 litraa lehmää kohti. Äkkiä tuotanto alkoi pudota. Puolessa vuodessa se oli laskenut 8 600 litraan, emmekä tienneet miksi! Lähetimme näytteitä Saksaan ja saimme tietää, että kyseessä oli salmonella. 2 000 litraa maitoa per lehmä meni tuhottavaksi. Vasta kahden ja puolen vuoden kuluttua tilanne oli ohi. Se maksoi meille muutaman miljoonan, eikä mikään vakuutus korvaa menetystä.

Nykyään eläinlääkärin, siementäjän ja kaikkien muiden, jotka ovat vierailleet toisessa navetassa ennen tuloaan, täytyy pukeutua tilan haalareihin ja kumisaappaisiin ennen kuin menevät eläinten luo.

Eläinlääkäri käy joka kuukausi, tarkastaa eläimet ja tallentaa tiedot toimenpiteistä. Carstenilla on myös lupa hoitaa sairaita eläimiä, ja hänelle toimitetaan tietty määrä lääkkeitä joka maanantai. Kaikki lääkitykset tallennetaan tietokoneelle.

 

Katossa kulkeva laite jakaa puhtaat oljet koko navettaan.

 

Robotti auttaa

Lypsyrobotti suorittaa lypsyn aikana useita mittauksia. Se rekisteröi esimerkiksi lehmän aktiivisuuden tason. Kun punainen pyörivä lamppu robotilla alkaa välkkyä, lehmä on kiimassa. Se viedään erilliseen parteen odottamaan siementäjää, joka käy tilalla päivittäin.

Robotti saa selville lehmän utare­tulehduksen. Myös nämä lehmät otetaan erilleen hoidettaviksi. Lisäksi robotti mittaa maidon suolapitoisuuden lypsyn ensimmäisten 7–8 sekunnin aikana. Jos lukema on liian korkea, maito menee erilliseen säiliöön. Sitä ei toimiteta meijeriin vaan annetaan vasikoille.

Joka robotilla on huoltosopimus, jonka hinta on 40 000 Tanskan kruunua vuodessa, ja ne huolletaan neljästi vuodessa. Carstenin nykyiset robotit ovat seitsemän vuotta vanhoja. Hän toivoo robottiensa kestävän vielä 5–7 vuotta.

– On tärkeää, että sekä lehmät että vasikat voivat hyvin ja niitä käsitellään ystävällisesti. On huolehdittava, että ne saavat vitamiineja ja kivennäisiä. Aina kun avaamme uuden säilörehusiilon, otamme rehusta näytteet ja lähetämme ne maatalousosuuskunnan laboratorioon tutkittavaksi, Carsten kertoo.

Hän katsoo tulevaisuuteen luottavaisena. Tilat voivat työllistää tulevaisuudessa perheen kaikki kolme lasta.

 

Tanska

  • Pääkaupunki Kööpenhamina
  • Pinta-ala 43 098 neliökilometriä
  • Yli 60 % pinta-alasta maanviljelyn käytössä
  • 5,6 miljoonaa asukasta
  • EU-jäsen vuodesta 1973

 

 

Uusin lehti

Lue verkkolehti

Luetuimmat artikkelit

Lisää luetuimpia artikkeleita